Haluan olla minä: päivä 11 vähän myöhässä

Ei täysin reaaliaikainen päivitys, pahoittelen. En ehtinyt eilen naputella muita kuin työpuuhia. Oli myös merkittävät kodinraivaukselliset toimenpiteet suoritettavana. Tyttärelläni oli synttärit ja putiikki täällä melkoisessa kaaoksessa. Siivoushässäkkä toimikoon päivän liikunta-antina. Kolme tuntia siinä sujuikin.

Olen myös varannut kirppispöydän The Happiness Projectin innoittamana, ja raivaan nyt kaappeja tyhjäksi kaikesta vähänkään tarpeettomasta. Vaatekaapilla käy varsinainen kato, kun päätin jättää sinne pelkästään ne, joita oikeasti sekä haluan käyttää, että todellisuudessa käytän.

Söin aamupalaksi pirtelön banskusta, mansikasta, chiasiemenistä, proteiinijauheesta ja hippipulvereista. Hyvää oli ja nälkää piti.

tarjoiluPikalounaaksi nappailin tytön cocktailsiiliä kyhätessäni parit lihapullat ja tomaatit, ja paistoin myöhemmin kaksi ohutta kananrintaa hapankaalin kylkeen. Oli hyvä huomata, että täysi immuniteetti kaikille perinteisille herkuille on taas saavutettu. Ei tehnyt hetkenkään tiukkaan latoa pöytään sipsiä, keksiä ja karkkia.

Siivosin lisää ja aika hujahti ihan hullulla vauhdilla iltaan. Piti lähteä Helsinkiin katselemaan Suomi-Espanja fudista. Mun ekaa livenä seurattua matsia! Kävimme pakolliset alkuanalyysit ystävän seurassa yhden punkkulasin katveessa. Samalla söin annoksen halloumia ja kanaa kasviksien kanssa. Toki puritaanisimman tulkinnan mukaan semisti kompromissin puolella, mutta ehdottoman hyvää ja siksi sen arvoistakin. Ei ollut mitään ahdistunutta Kauhea Repsahdus -tunnelmaa, vaan valittu nautinto. Iso ero fiiliksessä.

torni

Matsi oli hieno kokemus, ja Helsingin olympiastadion on kyllä ihan hullun kaunis rakennus! En ole käynyt siellä koskaan ennen sisällä, vaikka kesän aikana olen uimastadikalle mennessäni sitä tiiviisti ihaillutkin. Tunnelma oli kohdillaan, kun paikalla oli iso yleisö. Ei koko luvattu 40 000 katsojaa, mutta tyydyn kyllä siihen 37 500:n ihan mielelläni.

Jalkapallo aukesi mulle ihan uudella tavalla näin livenä katseltuna. Mainiosti voisin mennä uudelleenkin.

Koska busseja ei kulkenut öiseen aikaan kuin harvakseltaan, istuskelimme vielä tunnin veran ravintolassa höpöttelemässä. Minä join teetä ja jätin punkun ystävälle. Seurannut 1,5 tunnin säkkipimeä bussimatkailu kotiin Hämeenlinnaan ei juuri tule humaltumishaluja, enkä halunnut muutenkaan lähteä isommin lipittelylinjalle tässä kamppikselle kun kerran alettu on.

Oli tosi kiva päivä! Hyvä tulee tästäkin. Saan tänne kivan tyypin kylään, ja tiedossa on varmaan ainakin sienireissua ja leffahommia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s