Venyy ja venyy, mutta edistyykin

Sairauslomailu on kyllä erilaista nyt, kun koko muukin lössi on kotosalla. Tuntuu enemmän kesälomalta. Kivuliaalta ja aika rajoitetulta, mutta kuitenkin. Samalla olen vähän pyörällä päästäni, kun tajuan huomenna olevan vaikka kuinkamonennen sairaalakeikan vuoro. En todellakaan olisi helmikuussa lumipenkassa autosta kömpiessäni kuvitellut, että olen telakalla näin pitkään. Kohta puoli vuotta poissa töistä ja derbyistä ja kaikesta muusta normaalista olemisesta! Onneksi en tiennytkään. Kai se helpompaa on näin kuukausi kerrallan hyväksyä raihnaisuutensa.

Nyt on taas pitkästä aikaa ja takapakin jälkeen sellainen olo, että eteenpäin mennään. En edelleenkään istu normaalisti, aika kaukana siitä, mutta toisaalta se kivuton vartti, johon ennen pääsin, on nyt enemmän reilun tunnin verran. Muutamaan tuntiin pääsen, jos suotun vähän kipuilemaankin. Pidemmistä vedoista maksan päivä (ja yö-)kausia.

En vieläkään uskalla jumppapallolle, mutta olen vesijuossut ja pyöräillyt ahkerasti. Järvessä on ihanaa! Samoin olen nyt muutamia kertoja luistellut lyhyitä kokeiluja ulkona, ja meinaan tänään palata monen viikon (takapakista johtuneen) tauon jälkeen pitempikestoisen varovaisen sisäluistelun pariin. On silti ihan mahdoton ajatuskin miettiä kontaktia. Olen asettanut tähtäimen sellaiselle jonnekin lokakuun pintaan. Katsotaan siellä sitten, miten käy. Kaipaan derbyä jättiläismäisen paljon.

Kaipaan jo tavallisen arjen pariin muutenkin kuin liikkumisten puitteissa. On tosi ärsyttävää olla vailla palkkatuloja, vakuutuskorvausten varassa. Korvaussumma on ihan reilu ja hyvä, ei siinä mitään, mutta byrokratia on tosi jähmeää. Korvaukset pitää hakea joka kuulle erikseen, ja kaikenlaista säätöä tulee koko ajan vastaan. Jos viimeksi ei tarvittukaan kuin perustodistus, niin yhtäkkiä onkin oltava sairauskertomusta ja mitä lie. Ja se selviää vasta, kun rahojen piti jo olla. Niitä papereita sitten odotellaan keskussairaalalta vakuutusyhtiöön ja sieltä taas ei tule mitään ihan nopeasti, se on huomattu viimeisten kolmen viikon aikana. Kesä ei varsinaisesti nopeuta toimintaa. Olisi sata kertaa kivempaa laittaa lasku matkaan ja saada palkka ajallaan. Koskahan sille taas pääsee.

Jännittää vähän töihin paluu myös, sitten kun sen aika on. Mitenkä sitten taas hommansa osaa ja mitä ylipäätään on syksylle luvassa. Kaikki on tosi auki, eikä auta kuin uskoa hyvien hommien taas löytävän kalenteriini. Ihmeellisesti siinä on aina niin käynyt. Jotenkin toivoisin, että olisin ainakin elokuulta jo taas työkykyinen, mutta ei tässä oikein auta ennustamaan lähteä. Jotain suuntaa antaa varmaan huominen lekurikäynti taas.

Se on ainakin varmaa, että nyt on tankattu lukemalla ja lepäämällä melkoisen perusteellisesti toimittajan ja käsikirjoittajan perustyökaluja. Voisin kuvitella, että tällaisia totaalitaukoja ei työuran varrelle montaa kertaa mahdukaan.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s