Haluan olla minä: loppu häämöttää

Haluan olla minä -kamppis lähenee loppua. Aika nopsakkaasti ja suht vaivattomasti se meni, varsinkin aluksi. Ekat ehkä kolmisen viikkoa olivat sellaista totuttelua ja opettelua uusille rutiineille, seuraavat 3 menivät aika sujuvasti niitä oppeja noudatellen, ja nyt loppupuolella alkaa olla jo vähän turnausväsymystä liikkeellä.

Maitotuotteiden pois jättäminen tuntuu nyt useamman viikon jälkeen kaikkein visaisimmalta hommalta. Olen kyllä tykännyt (oletettavasti siitä johtuvasta) vähemmän tukkoisesta olosta, mutta kipeästi kaipaan joka aamu maitoa teehen ja kahviin, ja satunnaista välkkäpalarahkaa kaiholla muistelen myös. On varmaankin niin, että palautan niitä ruokavalioon jonkin verran. Mitään totaalikieltoahan tuossa ei ehdotettukaan, enkä ole mikään suurkuluttaja koskaan edes ollut. Keskitie löytyy varmasti. Soijakamppeet lähinnä ottavat päähän, ja mun näkemistäni soijamaidoista kaikissa muissa paitsi luomuversiossa on myös sokeria, joten ei oikein hyvä vaihtis sekään. Kahvimaidot maitona, taitaa olla mun juttu.

Olen halunnut olla minä vähän eri tavalla kuin kuvittelin. Luulen, että taustalla vaikuttaa se, että lähdin kamppikselle suoraan vuoden mittaisen sokerittomuus- ja viljattomuustalkoon perään. Olen siis ehtinyt työstää tapoja ja tottumuksia, ja miettiä erilaisia suuntia melkoisen perusteellisesti. Tämän viimeisen parin kuukauden aikana olen myös havainnut, että seuraavaksi haluan etsiä kohtuuta. Se on se minulle kaikkein hankalin paikka, koska olen erinomaisen kurinalainen sääntöjen noudattaja, ja ilman sääntöjä erinomaisen hyvä syöppö. Jokin siitä väliltä olisi seuraavaksi etsinnässä. Uskon, että sen löydänkin nyt, kun olen melkoisen kauan näitä mietteitä pyöritellyt, ja erilaisia ruokavalioita kokeillut.

Painolle ei tapahtunut juuri mitään kamppiksen aikana, ja se on vähän erikoinen juttu. Samalla tiedän, että tämä poloinen varsi on vähän special. (Ja senkin, että lähes kaikki vähän plösöt ajattelevat omastaan näin, mutta silti!). Se toipuu isosta traumasta, melkoisista stressitasoista,  ja on jo ennenkin sitä sekoitettu kaikenlaisella aineenvaihduntaan ja muuhun säätelyyn sekoittavasti vaikuttavalla sairauslistalla. Ei ihan helpolla suostu irroittautumaan saavutetuista eduista.

Isoin juttu kuntoon pääsemisessä on aina ollut ja varmasti jatkossakin tulee olemaan liikunta, koska vain se pitää koneeni käynnissä niin, että jotain irtoaa poiskin päin, eikä vain kerry kannettavaksi. Nyt tälle osastolle näkyy merkittävän hyvin vihreää valoa, kun olen päässyt ihan kunnollisen hikiliikunnankin pariin ekan kerran yli puoleen vuoteen. On roller derbyä, vesijuoksua, pallon kanssa tehtävät fyssarihommat ja kävelylenkit. Uskon, että jouluun mennessä se näkyy jo varren mitoissakin.

On tosi helppo ärsyyntyä puntarin äärellä, jos tuloksia ei tule toivottua tahtia. Olen instant-ihminen, ja joka kerta toiviorikkaana mehustelen sen ”nopsan kympin” ajatuksella. Koskaan sitä ei tule, eikä tullut nytkään. Tällä kertaa tosin huomasin, ettei asia häiritse minua juuri lainkaan. Alan ehkä jotenkin hokata, että olen tällainen. Ja haluan olla minä, ilman että jatkuvasti tähyilen muutoskohteita. Voisin varmasti olla kympin pienempi, mutta voin hyvin olla myös tällainen. Aika hyväkin tällainen.

Senttejä karisi aluksi reippaasti, mutta sittemmin sekin tahti on hiljentynyt. Liikunnan lisääminen silläkin sektorilla tulee taatusti auttamaan. Riittävä on sellainen tilanne, jossa mahdun nykyisiin vaatteisiini.

Isosti olen kyllä nauttinut kamppiksen tuomasta selkeydestä ja rytmistä, mahan hyvästä voinnista, parantuneesta unen laadusta ja yleisestä virkeydestä. Jos on noudatellut annettuja ohjeita, niin ihan varmuudella on ainakin tajunnut, miten paljon jo pelkkä riittävä veden juominen ja säännällinen ruokarytmi auttaa. Olen erityisesti tykännyt myös sitä ajatuksesta, että sitku on nyt. Ei tässä ole sen ihmeempiä kiireitä mihinkään. Kunhan mennään tänään silleen suht siivosti, ja jos vaikka ei mennä, niin huomenna taas mennäänkin.

Hyvä kamppis kaiken kaikkiaan kyllä. Jonkinlainen ”arki arkena ja juhlissa sitten koko rahalla” -homma tulkoon seuraavaksi mulle opetteluun. Aloitan huomenna, kun täytän vuosia. Teen sen suklaajuustokakun voimin, ja meinaan nauttia joka lusikallisesta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s