Haluan olla minä: päivä 4

Kolme päivää minkä tahansa elämäntaparemontin alussa ovat ne kaameimmat. Tämä on vissi kokemukseni (ja voi pojat millainen kokemuspankki mulla aiheesta onkaan!). Nyt mennään jo neljännessä, joten nekin, jotka ovat tehneet massiivisia muutoksia entiseen elämäänsä nähden, ovat voiton puolella!

päärynää

Omat muutokseni eivät olleet kovin radikaaleja, niin kuin totesin heti alkuun. Radikaalisti tavallaan olen silti asialla ollut. Palannut kiltisti siihen omaan tuttuun hyvään kaikkien kesäplösön viekoitusten ääreltä. Täsmällisesti ja jämptisti.  Ja kylläpä ne tänä kesänä viekoittivatkin! Pitsailin, kaljailin ja hampuriloin melkoisella intensiteetillä. Korvasin aterioita leivällä. Lappasin einestä nasuun enenmmän kuin halusin (joka on ei lainkaan). Kaikenlaista sellaista turhaa.

kanasalaatti

Nyt on homma taas raiteilla, ja se tuntuu tosi hyvältä. Se tuntuu sekä kehossa että mielessä. Varsinkin nyt, huoliajanlaskun aikaan, on kivaa olla selkeillä vesillä yhden ison elämänalueen kanssa. Menossa kohti parempaa vointia. Tässä piilee myös matkan varrella oppimani viisaus: jos elämässä on vastatuulta, tekee mieli lyödä itsestään huolehtiminen lekkeriksi. Ei vain jaksaisi välittää. Mutta juuri silloin kannattaa kaikkein eniten pitää huoli oikeasta ravinnosta, riittävästä liikunnasta ja levosta. Olen kokeillut. Lukuisia kertoja.

kukkakaaliriisi

Luulin, että maitotuotteista luopuminen olisi kamalaa. Juustot! Jugut! Rahkat! Mutta aika iisisti tämä menee. Kun en syö noita, keksin jotakin muuta tilalle, ja se tässä kaikkein kivointa onkin: syön aivan hullun hyviä ruokia! Odotan oikein ruoka-aikoja.

Juuri nyt uunissa paistuu oliiviöljyllä ja hyvällä suolalla maustettuja punajuuriviipaleita, sekä luomujauhelihasta, suppilovahveroista, sipulista ja valkosipulista muovailtu möhkälemureke. Lounaaksi oli ihanaa kanasalaattia ja välkkäpalana päärynä ja pähkinöitä, aamulla hörpin monta lasia tosi hyvää mustikkabanaanipirtelöä. Eilisen illan uusi löytö oli ”kukkakaaliriisi” (maailman helpointa: raasta kukkakaalia ja keitä se nopeasti esimerkiksi siivilässä, minsa-pari riittää. Suolaa päälle ja suuhun.) sekä vanha ihana tuttu, banskuletut. Olen rakastunut ruuanlaittoon taas, kun muistan, miten hyvä olo jälkeenpäin tulee.

banskulettuja

Olen innoissani myös kävelemisestä uudella tavalla. Kiitos niiden äänikirjojen. Aamulla tunsin, ettei töistä tänään tule mitään, ja yrittäjän vapaudella (lue: kirjoitan sitten viikonloppuna) lähdin 1,5 tunnin kävelylle metsään tarina korvanapeissa. Sen jälkeen samaa periaatetta noudattaen otin reilun tunnin päikkärit. Tiedän, ettei kaikilla työläisillä ole tällaisia mahdollisuuksia, ja juuri siksi olisikin valtava synti jättää mahdollisuus käyttämättä. Jos ei duuni kulje, se ei kulje. Silloin voi keskittyä vaikka Olemaan minä.

Mainokset

4 thoughts on “Haluan olla minä: päivä 4

  1. Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. 🙂

    Hirveän radikaaleja muutoksia ei ole itsekään tarvinnut tehdä, aika monet palikat on onneksi olleet kohdallaan aiemminkin. Lounaaksi olen jo vuoden alusta lähtien valinnut työpaikan lukuisista vaihtoehdoista aina salaatin ja keiton, nyt vaan skippaan systemaattisesti joka kerta jälkkärin (enkä vain joka toinen päivä) ja otan yhden vesilasillisen sijaan ruokajuomaksi kaksi lasillista. Kesähelteillä ei pahemmin kiinnostanut panostaa ruoanlaittoon, mutta ilmojen viilennyttyä siinäkin on jo palattu normaalimpaan. Jauhelihan taputtelu pihveiksi on äärimmäisen nopeaa, eikä ole myöskään iso vaiva raastaa/pilkkoa vihanneksia ja käyttää niitä pannulla. Aamiaismunakas tai keitetyt munat valmistuu ihan yhtä nopeasti kuin kaurapuurokin, jota kesällä jotenkin kummasti ajauduin syömään tosi usein.

    Mutta tarpeellisia viilauksia kumminkin. Viljasta ja sokerista erossa pysyminen ei ole tällä viikolla tuntunut tippaakaan hankalalta, ja maitotuotteidenkin määrä on pysynyt aisoissa. Jos maitotuotteet olisi pitänyt karsia kokonaan pois, olisin varmaan pulassa (koska juustot), mutta vähentäminen onnistuu kyllä. Että ei sitä juustoa joka ruokaan tartte kourakaupalla mättää, mutta lounassalaattiin voi silti ottaa vuohenjuustoa, jos toinen tarjolla oleva proteiinivaihtoehto tuntuu syömäkelvottomalta (kuten eilen – marinoitua tofua, ei kiitos).

    Pisteet kävelylenkistä! Olisin tänään kovasti halunnut tehdä saman tempun, mutta ei se kesken työpäivän oikein onnistunut. Isoimpana esteenä se, ettei ollut mitään lenkkikamppeita mukana toimistolla. Muuten sieltä olis voinut liueta ainakin tunniksi ihan hyvin, kun yksi iltapäivän palaveri oli yllättäin peruttu. Vaan onneksi liikkua ehtii työajan ulkopuolellakin. Kuten eilen – tulin kotiin kiukusta kihisten (koska ruuhkaa kaupassa ja ruuhkaa postissa ja ärsyttävä tekstiviesti puhelimessa ja väävää), vaihdoin samantien lenkkikamppeet päälle ja painuin ulos. 3,3 kilometriä juoksua, 50 punnerrusta ja 50 askelkyykkyä, niin ei jaksanut enää kiukuttaa. 🙂

  2. Tuota…miksi syöminen ja liikunta on niin hankalaa nykyisin. Miksi niistä pitää tehdä pseudotiedettä? Miksi joistain ruoka aineista pitää luopua, eikö riitä että syö kaikkea kohtuudella? Eikö riitä että lopettaa tolkuttoman herkuttelun sekä liikaa syömisen ja alkaa liikkumaan silkasta liikkumisen ilosta?

    Tsemppiä elämäntaparemonttiin. Ja tolkkua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s