2013 silmäyksenä

Olen tavannut summailla kuluneen vuoden näinä välipäivinä. Joka kerta on tuntunut siltä, että tämäpä se vasta vuosi olikin. Tapahtuipa paljon. Tulipa elämään sävyjä. Jopas nyt jotakin.

Tämän vuoden summaillu tuntuu ihan täsmälleen samalta. Alan hokata, että sellaista elämä on, koko ajan. Tulee paljon kaikenlaista kaikenlaisista suunnista, odottamattomiakin juttuja, jotka laittavat palikoita uusiksi. Ei ole mitään staattista tasaisena säilyvää, on jatkuvaa muutosta ja ihmeellisäkin sattumia. Ja sitten luovitaan. Välillä venytään ja toisinaan heittäydytään passiivisina vietäviksi. Sattuu ja naurattaa ja surettaa ja liikuttaa. Tätä se on. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä syvempiä sävyjä tulee kaikkiin tunnelmiin. On enemmän menetettävää. Enemmän ihmisiä, enemmän tunteita ja kilometrejä mittarissa. Hyvin täyttä elämää.

Tätä vuotta väritti tietysti helmikuun onnettomuus. Se sai vuodesta paljon isomman siivun, kuin ensin näytti, ja paljon isomman siivun kuin olisin ollenkaan halunnut. Se muuttui pitkäksi aikaa sanelevaksi asiaksi, mutta sitten myös muistoksi vain, ja muistutukseksi. Ja siellä se nyt on, tapahtumana joka niksautti paikaltaan paljon muutakin kuin kolme välilevyä ja repäisi isommin kuin muutaman niiden välisen pehmiketyynyn. Ja samalla kuitenkin se oli vain muutaman minuutin äkillinen repeämä silloin vallitsevaan eteenpäin kiirehtivään arkeen. Ihan tavalliseen päivään.

Vuosi alkoi kuitenkin ennen onnettomuutta. Kuusi viikkoa ehdin mennä ihan normaaleissa merkeissä. Oikeastaan aika kiinnostavissa ja kivoissakin. Sain uuden telkkarityön, jossa ehdin käydä kuusi kokonaista päivää. Pelasin kovasti roller derbyä ja aloin saada kiinni siellä olennaisista jutuista. Tunsin itseni vahvaksi ja ketterämmäksi. Olin innoissani lähdössä varapelaajan ominaisuudessa Gentin turnaukseen.

Olin ollut sokerittomana puoli vuotta  ja treenasin tosi uutterasti. Olin aika hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkisesti ja nautin olostani. Siotten pistettiinkin pakkaa ihan uusiksi.

Helmikuussa jotain tapahtui. Te olette lukeneet siitä jo varmasti kyllästymiseen asti. Turha siis kerrata sitä sen ihmeemmin. Tuli paljon luultua vaikeammat vammat ja paljon luultua pidempi toipuminen, kaikenlaista vääntöä vakuutusten ja tukien kanssa ja loputonta piinaavaa vittumaista tutkimuksissa ja fyssareissa ja muissa kuntoutuksissa ramppaamista. Tuli aika synkeät olotkin. Loppumattomalta tuntunut derbykeilto ja sairausloma töistä.

Mutta se mitä tuli myös, on paljon tärkeämpää. Ja siitä tajuan asioita vasta nyt vähän viiveellä. Tuli valtava määrä rakkautta ja myötäelämistä. Suoranaisena aaltona päälle virtaavaa lämmintä oikeaa lempeä valtavalta joukolta ihmisiä. Tutummilta ja tuntemattomimmiltakin. Kannattelua ja kuuntelua ja rinnalla kulkemista. Ihan konkreettista järvissä juoksemista ja sitten etäältä kuuntelijan hommissa viipyilyä. En unohda sitä ikinä.

Tuntuu vähän kornilta alkaa nyt saarnaa pitämään. Ei tullut mitään odotettuja valaistumisia tai pylväspyhimystä. Mutta joitakin rippeitä kuitenkin. Hetkellisiä tajuamisia ehkä.

Tuumin, että tämä vuosi on ollut oppitunti moneen juttuun, mutta yhdeltä isoimmalta osaltaan ihmissuhteisiin. Tunnen oppineeni tosi paljon niin itsestäni suhteessa muihin kuin ylipäätään läsnäolemisesta. Luottamuksesta. Olen tajunnut, mikä vaara piilee itsestäänselvänä pitämisessä. Mikä voima piilee tykkäämisen näyttämisessä. Miten olennaista on ihan oikeasti sanoakin se suoraan. Rakkaudella on henkiä pelastava voima, ei sen vähempää.

Olen ollut aika porskuttelevainen ja toimivainen. Aika pärjäävä ja päteväinenkin. Onkin aika tärkeä juttu tajuta, että voi olla ihan mäsänä, romuna, rikki ja hyödytön, ja silti olla ihan kelpaava ja hyvä. Tämän toivon ottavani mukaan niihinkin aikoihin, kun muistutus ei ole näin lähellä mielessä. Se riittäköön mouhuamisesta. (Ja se, että kun ajatte autoa, niin ajakaa autoa. Älkää syökö ja tekstatko ja kurotelko takapenkille ja  ottako valokuvia samalla. Ajakaa sitä autoa.)

Kesällä aloin olla kohtuullisessa kunnossa. Nautinkin ajoittain lomasta, vaikka se tarkoittikin vielä päivittäisiä kipuja. Oli kuitenkin jo paljon puhdasta iloakin. Mökkeilyä, pihahommia, retkiä, ystäviä, festaritkin pitkästä aikaa. Kaikenlaista kivaa iloista ja kevyttä. Se teki älyttömän hyvää.

Kesän jälkeen aloin olla kunnossa. Pää alkoi olla taas omilla harteilla ja selkä vahvistui kuin vahvistuikin. Sietikin, niiden jäähileisessä sateessa järvissä juostujen tuntien ja jumppapallon päällä ährättyjen itkuisten tuntien jälkeen. Ja mikä liikkumisen ilo sieltä taas tulikaan! Ensimmäiset kerrat luistimilla menivät iloitkuksi. Ei se riemu ole siitä mihinkään laantunut vieläkään, vaikka nyt jo pelaillaan tosissaankin.

On melkein naurettavaa, miten usein olen saanut tämän kroppani tähän ikään mennessä jälleenrakentaa liikkuvaksi, mutta joka kerta noista tulee se jättimäinen riemu, se pitelemätön varsa kevätlaitumella -olo, kun viimein tajuaa voivansa, saavansa ja pystyvänsä! Senkin tahdon tästä vuodesta muistaa. Enköhän jo muistakin.

Syksyllä pääsin hetkeksi kunnolla kiinni työntekoon yli puolen vuoden sairauslomien päätteeksi, ja vähän aikaa olikin paljon mitä paiskia. Sitten iski se, joka on iskenyt kaikkiin tuntemiini freelancereihin aiempia vuosia paljon vaikeammin, lehtimaailman murros ja synkeä ostotilanne. Hetken mietin tosissani paluuta ravintolahommiin. Ihan loppuvuodesta tippui syliin sitten pelastava jättipaketti uutta työtä, josta lisää alkuvuonna kun hommat starttaavat kunnolla. Siinä hauskalla tavalla yhdistyvätkin ruokajutut kirjoittamiseen. Monenlaisia muitakin työkuvioita on vetämässä ja vireillä, mutta katsotaan mitä 2014 niiden suhteen lopulta tarkoittaa.

Nyt mennään viimeisiä päiviä. Toivon hartaudella, että mitään ihmeellistä ei pääse enää tapahtumaan, vaan mennään vain ihan sellaisella taskulämpimällä otteella nyt vuosi loppuun.

Ensi vuodelle toivon kaikenlaista, mutta samalla en mitään. Tajuan hyvin, että se tulee sieltä juuri sellaisena kuin on tullakseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s