Olen sihtipää

Jotkut asiat eivät jää mun päähäni. Eivät millään. Jotkut kyllä jäävät, vaikkei tarttisikaan. Muistan kyllä vaikkapa madagaskarin makiapinoiden silmäkuopan erityispiirteitä, joista luin pääsykoekirjasta vuonna 1996. Montako kertaa niitä sitten on sen koommin tarvittu? Eipä montaakaan.

Niitä asioita, joita todella arjessa tarvitaan, en sitten muista. Yhtään.

Mietin joka ikinen kerta kaupan kassalla hetken, kumpi olikaan debit ja kumpi credit.

Mietin joka ikinen kerta veroasioita setvittäessä, kumpi olikaan netto- ja kumpi bruttotulo.

Ärsyynnyn hulluna lähes päivittäin, koska en muista mikä meidän telkkarissa on se kanava, jolta katsotaan Netflixiä. Tai ylipäätään miten sitä sitten käytetään, kun sinne asti päästään.

Joudun pimeässä laittamaan auton sisävalon päälle tarkistaakseni missä asennossa olikaan pakki ja missä se hommeli, jolla pääsee eteenpäin. Automaattivaihteet. Vuoden käytössä ollut auto. Ei vain uppoa.

Teen firman laskutuksen joka kuukausi. Vittumaisin on se kohta, jossa talletan koneelleni tiliotteita laskutusohjelmasta. En nimittäin ikinä muista, mistä niitä sitten löysikään koneen kätköistä. Olen käyttänyt samaa ohjelmaa jo pari vuotta. Joka kuukausi. Pretty epical.

Kun menen tankkaamaan, hoen itselleni ääneen DIISSSSELIÄ DIISSSSELIÄ LAITA SITÄ DIIIIISSSSELIÄ! ja silti melkein aina meinaan tarttua bensakahvaan.

Pähkinäsaaren rauha tai muut historian käänteet? For the love of GOD. Onneksi on google.

Muistan ulkoa kahden ydinperheeni ulkopuolisen ihmisen syntymäpäivän. En esimerkiksi yhdenkään kummilapseni, enkä kummankaan sisarukseni lasten.

Siitä puheenollen, en muista olenko erään lapsen kummi vai en. Kuinka kiusallista se on? Miten sellaista muka kysytään kaikkien näiden vuosien jälkeen?

En muista läheisten ystävieni lasten nimiä, ikiä tai edes tarkkaa lukumäärää. Kiusallisia hetkiä on koettu tämän äärellä.

Että semmoista. Ei vaan pysy päässä. Sitä en tajua, miksi jotkut toistuvat jutut, vaikkapa nyt nuo telkkarin käyttöohjeet, eivät juurru päähän ollenkaan. Voisihan nyt kuvitella, että uutteralla toistolla sentään. Vaan ei. Että onnea vaan omaiset sitten, kun yritätte jossain vaiheessa selvittää onko mulla alzheimer tai vastaava vanhuuden höpö.

 

 

 

– Kummin päin lasten sotujen loppuosat menivätkään

Mainokset

2 thoughts on “Olen sihtipää

  1. Jos laittaa auton ajovalot päälle, eli vääntää pimeällä ne ”paremmat” valot päälle sieltä vasemmalta ratin vierestä, niin yleensä auton sisällekin syttyy erilaisia merkkivaloja, mm se vaihteiston vaihteiden paikat näyttävä valaistus… ja radion ja lämppärin napit. Ainakin mun Toitsassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s