Silmukka kiristyy?

Tänään aamussa oli erilainen tuntu. Jotenkin jotain ilmassa. Heräsin, keitin teetä, kävin sohvaan ja aloin ajatella neulomista. Se on varma merkki. Vääjäämätön juttu, joka tapahtuu aina täysin odottamatta. En koskaan neulo kesällä.

Rakastan neulomista. Minulla on siihen, niin kuin aika moneen muuhunkin juttuun tässä elämässäni, melkoisen intohimoinen, lähes maaninen suhde. Mutta se suhde elää ja voi hyvin elokuulta jonnekin huhtikuulle saakka suunnilleen. Kesällä on täydet bänät.

Nyt haaveilen paksusta villalangasta, isoista puikoista ja palmikoista. Minua vetää puoleensa sinapinkeltainen väri, vaikken koskaan ole sitä oikein osannut käyttää. Se, tai tutumpi sammalenvihreä. Tai jos kaupoilla oikein helpon kautta menen, niin jokin syvä violetti.

Rakastan neuloa kun katson telkkaria. Kun istun junassa tai auton kyydissä tai olen mökillä iltahämärässä. Rakastan keskeneräistä myttyä, joka kasvaa ja alkaa painaa. Bambupuikkoja rakastan eniten.

Valmis neulomukseni usein viipyy, koska inhoan osien yhdistelyä. Useimmiten olen myös neulonut ihan vääränkokoisen asian. Se on joko virttynyt teltta tai kinttana puikula. Tosi harva neulomus jää oikeasti käyttöön, vaikka tässä suunnitteluvaiheessa mielessä siintää aina se ikuinen luottovaate turvavaate ihanuusvaate.

Juuri nyt tällainen Novitan syksymallistosta löytynyt.

Siinä on tuommoinen pintapalmikkokuvio, jonka kanssa tiedän, että hermo palaa, mutta on myös ihanaa. Lähes täydellinen siis!
Siinä on tuommoinen pintapalmikkokuvio, jonka kanssa tiedän, että hermo palaa, mutta on myös ihanaa. Lähes täydellinen siis!

Mutta lopputuloksella ei ole niin väliäkään. Itse kilkuttelu on tärkeintä. Se tunne, tämä juuri tässä, jossa tuntuu syksy ja jonkun alkaminen. Kaiken alkaminen ja eteenpäin meno. Omppu ja raikkaus ja joku viileys ja ehdottomasti iltojen pimeä. Olen tosissani ja syvällä tässä, kuten näkyy – äidyn imeläksi runoilijaksi oikein.

Olen syntynyt lokakuussa ja siis syksylapsi. Johtuukohan se siitä sitten, että tämä kohta vuotta on minusta ihan parasta aikaa?

Mainokset

2 thoughts on “Silmukka kiristyy?

  1. Mä olen nyt kutonut jostain syystä läpi kesän. Yleensä kesäisin tulee virkattua, mutta nyt mulla on ollut niin herkullisen värisiä lankoja, että olen vaan jatkanut kutomista. Ja kyllä – käsityö ja television katsominen (tai ainakin sen ääressä istuminen) kuuluvat yhteen. Onhan se hyvää aivojumppaakin, tuo pintaneuleen tekeminen ainakin. Eivätkä ne ”ihan” aina onnistu minunkaan tekeleeni, mutta siltikin niitä on kiva tehdä. Ja se kasaamis- ja päättelyvaihe ovat ne ikävimmät kohdat, joihin työ saattaa jumittua pitkäksikin aikaa. Mutta en ole antanut itselleni lupaa aloittaa uutta ennen kuin vanha työ on viimeistelty.
    ***
    Uskon myös tuohon syntymäajan ja lempivuodenajan yhteyteen. Itse olen syntynyt keväällä ja se on minulle vuodenajoista voimaannuttavin. Toki näin syksylläkin tekee mieli aina uudistua ja aloittaa jotain uutta. Hulluus iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun saan kansalaisopiston ohjelmalehtisen käteeni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s