Huonona olemisesta

Tänään, tässä sohvalla haalarin uumenissa, korvapuusteja uunista odotellen rättiväsyneenä, mietin pehmeitä kohtiani. Huonona oleminen on mulle vaikeaa. Olen siinä tosi huono.

Kun joitakin vuosia sitten aktiivisesti kisasin tanssissa, kummisetäni lähetti minut kisoihin aina samoilla sanoilla: ”toivon, että häviät, koska se tekisi sulle eniten hyvää”, hän sanoi sen kaikella rakkaudellaan. Voitin aika usein, tai sijoituin ainakin, ja tajuan kummini sanat vuosi vuodelta paremmin.

On helpooa keskittyä tekemään asioita, jotka osaa. Helppohan sujuu helpolla. Olen aika kykenevä ja melko monipuolinenkin, joten aika moni asia on minulle melko helppoa. Moni asia on minulle vaikeaakin, mutta teen niitä harvemmin. Roller derbyn äärellä törmään jatkuvasti juttuihin, joita en todellakaan osaa. Olen rehellisesti huono monessa jutussa. Ja varsinkin nyt, pitkän sairauslomapoissaolon jälkeen, niitä tulee vastaan oikein urakalla. Aika hyvä opin paikka siis.

Mietin tätä nyt, kun juuri palasin viisituntiselta bootcampilta. Olin siellä joissain jutuissa aika hyvä ja joissain ihan täysin huono. Isoimmat opit omasta mielestäni tällä saralla sain kuitenkin jo eilen illalla. Meinasin nimittäin hannata kokonaan. Jäädä kotiin. Tunnustan, että jännitin lähtemistä niin paljon, että vähän itkinkin. Otin melkoiset ennakkopaineet. Harrastuksesta. Niin. Hassua ja vähän lapsellista. Mutta niin se meni.

Mekanismi on aika simppeli ja varsin inhimillinenkin. En ollenkaan usko olevani tämän kanssa yksin. Monesti näistä ei ääneen jutella, koska hävettää. On helppo naureskella toisen pehmeille paikoille. On pelottavaa tarjota helpot aseet toisten käsiin.  Toisaalta on tosi lohdullista kuulla, että jollain muullakin on hankalia hetkiä. Minä en vaikuta epävarmalta tyypiltä. Luulen, että vaikutan aika varmalta. Juttelenpa siksi julki nämä mietteet. Otan riskin.

Otan kovat henkiset, jos en osaa. Se ei ole vain vähän epämukavaa, vaan melkein sietämätöntä. Kun olen huono,  alan hävetä itseäni ja miettiä ihan liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Sen jälkeen ei sitten mitään hyvää voi oikeen aikaan saadakaan. Liika itsetietoisuus tuhoaa harjoittelun tosi tehokkaasti.

Kun koen olevani huono, alan helpolla haluta livahtaa matalimman aidan alueelta. Alan miettiä treeneistä pois jäämistä ja kaikkea sellaista, jota en ennen loukkaantumista koskaan, vain siksi että voisin välttää sen itseni huonoksi kokemisen. Alan treenien keskellä miettiä karkuun juoksemista. Itkuun pillahtamista. Maastapakoa. Mitä vain, jolla pääsisi siitä olosta.

On paljon mukavampaa jättäytyä sohvannurkkaan, kuin raahautua treeneihin häpeämään kahdeksi tunniksi. Elämän myös pääsee läpi aika helposti pitäytymällä tekemässä niitä asioita, jotka jo osaa. Tosi harvoin huonoksi on välttämätöntä alkaa. Itse sinne tulee itsensä laitettua, sille lattealle epämukavuusalueelle.

Olen  nyt mennyt päin tätä tunnetta derbyn kohdalla muutaman viikon verran, ja voin kertoa, että olo sen huonousolon jälkeen on aika sankarillinen. Se kannattaa joka kerta. Miten harmittaisikaan nyt, jos olisin antanut hannaroinnille periksi ja jäänyt kotiin!

Joka kerta huonona oleminen tuntuu vähemmän henkeäuhkaavalta. Kukaan ei kuollut, kukaan ei loukkaantunut (kukaan ei välttämättä edes huomannut, tai ainakaan välittänyt).

Kun itse mietin, mihin treenikavereissani kiinnitän huomiota, huomaan pari juttua. Ensinnäkin, en juuri ehdi katsella mitä muut tekevät, jos itse keskityn täysillä. Toiseksi, en koskaa turhaudu siitä jos joku on huono, mutta melkein aina turhaudun, jos joku ei yritä tosissaan. Huono saa aina olla, kunhan pyrkii parempaan. Lonniminen ja pötköttely se on, mikä ärsyttää, ja niihin en ole sortuvainen. Jos itse ajattelen näin, voisin varmaan oppia uskomaan, että myös minua katsellaan huonolla hetkelläni sellaisten armollisten lasien läpi. Kun yritän, saan epäonnistuakin. Vaikka tosi monta kertaa ja aika näyttävästikin. Pätee derbykentällä ja elämässä ylipäätään. Oppimassa täällä ollaan.

Senkin koitan muistaa, että minä en ole kokonaan huono, vaikka olisin huono jossakin. Ei ihan pikkujuttu tämäkään näennäinen itsestäänselvyys. Ja kun huonoa harjoittelee, tulee ennen pitkää paremmaksi. Jos oikein kunnolla harjoittelee, voi tulla hyväksikin. Huonoksi ei todennäköisesti jää, jos riittävästi ja rohkeudella ährää asioiden äärellä. Lohdullista – sieltä pääsee pois!

Tuumin kummisetäni viisaita sanoja ja meinaan ottaa vaarin. Minulle tekee hyvää olla huono, koska olen siinä niin huono. Se on yksi niistä elämän asioista, jotka tuntuvat pahoilta mutta tekevät hyvää. Opettelen tulemaan sinuiksi niiden tunteiden kanssa. Sen turhautumisen, kun tiedän mihin pyrin, mutten saa kroppaa tekemään niin, tai kun en yksinkertaisesti tajua mitä edes piti olla yrittämässä. Pääsen sen päälle, ja tulen vahvemmaksi monella tavalla. Antaudun tässä kasvamaan.

Siksi mua puhuttelee tänään tämä kuva:

tee se

Seuraavaksi otan korvapuusteja ja katson Gleetä. Molemmissa olen tosi hyvä.

Oletko sä hyvin huono? Saitko kiinni mistä puhuin?

Mainokset

6 thoughts on “Huonona olemisesta

  1. Tuttuja tunteita, ja osasyy siihen että aikanaan lopetin derbyn. Ikävä kyllä huonousolon uhmaaminen ei aina tuo mulle jälkikäteenkään niitä sankarifiiliksiä, joten ehkä turhan usein tulee jäätyä omalle mukavuusalueelle. Tehtyä niitä juttuja, joissa on jo hyvä, tai ainakin sellaisia missä muut ei pääse näkemään että oon huono. Vaikka samalla kyllä tajuaa, että jos ei tee ikinä mitään missä on huono, niin aika iso osa jää elämästä kokematta. Eikä siihen huonouteen kukaan kuole, ja harvemmin peruskoulun jälkeen kukaan edes pilkkaa sen vuoksi.

    Mutta kiitos Ani tästä, jotenkin tuntuu hyvältä tietää että näitä tunteita on tommosilla ulospäinsuuntautuneilla ja rohkean oloisillakin tyypeillä. :’)

  2. Juu, minussa asuu pieni perfektionisti, joka vaatii, että olen hyvä kaikessa mihin ryhdyn. Tai en ala ollenkaan… Ehkä ikä on tuonut vähän rentoutta enkä aina enää ota niin vakavasti itseäni. Olen nauraa räkättänyt omille piirustuksilleni hiilipiirustuskurssilla, olen huutanut ”Jiihaa!” kantritanssikurssilla, kun huomasin olevani nenä eri suuntaan kuin muilla… Mutta vielä on paljon parantamisen varaa tulla hyväksi olemaan huono.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s