Turhia, onnellisia asioita

Olen anoppilassa, ja aikaa on. Lapset korjaavat satoa isovanhempien kanssa ja muru keikkuu katolla isänsä ja veljensä kanssa korjaustalkoissa. Minulla on taivaallinen rauha tehdä just mitä lystään.

Aamulla kävin metsässä hakemassa yhdeksän litraa taivaallista puolukkaa pakkaseen. Metsä oli aurinkoinen ja kasteinen heti yhdeksän maissa. Tuoksui ihanalle.

Nyt istun isojen kangaspuitten edessä tunti toisensa perään, ja sukkuloin vanhoja lakanoita ja kalsareita raidalliseksi räsymatoksi. Ilahdun, kun tajuan, ettei maton päällä joskus kulkevista kukaan (paitsi te nyt siellä, jos sillä joskus kuljette) tiedä, että vaaleanpunaisen kuteen kangas oli sinikukallista, tai että valkoisessa raidassa olevat värikkäät läiskät ovat joskus olleet lakanan palloja.

matto

Istun, ja kuuntelen äänikirjaa. The Happiness project on herkullinen ja kiinnostava. Se herättelee ajatuksia. Mietin, että olen osannut elää aika onnellisena. Olen jo käyttänyt suurta osaa kirjailijan löytämistä onnellistavista asioista ihan luontojani. Uteliaisuuttani. Mutta lisää voi aina kokeilla. Erityisesti viehätyin hauskojen pienten puuhien lisäämisen ajatuksesta.

Hauskat jutut ovat niitä, joista ei ole hyötyä. Joita tehdään vain huvin ja nautinnon vuoksi. Niitä tehdään aikuisena yllättävän vähän. On varmaan hauskaa laittaa ruokaa, mutta se on samalla velvollisuus. Lukeminen on ihanaa, mutta toimittajalle siinäkin on aina pieni taustafiilis työn edistämisestä. Melkein kaikella kivalla tekemisellä on jokin hyötypäämäärä.

Äänikirjassa mietitään, mitä sitten olisivat ne jutut, joita voisi tehdä vailla minkäänlaista hyötyajatusta? Mitä minä tykkäsin tehdä lapsena, mutten enää jostain syystä tule tehneeksi?

Tiedän jo, että ainakin se pää edellä hyppäämisen opetteleminen oli juuri sitä. Ja että vein ystävän työpaikalle värityskirja ja puuvärit tylsiä hetkiä varten juuri samalla ajatuksella. Ja että pitäisikin joku päivä tehdä paperinukkeja! Rakastan yökyläilyjä, tyttöjeniltoja ja lemmikkien kanssa leikkimistä. Tänä aamuna selasin ehkä tunnin blogeja, joissa vertailtiin huulipunia. Täysin hyödyttömiä juttuja, joiden tulosta ei voi mitata millään. Parhaita!

Haluan elämään lisää sellaisia juttuja. Haluan tehdä niitä yksin, perheen kanssa ja ystävien kanssa. Kahvilla käyminen ja lounastreffit ovat ihania, ja tahdon niitä edelleenkin elämääni, mutta ajattelin entistä aktiivisemmin pyytää ystäviäni puuhaamaan kanssani myös jotain tällaisia erityisiä, tarpeettomia, kivoja juttuja.

– Aion lähiaikoina kutsua itseni kylään ihmisille, joilla on eläimiä, koska allergiaperheessä ei kilpikonnaa karvaisemmalle ole sijaa.

– Aion houkutella jonkun kaverin mukaan sellaiselle eläintilalle, jossa pääsee koskemaan lampaaseen (ja vielä huikeammin lehmään!)

– Aion ottaa auton ja käydä päiväretkellä jossakin kotimaisessa kaupungissa, jossa en ole koskaan käynyt.

– Aion nuuhkia vauvaa.

– Aion haastaa ystävän opettelemaan kanssani jonkin uuden, turhan taidon.

– Aion kutsua väkeä elokuvailtaan.

– Aion miettiä näitä vielä monta lisää!

Millaiset jutut sun tarpeettomien kivojen juttujen listaan kuuluvat?

Mainokset

16 thoughts on “Turhia, onnellisia asioita

  1. Minä aion kutsua ystäviä kirppisbileisiin. Treffataan kirppiksellä, käytössä 15e ja kaikkien pitää hankkia iltavermeet, tai siis osa sieltä.

  2. Vähän vaikee lukea mitään ylimääräistä kivaa tarpeettomaksi… no ei ehkä oo tarpeellista lukea kirjaa per päivä, mut kivaa se on. Samoin kissan kanssa eläminen. Elokuvat aina. Meikkaaminen!

    1. Tarpeeton käytettynä tässä ehkä semmoisessa mielessä, että se ei ole välttämätöntä eikä tuota tulosta. Meikkaaminen, varsinkin silloin, kun ei edes ole menossa minnekkään, vaikka vain väreillä leikkiäkseen, on ehdottomasti sellaista! 🙂

  3. Mun turha onnellinen asia on ropelilippis. Ropelin pyöriminen tai pyörittäminen tekee ihmiset yllättävän iloiseksi :). Tää on vähän hassua, koska itsehän en koskaan näe kun se pyörii, mutta ostin itselleni synttärilahjaksi, koska halusin just jotain hyödytöntä mutta hilpeää! Nappiin meni!

  4. Uteliaisuuden ja innon säilyttämiseksi kuulemma (vähintään) 6 kk välein pitäisi tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. En muista, kuka tällaisenkin luvun on keksinyt. Kuulostaa aika vähältä mutta toisaalta jos puuhastelee jatkuvasti muutenkin mukavia juttuja, ei kai niitä täysin uusia enempää tarvi.

  5. Tuu Rautalammille. Lupaan hankkia sut tutustumaan lehmiin, hevosiin ja kaikenlaisiin muihin karvaisiin 🙂 Ei tartte ehtiä ees yön yli. Saat jäädä yökski, tai vaikka kaheks ❤

  6. Melkein nauratti kun luin tuon värityskirjakohdan. Mietin nimittäin ihan äsken sitä, miten melkein parikymppisenä vielä saatoin viihtyä värityskirjan ääressä pitkään. Lasten kanssa sain sitten vielä vanhempanakin väritellä. 😀 Piirtäminen on jäänyt kokonaan, samoin palapelien kasaaminen. Tuhannen palan palapeli kuului aina lapsuudessa joulun toivelistalle. Cd-levyjen hankkiminen ei ole lainkaan välttämätöntä nykyisin, mutta silti aina joskus haluan ilahduttaa itseäni jollain levyllä. Tikanheitto kuului nuoruuden kesäiltojen ajankuluun. Se on jäänyt… Voi näitä taitaisi löytyä vaikka miten paljon!

    1. Palapelit ovat kuuluneet munkin listalle pitkään! itäisikin taas aloittaa joku. En vain sitten meinaa lainkaan päästä nukkumaan 😀
      Ja värittäminen on mahtavaa puuhaa! Aikuisten värityskirjoja on ihmeen vähän!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s