Haluan olla minä: päivä 3

Kolmas kamppispäivä starttasi sitruunavedellä, eikä se tänään enää niin oudolta tuntunutkaan. Oikeastaan se käynnistää aamun aika hyvällä tavalla, ja ainakin muistuttaa sen veden juomisesta heti alkuun.

Aamupalahommien opetteleminen takaisin rutiiniksi on mulle joku ikuisuusaihe. Ei meinaa oikein onnistua. Mutta nyt huomaan herääväni niin nälkäisenä, että jotain täytyy heti saada. Munakkaalla mentiin tänäänkin. Pistin joukkoon isoja katkarapuja, tomaattia ja persiljaa. Ja sitä ikuista wasabi-seesam-maustetta.

Hoidin liikuntapuolta kävelemällä terkkarille kilpparilabroihin. Että kyllästyttää tämä sairaaloissa ja terkkareilla hyppääminen ja jatkuva pistäminen ja sörkkiminen. Laskin, että musta on otettu tämän kuluneen vuoden aikana vatsan tähystyksen lisäksi viisi magneettikuvaa, kolme ultratutkimusta, paksuneulanäyte, sydänfilmi ja ainakin kolme verikoetta. Ja syyskuulla on ainakin yksi pieni päiväkirurginen operaatio edessä. Kaikenlaista kremppaa.  Ja mennään kuitenkin vasta elokuuta. Huoh.

Käveleminen nyt joka tapauskessa on ihanaa. Oli taas kaunis auringonpaiste ja kuuntelin äänikirjaa. Tulin kotiin vähän pidemmän reitin kautta, rantaa myöten, niin pääsin ihailemaan linnaa ja sorsia.

Aloittelin tänään duunit jo seitsemän pintaan, ja viimeistelin yhden ison artikkelin (sen, jota vähän välttelin) jo puoleen päivään mennessä. Niinpä nyt voi loppupäivän ottaa aika lunkisti. Vähän ehkä toista artikkelia työn alle myöhemmin, mutta ei just nyt. Kivaa on se, että mun työssä kannattaa lukea paljon lehtiä, ja tänään kopsahti luukkuun Image. Voi ajatella olevansa vähän hyödyllisenkin äärellä, vaikka oikeasti vain lötköttää sohvalla teemukin kanssa.

Lounas oli tänään kanaa ja kesäkurpitsaa. Kesäkurpitsaa on tänä vuodenaikana aina tarjolla enemmän kuin kukaan jaksaa kuluttaa. Se on muuten maailman mauttomin, mutta kookosöljyssä paistettuna siitä tulee ihanaa. Eilen illalla raastoin sitä myös jauhelihakastikkeen joukkoon, ja toimi mainiosti. Hapankaaliin olen hurahtanut nyt kunnolla. Sitä menee melkein jokaisella aterialla.

Välkkäpalana olen napsinut manteleita ja cashewpähkinöitä, ja maistellut ihanaa uutuusteetä, jonka sain ison paketin mukana Liptonilta kokeiluun. En todellakaan ole mikään pussiiteen juoja ollenkaan, ja suhtaudun kyseiseen juomaan melkoisella rakkaudella ja intohimolla, ja siksi ehkä vähän yllätyinkin siitä, miten älyttömän hyvää onkaan mansikkakuppikakun makuinen vihreätee! Tämä ihan näin makeanhioisille puhtaana kaupallisena vinkkinä. Saapuvat kauppoihin kuulemma ensi viikolla.

Vaihdoin teemaidon soijamaidoksi. En ole mikään suuri soijan ystävä, mutta kokeilen nyt tätäkin sitten. Hyvin se tuonne teehen solahtaa ilman häiritseviä makuja, ja kun kulutus on tosi pientä päivittäin kuitenkin, en usko että siitä ihmeempiä terveyshaittojakaan koituu. Ilman maitoa olo tuntuu aika hyvältä. Vähemmän tukkoiselta, väittäisin. Kokeilu siis jatkukoon.

Illalla toivon pääseväni vähän rullaluistimille, tai ainakin jollekin metsälenkille liikumaan. tai ehkä ihan vaihteen vuoksi uimahalliin vesijuoksemaan, jos en enää järveen ilkiä. Jotain kuitenkin.  Ruuaksi suunnittelen tomaattikeittoa tai katkarapupataa.

Mites teillä pyyhkii tänään?

Image

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s