Tukkavuosi

No nyt jos joskus on tosi tukevasti oman pään ympärillä pyörivä postausaihe. Joku kavereista kommentoi eilen mun alati muuttuvia tukkamalleja ja-värejä, ja siitä äidyin tässä vähän työtävieroksuvassa aamumoodissani katselemaan vuotta taaksepäin sillä silmällä. Syntyi tämä äärimmäisen syväluotaava ja yhteiskunnallisesti olennainen My hair year 2013 -postaus.

Kuvat ovat laatuisia tilannenäpsyjä ja julkeita selfieitä suurimmaksi osaksi junasta, jossa minulla tapaa olla tylsää lukuisia tunteja viikossa. Oli kyllä hauska katsella tuota koneelle kertynyttä kuvamassaa alkuvuoteen asti taaksepäin muutenkin. On ollut melkoisen kaikenkirjava vuosi muutenkin kuin hiuspoliittisesti. Paljon muistoja pölähti päähän!

Keväällä tukka oli tosi lyhtyt. Kasvatusprojekti oli aluillaan.
Lähtekäämme matkaan sieltä alkukeväästä. Vanhempia kuvia ei koneellani olekaan, koska koko kovalevy tuhoutui siellä muutenkin turbulentissa alkuvuodessa. Tämä lienee siis jostakin maaliskuun tuntumasta. Keväällä tukka oli tosi lyhtyt ja tällainen, mikähän tämä nt olisi, kermaisa toffeisa raitaisa. Kasvatusprojekti oli aluillaan.
Alkukesästä ryhdyttiin pastellihommiin.
Alkukesästä ryhdyttiin kampaajan kanssa pastellihommiin. Mitä nyt jakauksen puolta vähän vaihdeltiin välillä. Nää oli muistaakseni kesälomanaloitusbailut. Tehtiin törkän hyviä drinksuja ja tupa oli täynnä kivoja kavereita!
Välillä herppasin huolella otsatukan venytysprosessiin. Onneksi oli hyvää seuraa!
Välillä herppasin huolella otsatukan venytysprosessiin ja päätin kasvattaa sen pois jemmaamalla lettiin. Onneksi oli näin hyvää seuraa! (Tein kesällä muutakin kun join drinksuja, mutta juoman äärellä itsensä kuvaaminen helpoiten ottaa kai vallan. Ollaan tässä tälleen nättinä ja kivasti, ja sillävisiin.)
Pastelleilla leikittiin uutterasti.
Pastelleilla leikittiinkin sitten uutterasti. (Tämän nimi oli joku mylittleponihtava jotain kummallista, eikä minulla näemmä ollut mitään estoja kuvailla itseäni keskellä Mannerheimintien jalkakäytävää. Kaveri kysyi mitä tällä kertaa tehtiin, ja minä raportoin kiltisti kuvaviestein. )
TOSI uutterasti.
TOSI uutterasti. Tässä oli muistaakseni tavoiteltu hajukumia ainakin…Ilme on riehakas, koska on kesä-heinäkuun taite, ja se tietää sitä, että Lusikkajuhlat ovat juuri alkamassa. Ne ne vasta hyvät pidot ovatkin aina. (Vaikutan hiuskalenterin perusteella merkittävästi juhlivaisemmalta henkilöltä, kuin olenkaan. Seli seli?)
Myös kavereitten kanssa.
Myös kavereitten kanssa toisiamme värjäiltiin kesän kulussa. Ihana mökkireissu Tyttilässä.
Loppukesästä oli vallalla valkeus (ja hyvät bileet).
Loppukesästä oli vallalla  auringon suoma supervaaleus ja taas vähän otsatukkavitutusta ilmoilla. (Ja jälleen oikein kelpo bileet, tällä kertaa Mikkelissä festareilla).
Alkusyksyllä päätettiin lähteä harmantumaan.
Alkusyksyllä päätettiin lähteä harmaantumaan. Päädyin takas otsatukkahenkilöksi venytystaistelun (ja sen hetkisten terveyshuolien syventämien otsaryppyjen?) uuvuttamana.
ja eri sävyissä mentiin sillä hyvä tovi, myös tälleen fudisfaneina.
ja eri harmaiden sävyissä mentiinkin hyvä tovi, myös tälleen elegantteina fudisfaneina.
Aika tummanakin harmaahapsena syksyn edetessä.
Aika tummanakin harmaahapsena syksyn edetessä.
Kunnes lähdettiin punaista päin. Ja Minnaa päin myös <3 (Kuva on Marko Niemelän)
Kunnes lokakuulla lähdettiin punaista päin. Ja  ihanaa Minnaa päin myös. (Kuva on Marko Niemelän)
Ja eilettäin punaviiniglögi nousi päähän tälleen.
Ja eilettäin punaviiniglögi nousi päähän tälleen.

Olen kuullut aika paljon sellaisia juttuja kuin ”siis TAASKO sun piti vaihtaa väriä”,  ”aikuisilla naisilla on pitkät hiukset” ja ”aikuisilla naisilla on lyhyet hiukset”, ”aikuiset naiset ovat löytäneet sen oman tyylinsä, ja pysyvät siinä”, ”aikuiset naiset vaihtavat hiustyyliä silloin, kun heidän elämässään tapahtuu jokin hyvin dramaattinen käänne”.

Aikuisena naisena ei ole ihan helppoa, kun on kaikenlaista tällaista ulkopuolista määrittelyä ja rajaamista. On kai todettava, että joko olen tai en ole aikuinen nainen, en ainakaan ole löytänyt omaa tyyliäni ja elämässäni tapahtuu noin 4 viikon välein jokin hyvin dramaattinen käänne (hmmm, mutta niinhän se melkein onkin). Tai sitten ihan vaan tykkään, että ei se niin vakavaa ole tämä elämä ja ihmishiukset siinä.

Mun tukkaleikit leikkii mun kanssa ihana Jonna Velvetistä. (Ja maksan käyntini rahalla ja mainostan ihan vaan näin silkkaa tyytyväisyyttäni. Eikö näin kuulu nykyisin bloggaillessa muistaa mainita?)

Mainokset

2 thoughts on “Tukkavuosi

  1. Sä oot mun hiusidoli, vaikka et olisikaan aikuinen nainen. Mä en ainakaan ole aikuinen nainen, koska mä en voi toteuttaa mun haaveita hiustyylin vaihdosta neljän viikon välein sen takia, ettei ole varaa käydä kampaajalla niin usein. Mä oon joku 20-something opiskelija varmaan henkiseltä iältäni. Tässä just mietin, että uskallanko ottaa permiksen, kun sitten menee aineetkin uusiksi vähäksi aikaa ja sitä pitää ylläpitää tiuhempaan kuin 6-8 viikon välein… Ja sitten menee ehkä hiukset huonoon kuntoon ja kasvatusprojekti loppuu kuin seinään. Mut houkuttelis tällaiset:
    http://www.short-haircut.com/wp-content/uploads/2013/02/short-curly-hair-fall-2013.jpg paitsi ehkä vielä sähäkämmällä värillä…

    1. Hehee kiitos kiitos 🙂
      Mulla on ollut permis aikuisena kahdesti, ja oon molemmilla kerroilla rakastanut sitä. Se on superhelppo, eikä vaadi juuri minkäänlaista ylläpitoa kampaajalta. Suosittelen 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s