007 ja lupa olla epästabiili

On ollu vähän rujot pari päivää. Huono mieli. Kunnolla huono. En edes mene syihin, kaikilla kaikenlaista paskaa välillä on. Tämmöstä tamppaamista. Mutta tajusin jotain tunteiden käsittelemisestä taas, jotenkin pitkästä aikaa. Jotain ehkä sellasita, että on vähän turha alkaa niitä yrittää manipuloida jotenkin erikisi kuin mitä ne on. Semmoisiksi, kuin haluaisi. Että itteensä ei sillä lailla oikein karkuun pääse, eikä tarttekaan.

Lähestyin asiaa nimittäin alkuun vähän hassusti. Oli paha mieli ja en olisi jaksanut sitä. Halusin siitä eroon mahdollisimman pian.

Ensin ajattelin, että eristäydyn. Että suljen Facebookin ja puhelimen ja olen yksin ja muhin. Räkä poskella itken vaan hulluna ääneen. Enkä sano mitään kenellekään. Että niin se siitä vaan sitten menisi.

Aloitin siitä räkäitkusta. Se kyllä aina auttaakin. Oikein kun antaa tulla.  Kuuntelin samoja hyviä räkäitkubiisejä repeatilla ja oikein annoin tulla. Se on vaan ärsyttävää, kun tytöt tulevat sitten kesken kotiin ja sitten on mentävä äkkiä suihkuun ja oltava siellä aika kauan. Ne on kyllä nähneet itkuja hetkeksi ihan kotitarpeiksi. Raukat, tämmöisen tuuliviirin piltit. Mutta noin hetken metodi kyllä toimi aivan hyvin.

Olo ei oikein kuitenkaan kohentunut. Samat kelat päässä vaan. Sitten tajusin, että no enhän mä ole tämmöinen ollenkaan. Että mähän rakastan ihmisiä. Mähän niiden kanssa voin hyvin. En mä ole mikään eristyjä siis ollenkaan. Yhtään! Ja hakeuduin sitten kontaktiin. Sanoin sitten kumminkin sen olon ulos, vaikka ensin aattelin että en. Että en halua ja en kehtaa toista kuormittaa aina jollain saatanan vikinöillä.

Ja se alkoi heti helpottaa. Ihan vaan sen sanominen, että nyt tää on tämmöstä käsittämätöntä paskaa. Semmostahan tämä välillä on.

Sitten vein vielä pidemmälle sen. Lähdin kylään. Kylmästi vaan, vaikka oli merkittävä riski, että räkäitku jatkuu vielä sielläkin. Otin semmoisen riskin, että se kyläkohde sen ehkä kestää. Kynnys on tässä mulla korkea, vaikka kaikenlaiset muut tunteet purskahtelee saumoista pihalle musta vähän turhankin pidäkkeettä. Mutta otin.

Upotin naaman ystävän koiran ihanaan, vähän kuin siihen tarkoitukseen suunniteltuun turkkiin, nuuhkin sitä ja se minua. Annoin nuolla naamaa. Otin siltä kaiken sen vastaan, minkä eläin osaa parhaiten antaa. Semmoisen täysin ehdoitta hyväksyvän rakkauden. Aattelin, että oonpa nyt aika riepu. Mutta semmosta se välillä on, saatana. Ja itku jäi sisälle ja siellä suli jotenkin pienemmäksi ja sitten saunassa sitä ei enää ollutkaan ollenkaan.

Ja tänään on kevyt ja hyvä mieli. Iloinen, suorastaan.

Jotkut pienet jutut sen kelkan voi aina kääntää. Tämän päivän kevyt olo syveni keittiönpöydälle levittäytyvää viidakkoa katsellessa. Siellä on tyyppejä.

Individualisti.
Individualisti.
Rykelmöitsijät
Rykelmöitsijät
Kurkottelijat
Kurkottelijat

Ja mun suosikit, tietysti. Sydänrucolat!

Tunteelliset herkkikset
Tunteelliset herkkikset

Musta tää on tänään ihana biisi, ehkä ihanin aikoihin. Ei minkään syvällisen sanoman vuoksi, vaan ihan törkeä siistin kertsin takia! Se soi mulla täällä täysiä ja laulan mukana naurettavan lujaa. Soitan ilmapianoa. Kokeilkaa! Pitää sitten olla täysillä.

Toivottavasti tytöt ei hetkeen tule koulusta jonkun kaverin kanssa.  Muuten niitä kyllä taas hävettää.

Mainokset

One thought on “007 ja lupa olla epästabiili

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s