Kuntoutuu kuntoutuu

Kävin pitemmän itsenäisen treenausjakson jälkeen fyssarilla päivittämässä selän tilannetta. Onnettomuudesta on ensi viikolla kulunut kahdeksan kuukautta. Vointi on välillä tosi hyvä, ja välillä tosi huono. Paljon uusia juttuja olen jo pystynyt tekemään, mutta aika lailla on sitäkin, jota ranka ei vielä salli.

Kivuliainta, mitä voin tehdä, on yrittää hypätä tasajalkaa ihan edes vaikka hyvin vähän. Lainkaan. Jo pelkkä ponnistamisen yrittäminen sattuu kuin sata puukkoa selkään. Kysyin tästä – ei niin, että se taito olisi ihmiselle elintärkeä, mutta olisihan se hyvä olla kokonaan kunnossa – ja fyssari totesi, että vuosi menee onnettomuudesta ainakin, ennen kuin voidaan sanoa, miten selkäytimen ja sen alueen hermotus toipuu, tai toipuuko se. Että hermojen pitäisi joustaa, eikä niitä saisi venyttää, ja helmikuussa venytettiin oikein toden teolla, eivätkä sitä kestäneet. Silloin sattuu kuulemma vähäisempikin liike. Helmikuulla -14 sitten katsellaan, millä mallilla ovat.

Istuminen pitempään kuin kolmisen tuntia on myös edelleen tosi hankalaa. Liikkumattomat päivät myös kostautuvat heti. Mutta parempaan päin koko ajan. Hitaasti, mutta varmasti. Fyssarikin totesi taas kerran, että tämä kestää pitkään. Siihen on pakko vain sopeutua.

Sain selkään akupunktioneuloja, ja ne tuntuivat ihanilta. Koko illan oli lämmin ja hyvä olo. Sain myös ohjeet tehdä pallojumppaa kahdesti viikossa, jatkaa joka toisen päivän vesijuoksuja, ja myös jatkaa aloitettuja paluuyrityksiä roller derbyn äärelle. Luistelu tekee selvästi hyvää syville lihaksille.

Sain myös, vähän jopa yllätyksekseni,  kehotuksen kokeilla, miten kestän kontaktia. Ainoastaan kokeilemalla voi kuulemma tietää, tekeekö se huonoa vai alkaako siitä nopea paraneminen. Nyt jännitän jo valmiiksi perjantain treenejä, joissa meinaan valtuuttaa jonkun ihanista joukkuetovereistani käymään kimppuun. Varovasti, mutta kuitenkin. Kontaktin kestäminen tietäisi mahdollisuutta palailla pikkuhiljaa peliaikeisiinkin. Huh, silti kynnys tuntuu kaiken tämän varjelemisen jälkeen melkoisen korkealta!

Pelkään kipua terveessä määrin, ja olen sitä melkoisesti joutunut nyt vastaanottamaankin, mutta liian varovainenkaan ei saa olla. Fyssari antoikin kiitosta siitä, että ”tykkäät kurittaa tuota vartaloasi”, eli käyn kipurajoilla ja joskus sen ylikin hakiessani kaikkea sitä, mitä selkä antaa jo tehdä. Parhaan kuntoutumisen vuoksi on nyt tehtävä maksimirajoilla, mutta liikaa kipuja ei saa tulla. Haetaan sitä kuuluisaa tasapainoa taas.

Hyvillä mielin eteenpäin. Vahvemmaksi, kestävämmäksi ja kärsivällisemmäksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s