Haluan olla minä: päivä 2

Aamulla kiskon hampaat melko kirjaimellisessa irvessä naamaani puoli pyydettyä litraa sitruuna-suola-msm-vettä. Hapantahan se nyt on. Mietin, voinko koskaan enää syödä sen jälkeen mitään, ja perustuuko suositus juuri siihen, kun kohta kuulen mahan oikein ääneen pörähtävän käyntiin. Kiljuva nälkä! Aamupalan vierojalle uusi kokemus.

En ole ihan vielä vamis Samin jauheliha-aamiaiseen, joten paistelen kookosöljyssä kahden munan munakkaan, jonne viipaloin tomaattia ja oman pihan persiljaa. Päälle laittelen seesam-wasabimaustetta, johon on muodostunut syvä rakkaussuhde. Taivaallisen hyvää aamupalaa!

Lähden haastattelukeikalle, ja päätän, että vaikka selkä onkin paska, niin jalat vielä kantaa. Kävelen 8 kilometrin matkan kirkkaassa auringonpaisteessa. Poikkean kymmenen minuutin kahvikupille lähinnä päästäkseni ilmaiseksi vessaan. Kaikki tämä juominen todella tuntuu. Ja kyllä, lurautin kahvin joukkoon pari ruokalusikallista maitoa. Piti vähentää, eikä lopettaa. Meinaan etsiä jonkun maidottoman valkoisen asian kahvin ja teen kumppaniksi, vaikka kummankin juominen jää näköjään melko vähäiselle nyt aika itsestään.

Haastattelun päätteeksi koulu tarjoaa minulle maittavan kalakeittoannoksen. Sen perunat ärsyttäisivät enemmän, jos en tietäisi jo päättäneeni kävellä takaisinkin, kun nyt kerran asialle alettiin (ja kotona odottaa sellaisen artikkelin kirjoittaminen, jonka koen vähän vaikeaksi, ja siksi viivyttelen mielleäni). Jos reippailen 16 kilsaa hyvällä tempolla, voin mainiosti syödä pari perunaakin.

Kävely todella tuntuu, koska tässä on nyt oltu vammaisena melko vähäisellä liikkumisella vesijuoksuja lukuunottamatta vähän väkisinkin. Samalla on ihanaa voida kävellä! Kuuntelen äänikirjana Paolo Coelhon Alkemistia, koska kiinnostaa tietää, miksi puolet maailman ihmisistä syvästi vihaa sitä, kun toinen puoli kovasti rakastaa. Ainakin kävelytarinaksi se sopii hyvin, ja aika (2,5 h yhteensä) sujuu joutuisammin.

Kotona on hullu nälkä, ja nappaan naapurinmummon pihapuusta kaksi pikkuista omppua ja syön ne ja kourallisen manteleita. Vettä menee nyt ihan vaivatta reippaasti. Hikoilen kuin pikku possukka.

Illalliseksi suunnitteilla on jauhelihasalaatti ja varmaan joku marjasmoothie iltapalaksi, jos tarvetta on. Teetä taidan kohta keitellä (koska edelleen viivyttelen sen artikkelin kanssa).

Kevyesti ja hyvillä oloin sujuu tämä kampanjan aloitus. On kiva olla taas oikealla polulla.

munakas

Mainokset

6 thoughts on “Haluan olla minä: päivä 2

  1. Minä myös! o/ Aloitin eilen kesken päivää, kun en ollut heti aamusta hoksannut tähän hommaan tutustua (no eipä siinä kyllä aamupäivän aikana muu ehtinyt mennä metsään kuin veden vähyys).

    En kyllä ajatellut syödä MSM-jauheita tai muita kummempia lisäravinteita, kirjoittajien suosimaan heraprotskuun en koske pitkällä tikullakaan, ja suosin pääosin kotimaista ruokaa maailman toiselta puolelta rahdattujen sijasta. Mutta siis pääpiirteittäin mukana – viljat (myös ne gluteenittomat) ja sokrut pois, vähemmän maitotuotteita ja enemmän vettä. Ei kuulosta ollenkaan pöllömmältä tähän mennessä.

    Päällimmäiset tuntemukset tänään: jatkuva pissahätä. Ei isompia murheita. 😀

  2. Mainittiinko tässä kirja? Joo! Alkemisti oli hämmentävä ja hämmentävän hyvä ❤ Vaati vain oikean fiiliksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s