Haluan olla minä -kamppis alkoi

Tänään starttasi siis kahden kuukauden mittainen Haluan olla minä -kampanja. Ja koska minä todellakin halua olla minä, ja ihan just näissä mitoissa ei tunnu kaikkein minuimmalta, tartuin haasteeseen. Otin aamusella mittoja ja puntarointeja. Tilastot on mun juttu. Kuvamatskua tästä ennen -tilasta on viime päiviltä paljonkin. Niitä on kiva matkan varrella katsella.

Perushommat ovat erittäin tutut, eikä viljan ja sokerin jättäminen esimerkiksi tuota ahdistusta. Sokerin kanssa olenkin jo varsin etäisissä väleissä, ja viljan kanssa haemme sellaista vähän kiistanalaista kanssaeloa välillä paremmin välillä huonommin. Nyt kimppamme on ollut taas hetken turhan tiivis, joten olen ihan valmis sanomaan sille moikat.

Uutena juttuna rajoittuu pois maitotuotteita. Totaalikieltoja ei ole, mutta vähennellään. Olen vähän rahka-addikti, ja juon teeni (ja viimeaikoina myös turhan ystävällisiin väleihin takaisin uineen kahvin) maidon kanssa. Mutta eipä mitään, opetellaanpa niistä sitten vähemmälle. Jospa se kahvikin tippuisi taas pois tai ainakin vähemmälle. Mustana se kuulostaa ajatuksenakin kammottavalta, ja tänään ainakin mennään ihan siitä vapaina.

Kävin tankkaamassa varastot täyteen hyviksiä. Päivän ruokalistalla on toistaiseksi ollut mainiota kalasalaattia ja marjasmoothieta, ja nyt uunissa köllii ihana lohi. Sen viekkuun laittelen ainakin hapankaalia ja muuta vihannesosaston kampetta. Tänään ostoskärry näytti varsin kelvokkaalta.

Kamppis tulee hyvään aikaan. Olen vähän väsynyt ja elämässä on ollut yllättäviä huolia (sellaisia hyvin henkilökohtaisia, joista kirjoitan sitten vaikka joskus, kun pääsen asioiden päälle itse paremmin). Samalla olen ollut myös innostunut, koska olen päässyt aloittamaan työt puolen vuoden saikun jälkeen. Virtaa siis kaivataankin. Tykkään projekteista, ja mulle on ollut aina helppoa sitoutua noudattamaan annettuja vinkkejä, joten hyvin mielin kohti minua sitten vaan.

Viikonloppunahan, niin kuin Facebook-seuraajat jo kuulivatkin, päättyi 1 v 1 kk ikäinen sokerittomuus. Hassusti ja odottamatta se kävi juttukeikalla, kun 4-vuotias tyttö työnsi pullan melkein suoraan suuhun. Oikeastaan ihan hyvään saumaan, koska olin jo ehtinyt muutaman viikon verran miettiä seuraavia askelmerkkejä, ja kohtuullisen käytön kysymyksiä. Olen vielä varsin epäileväinen sen suhteen, onnistuisinko moisessa, mutta ainakin viikonlopun kokemukset ovat ihan rohkaisevia. Maistoin lauantaina yhden (se on siis mahdollista!) ihanan speltlakupalan ja sunnuntaina nautin suurella ilolla auringonpaisteisella terassilla noin 5 x 5 cm palan jumalaista kirsikkamutakakkua. Mikään tapahtumista ei saanut taivasta sortumaan eikä maankuorta vapisemaan. Ehkä jokin normaalikäyttäytyminen sokeriasioiden äärellä on siis minullekin mahdollista jossain tulevaisuudessa! Nyt sen aika ei kuitenkaan ole, sillä kaksi kuukautta mennään taas ilman. Ihan normaali olotila, joten ei tunnu missään.

Aloittiko kukaan lukijoista kamppista samaan aikaan? Olisi hauska kuulla, miltä alkaa tuntua. Ja jos mieli tekee, niin mukaan ehtii mainiosti hypätä! Ei tarvitse haluta minuksi. Voit tulla sinuksikin.

IMG_8609

Mainokset

8 thoughts on “Haluan olla minä -kamppis alkoi

  1. En ole ihan tosimielellä mukana, mutta seuraan mielenkiinnolla ja tarkistelen omaa kurssiani. No heti tää eka haaste osui. Olen toivottoman laiska juomaan ja kärsin janosta aina välillä. Outo ja ärsyttäväkin piirre minussa! Otin siis heti lasin käteen ja annoin mennä. Ei ollut vaikeaa 🙂 Sokeria en minäkään juuri käytä, enkä viljaa, mutta maitoproteiini on minulle tärkeää, koska en syö lihaa. Katsotaan siis mitä oivalluksia voin saada matkan varrella 🙂 Mielenkiintoista!

  2. Soijamaito korvaa hyvin oikean maidon kahvissa! En huomannut eroa edes aloittaessani.

    En oo mukana kamppiksessa, mutta luen sekä Kukkaa että Samia. Aina sieltä voi jotain tarttuu mukaan…

  3. Minä en aio ko. ohjeita seurata muuten kuin ehkä viljattomia ruokaideoita käyn sieltä vakoilemassa, mutta pitipä vain kommentoida, että siinä on kampanjalla ihana nimi! Haluan olla minä — kyllä minä siihen voin osallistua! Aivan kerrassaan tarpeellinen projekti monelle tai ainakin minulle: kuunnella omaa kehoa ja mieltä, ja tehdä arjen valintoja sen mukaisesti, unohtaa ulkoaohjautuvuus ja kaikki maailman ”pitäisi”-ajatukset. ”Haluan”, ”tarvitsen”, ”valitsen”, ”pystyn” — näihin yritän keskittyä nykyään enemmän kuin ennen ja kampanjan nimi toimi hyvänä muistutuksena tähän.

    Sinulle toivotan riemua tähän projektiin! Ja suosittelen suolavedessä keitettyä kukka-/parsakaalia, ja päälle voilastuja. Ei ole sen lisukkeen voittanutta.

    1. Kiitos! Ja olen samaa mieltä -erittäin hyvä nimi 🙂
      Kiva jos seurailet täällä mun kamppiksen etenemistä. Ja kukkakaalionkin yks mun suosikkilisuke! Eilen tein ”kukkakaaliriisiä” eli raastoin ja kevyesti keitin. NAM!

  4. Kukka Laakson sivuja oli niin paljon linkitetty faceen, että ajauduin minäkin sinne sitten lukemaan, ja päätin kokeilla ainakin jollain tavalla noudattaa ohjeita. (Nyt vasta kolmas päivä menossa.) Tosi kiva seurailla jonkun ”kohtalotoverinkin” etenemistä tässä haasteessa, joten hienoa että kirjoittelet siitä, ja erityisesti kaikki kamppikseen sopivat ruokavinkit tulee mulle ainakin tarpeeseen. 🙂
    Itse olen kärsinyt etenkin viimeisen kuukauden jäätävistä vatsanväänteistä ja huonosta ihosta, joten mielenkiintoista nähdä miten tämä vaikuttaa. Maidon ja viljojen jättäminen aamupalasta jo rauhoitti vatsaa kuin ihmeen kaupalla, vaikkei päiväruokailut ole ihan ”sääntöjen mukaisia” olleetkaan. 😛

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s