Vappuja elämässä

Meinaan juhlia vappua tänä vuonna erilailla kuin pitkiin aikoihin. Mennä oikein aikuisten juhliin käyttäytymään lapsellisesti.

Viimeisen vuosikymmenen olen juhlinut vappua aina samaan tapaan. Tehnyt simaa, munkkeja, perunasalaattia ja keitellyt nakkeja. Puhaltanut ilmapalloja ja heitellyt serpentiiniä kotona pienellä lapsiperhejoukolla. Kulkenut vappupäivän torille siskon perheen ja oman joukon kanssa. Tavannut hämeenlinnan tutut siellä ja ostanut hullun kalliit vappupallot lapsille. Katsellut heidän karnevaalimeininkiä ja juonut munkkikahvit. Ärsyyntynyt sprayserpentiinistä ja nauranut alkavalle auringolle. Se on ollut tosi kivaa joka kerta.

Nyt on kiva mennä aikuisvoimin juhlimaan. Tytöt pääsevät katsomaan Helsingin vappuhumua vanhempieni kanssa. Heillä on yöhoitopaikka pitkälle huomisen iltapäivään, ja se mahdollistaa ilonpidon ihan halutulla perusteellisuudella. Olen viimeksi oikein hippaamalla hipannut joskus tuolla marraskuussa, että ihan hyvä bailumieli on tänään päällä jo näin aamusta asti. Ta no, eilen illalla se jo alkoi hiipiä pintaan. Saan murunkin mukaan. Täydellistä.

On hauska ajatus, että omat pimut juhlivat vappua vanhempieni kanssa. Mietin, miten mahtavat erilailla olla, kuin omassa lapsuudessani. Muistan isot vappumarssit. Muistan kuvan itsestäni mustapunaisessa iisibiisihaalarissa (ei sitä noin varmaan kirjoiteta, mutta lausuttiin) kantamassa suurta Vapaus, veljeys ja tasa-arvo -kylttiä. Muistan mustat ja punaiset heliumtäytteiset jäniskorvaiset lateksin tuoksuiset vappupallot. Viuhkat. Silkkipaperiset vappukukat. Markkinapallot (ostan sellaisen edelleen joka vuosi!) ja hillittömät väkimäärät. Ja laulut.

Tämä on aina ollut suosikkini. Siitä tulee mieleen piipun tuoksu, punaviini vanhempien lasissa, hienosti äänissä laulaminen olohuoneessa. Paksu, intialaiskuvioinen karvalankamatto vähän pölyisen tuoksuisena mutta lämpimänä varpaiden alla. Sokeri sormen päissä.

 

 

Jonkin verran kauas on ehkä niistä ajoista tultu. Luulen, että minulla on lasissa tänään skumppaa ja sokeria ei ainakaan ole sormenpäissä. Olen asettanut itselleni sellaiset reunaehdot, että kuplivaan oloon saa kunnolla mennä ja ilo saa tulla isosti pintaan, mutta baaritiskeillä ei tämän ruodon kanssa tanssita. Se onkin vähän haaste, tuo tanssimisjuttu. Ei tarvita kaksistakaan tahtia, kun jalka alkaa aloitella askeleita. Pitää sitä hommaa vähän kunnolla himmailla, koska tänään on vähän vaikeuksia ylipäätään olla seisaalla kivuttomasti. Makuullekaan en baarissa halua. Mutta uskon tähän hommaan. Uskon, että tosi hyvä tulee. On iloinen ja kepeä mieli.

Mielessä soi herätessä tämä.

 

 

Mitäs te suunnittelette tekevänne? Töissä? Kotona? Lapsivappu vai aikuisjuhlintaa? Millaisia muistoja teillä vappuu liittyy?

Mainokset

2 thoughts on “Vappuja elämässä

  1. Aikuisvappu… Tosin työnpuolesta. Roikun yön ovipumppuna baarin ovella arpomassa bilettämään pyrkivien kuntoa ja kuunnellen kiukuttelua lipun hinnasta. JEE!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s