Lammasta, pikkuaskelia ja pyörähaaveita

Kaapissa olisi vielä iso satsillinen ihan unelmahyvää lampaan kylkeä ja sisäfileitä. Ne jäivät kieltämättä vähän ahnaan ja himokkaan lihakauppaan suoritetun hamstrausreissun jäljiltä käyttämättä, kun olimmekin ison osan pääsiäistä kyläluutina.

Sitten on yksi lapsi, joka oksensi yön, ja saa nyt alas vain mustikkamehua ja hillovoileipää ja yksi, joka lähti koko päiväksi snoukkaamaan ja vetää siellä varmaan possumunkkia minkä grillimakkaralta ehtii, kaksi vanhempaa, jotka eivät oikein jaksaisi alkaa ruuanlaitolle ja huone,  joka vaatisi kipeästi perkaamista.

Olisi karmeaa hassausta laitella hyvät lihat tällaiselle puolinaiselle ja vastahankaiselle syömäjoukolle. Olkoon ensi viikon astetta parempaa arkiruokaa sitten.

Huhtikuu tuntuu aina jotenkin hyvältä. Niin melkein kesältä jo. Käynnistin sen käymällä ekalla kävelylenkillä sitten onnettomuuden. Vähän pelokas, aika eksoottinen olo. Mutta hyvä. Tiet olivat niin kuivat, että alkoi tehdä mieli pyöräilemäänkin. Heltiäisipä fyssarilta lupa sellaiselle jo pian.

Haaveilen pyöräilystä joka kevät. Ja pyörän ostosta, jota se edellyttäisi. Kaava on aina sama: fiilistelen kallista hienoa kunnon pyörää, jollaista minulla ei ole ollut koko aikuisena ikänäni koskaan. Sitten nuukuuksissani tai olosuhteiden pakottamana tyydyn kuitenkin johonkin kammottavaan rumaan ritsaan, jolla poljen iloisena muutaman viikon. Sitten se varastetaan juna-aseman telineestä. Tai heitetään vääntymään radalle. Sitten harmittaa, ja samalla helpottaa, että meni paska ritsa eikä hieno satsaus.

Saa nähdä miten tänä keväänä. Voi olla, että tulee iso kiusaus lahjoa tätä riivittyä kroppaparkaa ihan kunnon pyörällä. Jos vaikka rahoitus jostain ihmeen kaupalla hoituisi. Sitten pitäisi vielä investoida johokin järkälemäiseen kahleeseen, jolla sen saisi pidettyä omanaan pidempään kuin pari viikkoa. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Mutta jos nyt näillä kävelyillä ensin. Siinäkin on jo ihmettelemistä. Ja huomenna menen uimahallin ovelle kolkuttelemaan heti aukeamisaikaan. Pyhien huono puoli kuntouttajalle on kaikkien tärkeiden paikkojen kiinniolo. Onneksi arki tulee taas.

Muikkaan vielä, että menin sinne Facebookiin. Päivittelen sinne semmoisia hetken juolahduksia ja tunnelmia. Tuu sinne seurailemaan, jos haluat!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s