Kovin maanantaimaanantai

Syksy alkoi tänään. Ja kylläpä vainen se alkoikin intensiivisellä kurkkuotteella. On aina jotenkin hämmentävää ja vähän huvittavaakin (jollain kieroutuneella melko defensiivisellä tavalla) havaita, miten arki ei askella esiin ihan kevyellä otteella, vaan lasahtaa tuulettimeen usein melko reippain kerta-annoksin.

Olen ollut poissa työhommista nyt tasan puoli vuotta. Se tuntuu. Ei oikein ole rutiinia. Koneen kovalevyn hajoamisen jälkeen en ole vielä löytänyt sellaista kirjoitusohjelmaa, jonka haluan käyttöön. En ole oikein etsinytkään, kun tarvetta ei juuri ole ollut. Nyt taas on. Olen myös unohtanut koko joukon nimiä ja yhteystietoja, ja ihmettelen sähköpostien äärellä, kuka mitä ja missä.

Myös ennakkoveroasiat pitää laittaa järjestykseen. Sairausloma ja sen korvaukset pistivät  melkolailla uusiksi kaikki tulo- ja menokalkuloinnit, ja se tietää verotuksen kiemuroita.  Metsästin muutoshakemusta varten koko aamun alkuvuoden moninaisia palkkiotietoja. On näissä tilanteissa hankalaa, kun tulot kertyvät niin sirpaleisesti sieltä täältä.  Onneksi mulla on ihana kirjanpitäjä (Eija Karvian Yrityspalvelusta, kyllä, tämä on mainos) eikä tartte ihan yksin noita ihmetellä.

Sitten pitäisi kehitellä juttuideita. Luovaksi alkaminen väkisin on vaikeaa. Mahdotonta se ei ole, mutta kysyy perslihaksia. Ensin on pelkkää huminaa. Sitten jostain etäältä kuuluu joku tuttu raksahdus. Vähitellen paperille tihkuu aihioita, ja uudet ruokkivat sitten seuraaviaan. On kehitettävä koko liuta ideoita, koska suurella todennäköisyydellä vain osa niistä ostetaan. On mietittävä, mikä on kiinnostavaa kuukauden ja kahden kuluttua. Mitkä aiheet ovat sellaisia, joista itse haluan lukea, ja sellaisia tietysti, joista jaksa itse kirjoittaakin. Ja sitten niiden pitäisi vielä osua omien asiakaslehtien konseptiinkin. Sitten pitää muistaa kuka jutun ostajista on työkierrossa missäkin ja kuka vastasikaan henkilötarinoista. Ja niin edelleen.

Puoli vuotta taukoa töistä riittäisi varmaan itsessäänkin aiheuttamaan melkoisen kankeaa maanantaioloa, mutta olen myös tällä kertaa pohjustanut tunnelmat melko perustellisella reseptillä. Kävin nimittäin ekan kerran sitten vuoden -93 riekkumassa festareilla. Jurassic rock tanhuttiin läpi isolla ilolla ja asiaankuuluvan hulttiollisin elkein, ja nyt maksellaan sitä laskua. Olin reissussa torstaiaamusta sunnuntaiyöhön. Jos päivän juhlinnasta tulee tällä tottumattomuudella muutaman päivän jälkitilat, en oikein edes halua ajatella, mitä neljä päivää tarkoittaa. Koneisto on aika ihmeissään, kun aamuteen ja smoothien tilalla tuli kaljaa ja kiuasmakkaraa, ja päivärytmi meni muutenkin melkoiseksi. Ihan koko kaaoksen arvoista kuitenkin, ilman muuta. Jos sielu on vähän riekaleena, niin niin sattuu vatsalihaksissakin vieläkin kaikki se nauraminen.

Tämä viikko on vastapainoksi pakattu pinkeäksi kaikenlaista aikuismaista järkevää. On töiden käynnistämisen lisäksi tyttöjen musaopisto- ja japanintunti-ilmoittautumista, omaa lääkäriä ja kaikenlaista derbyliigan hallitusasiaa. Henkilökohtaisia jännityksen aiheita ja perus arkipaini päälle.

Melko maanantaimaanantai olot siis, mutta menköön merkittävällä teemäärällä. Olen varautunut siihen, että maanataita riittää tälle viikolle enemmänkin kuin tämän tiistain verran. Huomenna käyn kuitenkin kunnolla luomistöihin. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s