Haluan olla minä: päivä 10

Tänään vetäisin koemielessä sen naureskelemani jauheliha-aamiaisen. Tein eilisen päivälliskastikkeen tuplana, joten jäi tälle ja huomiselle vielä aamupalaakin. Melko pelkistettyä, sanoisin, mutta toimi kyllä. En nyt niin, että tästä olisi tulossa joku uusi herkku, mutta kyllä se nälän piti pitkälle alkuiltapäivään. Aika rumilus.

jauhis aamupala

 

Päivällä naputtelin taas kiivaasti juttuja maailmalle, ja napsin välkkäpalaksi nektariinilohkoja ja pähkinäsekoitusta totuttuun malliin.

Päivällinen oli varhainen ja pikainen, kun oli kiirus katsastamaan ystävän ihan tuoretta vauvaa. Paistoin älkkiä kanaa ja kesäkurpitsakuutioita seesamöljyssä. Aivan pätevää ja maukasta peruskamaa. Seesamöljy toimii kaiken kanssa tolkuttoman hyvin. Kun vielä vähän ruususuolalla viimeistelee, menisi varmaan pahvilevykin.

Oli nätti, aurinkoinen ja hullun lämmin iltapäivä, joten lähdin lenkille. Olen saanut kävelystä tosi hyvän rutiinin. Olen siitä hyvilläni ja ylpeäkin. Päivittäin kävelen kirja korvissa tunnin. Pysyy selkä kunnossa ja tulee happea koneeseen. Nousee perse polvitaipeista. Äänikirjoja on kyllä mahdoton liikaa ylistää. Mahtava motivaattori! Lenkin jälkeen palkkasin itseni proteiinipatukalla.

Tänään oli muuten rantalenkin varrella ihan liikkis hetki. Kävelin ensin ohi imettävästä äidistä, ja viiden minuutin päästä palatessani tuli samassa kohdassa vastaan ikivanha mummu pyörätuolissa työnnettynä. Mummu näytti apealta, ja hetken mielijohteesta päätin hymyillä hänelle lempeimmällä tavallani. Mummun silmät kirkastuivat heti, ja suu levisi ihanaan leveään hymyyn. Vilkutimmekin toisillemme vielä. Siinä oli viiden minuutin sisässä koko elämän kierto.

Nyt illalla oli sitten tarjolla sitä elämän alkumetriä, kun tapasin ystäväni tiistaina syntyneen vauvan. Maailman hienoin, tietysti, niin kuin vauvojen kuuluukin. Teepannullisen jälkeen menen petiin pehmoisin mielin.

Mainokset

2 thoughts on “Haluan olla minä: päivä 10

  1. Jauheliha siis todistettavasti menee alas myös aamulla! 😀

    Äänikirjat on jo pidempään houkutelleet, koska lenkkeily ilman mitään kuunneltavaa on aika tylsää. Olen kuitenkin tyytynyt enimmäkseen radion kuunteluun, koska lenkkireitin varrella on paikkoja, joissa tuulen suhina ja/tai liikenteen melu hukuttaa aika tehokkaasti kuulokkeista tulevan äänen, eikä kirjaan keskittyminen silloin oikein onnistu. The Ricky Gervais Guide To… -sarjan kuuntelin alkukesästä, mutta se nyt ei ihan niin aktiivista keskittymistä vaatinutkaan kuin oikeat kirjat. En sitten tiedä, toimisiko tämän ongelman ratkaisuksi uudet kuulokkeet? Nykyiset on varmaan 15 vuotta vanhat Sonyn nappikuulokkeet, ei ehkä ihan sitä nykytekniikan terävintä kärkeä… 😛 Hm. Lenkkejä kuitenkin on edessä läpi syksyn ja talven, fiiliksistä riippumatta, kun nyt menin ilmoittamaan itseni huhtikuussa maratonille (mikä on kyllä ihan hullua, vastahan mä tänä keväänä juoksin ekaa kertaa elämässäni kympin).

    1. Hyvät kuulokkeet on munkin toiviolistalla. Noi nappihommat tippuu kyllä helpolla. Kävellessä ei yhtä ärsyttävissä määrin kuin juostessa, mutta kumminkin.
      Maraton kuulostaa pelottavalta. Ja hienolta. Tiedän, että pystyt siihen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s