Imeläksi vähän teki

Tänään on näköjään paljon tunnetta. Ehkä se johtuu siitä, että heräsin tajuamaan kohta olevan onnettomuuden eka vuosipäivä. Jonkinlainen jatkoaikapäivä siis. Huomaan miettiväni sitä jonkin verran. Mietin mitä opin ja mitä se muutti. Ei, ei pylväspyhmiysominaisuuksia vieläkään. Olen pahoillani. (En oikeasti ole. Pelkään korkeita paikkoja.)

Ehkä eniten huomaan miettiväni haurautta. Haavoittuvaisuutta ja herkkyyttä. Sitä, mitä ei arjessa voi koko ajan mielessä pitää, tai lähtee järki. Sitä, että kun katkeaa niin katkeaa. Että loppu on olemassa ja läsnä joka hetkessä. Sen ihanasti unohtaa kiireen keskellä ja kivuuksissa, ja niin sen just kuuluu ollakin.

En minäkään sitä ajatusta koko ajan kanna mukana. Välillä muistan hyvin kuitenkin. Koitan pitää mielessä, että ei ehkä nähdä ensi kerralla, vaikka miten haluttaisiin. Että ollaan läsnä nyt. Sanotaan nätit moikat. Muistetaan ja ajatellaan ja rakastetaan paljon.

Ja sen koitan muistaa, miten jokainen ihminen jokaisessa hetkessä on oman juttunsa kanssa vähän solmussa, oman tilanteensa keskellä. Että ei voi olla kovin ankara. Ei kovin isoja odottaa. Että ei ne tyhmät sanat tai ajattelemattomuudet tai muut outoudet niin paljoa paina. Voi olla tosi hyvä syy. Että lunkisti vaan ja uutta tilaisuutta toivomaan.

On niitä oppeja tähän elämään mahtunut. Kun olen kävellyt kotiin sairaalalta rinnan koepalaa ottamasta, tai maannut verhon takana auto-onnettomuuden jälkeen tai istunut bussissa sädehoidosta saapuvana tai palannut kotiin syvästi surevan ystävän luota, olen miettinyt paljon ihmisiä ja heidän hetkiään juuri nyt. Niitä aina kulloisiakin nyt-hetkiä.

Miten hauraissa tilanteissa ihmiset ovat. Siis koko ajan. Miten ohikiitäviä ne hetket ovat, jolloin ollaan täysissä voimissa, valmiina kaikkeen, omissa nahoissa läsnä. Töissä, treeneissä, bussissa ja kaupan jonoissa. Miten paljon tätä elämää pakkautuneena on jokaisen nahan alla. Joka hetki. Se on vähän ällistyttävä ajatus. Omansa tuntee, muttei aina muista muiden. Kunpa paremmin muistaisi.

Kun ei koskaan tiedä, kuka hautasi juuri siskonsa. Kuka hyvästeli juuri lapsensa tai tuli eilen jätetyksi. Kun ei voi päältä nähdä, kenellä on käynnissä yt:t tai repivä salasuhde tai kuka saa kotona tänäänkin pataan.

Kun on ihan mahdoton muistaa, että joku tuli juuri sairaalasta ja odottaa tuloksia tai vaihtoi juuri isälleen ensimmäistä kertaa vaipat. Ketä pelottaa liikaa kaupassa käynti tai ketä rumasti lapsena rikottiin. Kuka ei tässäkään kuussa tullut raskaaksi. Tai tuli, vaikkei pitänyt.

En tiedä muuttiko onnettomuus mitään. Ehkä imelämmäksi vähän teki. Ehkä vähän suoremmin tykkäämiseni sanon. En sitä huonona pidä, vaika välillä lipsuu patetian puolelle.

Sen jos oppisi muistamaan, jos ei tänä vuonna vielä niin ensi, että löysiä pitää antaa. Itselle ja muille. Ja sitten mennä eteenpäin vain katselemaan, mitä tulolla on.

Mainokset

13 thoughts on “Imeläksi vähän teki

  1. Hyviä ajatuksia, vähän samanlaisia asioita olen miettinyt oman rintasyöpäni jälkeen. Koskaan ei voi tietää, mitä ihmisen kuoren alla on, ja mikä heidän tilanteensa on. Vielä enemmän pitäisi osata arvostaa tätä hetkeä, ja sitä kun kaikki on hyvin. Toisaalta, ei se voi olla koko ajankaan mielessä, ei silloinkaan elämästä tulisi mitään.

  2. Miten hieno ja tärkeä kirjoitus. Itsekin olen näitä joutunut viimeisen parin vuoden aikana miettimään, vaikken aivan noin dramaattisten asioiden tiimoilta. Mutta kyllä sitä vähän oppii, kun tajuaa, miten raskaita asioita jotkut ystävät ovat kantaneet mukanaan kaikessa hiljaisuudessa – tai miten raskaita asioita itse. Oppii pikku hiljaa paitsi puhumaan (ääneen, vaikka hirvittää!) niistä omista taakoistaan ja kysymään muiden kuulumisia (niitä todellisia, joiden kuulemiseen tarvitaan rauhaa ja läsnäoloa), myös juuri tämän: koskaan ei tiedä. Niin morbidia kuin se onkin, usein mietin, että huomenna saatan kuolla. Ja jos niin kävisikin, miten haluan puolisoani kohdella tänään, miten puhua rakkaimmilleni, mitä sellaista tehdä, jota lykkään lykkäämistään tai en vain viitsisi tai meinaa jaksaa, mihin panostaa. Ei sitä joka päivä muista, tai joka hetki. Mutta nurinkurisella tavalla huonoimmankin päivän voi kääntää hyväksi se ajatus, että päivä saattaakin olla viimeinen – silloin tulee todella laitettua itsensä likoon.
    Kiitos tästä!

    1. Kiitos ihanasta palautteesta ❤ Noin se juuri menee. Ja tuo se onkin myös tärkeä juttu muistaa, että niilläkin jotka eivät puhu/kirjoita koskaan mitään kokemistaan, kantavat niitä mukana ihan yhtä lailla. Jokaisella omansa on.

  3. Reblogged this on Kokovartalofiilis and commented:

    Jäin katselemaan, millaisia juttuja osa teistä lukijoista täällä mun luona käydessään lueskelee. Paljon näitä viimeaikaisia, toki, mutta muitakin. Samalla tulee itse kurkattua, mitä on ollut mielen päällä aikaisemmin. Vuosi sitten, pikkuista vajaa, on ollut mielessä tällaisia. Allekirjoitan ihan täsmälleen edelleenkin. Voihan olla, että se auto-onnettomuus muutti jotakin kuitenkin. Käynnisteli ainakin ajatuksia oikeaan suuntaan, luulisin.

  4. Kiitos nöyrästä tekstistä – nöyrältä ihmiseltä. Se että saavuttaa nöyryyden vaati usein vastoinkäymisiä, harva meistä on niin viisas, että on nöyrä jo nuorena. Vasta Eläminen ja ikä tuo joskus eteemme asoita, jotka saavat meidät tunteneen itsemme avuttomaksi tai yksinäiseksi. Itse ainakin juuri nyt opettelen pyytämään apua ja ymmärtämään etten ole yksin. Se ei ole aina helppoa ja vaatii paljon harjoittelemista.
    Kun nöyryyden ymmärtää oikein, niin silloin kiitollisuus ja elämän arvotus lisääntyy. Elämään saa lisää sisältöä ja tunteet alkavat löytyä. Nöyrä ihminen on kaunis ja se herättää ainakin minussa arvostusta kirjoitustasi kohtaan. Kiitos.
    Klasu

    1. Kiitos paljon Klasu, oli todella kauniisti sanottu! Se ei todella ole helppoa, ja vaatii melkoista toistamista ja taaplaamista. Kipeitäkin juttuja. Mutta vähitellen opetellen etenee oikeaan suuntaan. Tunteiden löytyminen on ihan huikea juttu. Paras palkinto. Onnea opintoihin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s