Inhottava vieras muumitalossa

Migreeni tuli kylään pitkästä aikaa. On varmasti helposti vuosi edellisestä kohtauksesta. Vaiva on saatu hyvin hallintaan fiksun lekurin määräämällä, merkittävästi migreenilääkitystä mukavammalla vahvalla päivittäisellä magnesiumannoksella. Aina se ei riitä.

Migreenin laukaisee minulla tyypillisesti kirkas kevätaurinko, vilkkuva keinovalo, krapula, kuukautiset, reipas suklaan syönti ja kova stressi. Harva näistä ihan yksittäin, mutta yhdistelminä melkoisella varmuudella. Myös syömättä jättäminen ja ylipäätään semmoinen itseään säästelemätön elostelu kostautuu. Olen saanut eleltyä niin, ettei ole tarvinnut kohtauksista useinkaan kärsiä, mutta tänä viikonloppuna osui muutama elementti kohdilleen yhtä aikaa.

Olin juontamassa roller derbyn Suomi-Ruotsi -pelejä. Paikka oli täynnä ääntä ja hälinää ja jännitinkin tietysti, niin kuin aina tapaan melkoisesti. Unhohdin siinä tuoksinassa syödä, ja tämä yhdistelmä riitti laukaisemaan uinuneen vaivan. Luulen, että parin päivän kirkas kevätvalo on sitä houkutellut jo hetken pintaan, eikä kiivas tietsikanruudun tuijottelu varsinaisesti auta myöskään.

En saa kohtausten aikana sahalaitanäkymiä tai mitään ihan tuskaisia maailmanlopun kipuja. Kivut ovat kyllä jonkinmoiset, semoiset silmäntakaiset tai takaraivokivut, joihin ei oikein lääke meinaa tepsiä. Näköhäiriöitä tulee välillä. Silloin tuntuu siltä, kuin joku kääntäisi näkökentän keskeltä isolle solmulle. Maa alkaa myös jalkojen alla tuntua pehmeältä. En kohtauksen alkupäivänä enkä vielä seuraavanakaan todellakaan uskalla ajaa autoa tai edes polkupyörää. Kolmantena voi useimmiten varovasti jo aloittaa.

Kiusallisin vaiva on se, että migreenikohtaus pistää pöntön ihan kunnolla sekaisin. Tulen tosi itkuiseksi ja tunneosastoltani muutenkin hyvin herkäksi ja heiluvaiseksi. Oksettaa ja puistattaa ja iholle nousee kylmä hiki. Kaikin puolin semmoinen surkea riepuolo.

Kohtauksen pahin kärki kestää muutamista tunneista puoleen vuorokauteen, mutta häntä on paljon pidempi. Pelaan kaksi-kolme seuraavaa päivää aika vajaalla pakalla. Tuntuu, kuin pään sisällä olisi jauhelihaa tai pullataikinaa. Humisee ja särisee. Semmoinen huono sumea känni. Teen kirjoitusvirheitä ja sammallan. Etsin sanoja ja aika huristaa ohi huomaamattani. Havahdun aamutakkisillani siihen, että päivällistä ympärillä jo odotellaan.

Eilen jouduin tekemään töitä migreeni päällä. Se on aika kohtuuttoman vaikeaa, mutta nyt ei aikataulu joustanut lainkaan. Tuntui ääliömäiseltä tuijottaa yksittäisiä kirjaimia, sanoja ja kokonaisia lauseita oikeastaan lainkaan hahmottamatta mitä katselin. Yrittää selvittää, onko pilkku- tai kirjoitusvirheitä, kun ei oikein tajua mitään. Meni ehkä kolmesti enemmän aikaa kuin tavallisesti.

Tänään on kolmas päivä, ja edelleen päässä on ohutta yläpilveä. Kun käännän päätä, tulee ajatus jossakin pitkän viiveen perässä mössöisenä puurona. Kirkkaat valot koskevat edelleen. Ei tuolla ihan vakuuttava aurinkolasikeli ole, mutta eipä kai tarvitse tänään pitkälle lähteäkään. Huomenna pitäisi olla jo selkeämpää (ja olisi älyttömän kivakin, koska tiedossa on esimerkiksi harrastusseuran vuosikokouksen vetämistä ja muuta aivoja edellyttävää).

Tämä on vieras, jota en kovin usein toivo kohdalle. Olin vähän jo unohtanut, miten toistaitoiseksi se tekeekään. Pitää muistaa syödä ja nukkua, ottaa lehmän hermoilla hommelit ja käyttää aurinkolaseja tuolla.

Eilinen meni pitkälti pöllön kanssa pötkötellen. Aloillaan olo on mulle vähän hankalaa, mutta laventelin tuoksuinen jyväpussi auttaa ihanasti.
Eilinen meni pitkälti pöllön kanssa pötkötellen. Aloillaan olo on mulle vähän hankalaa, mutta laventelin tuoksuinen jyväpussi auttaa ihanasti.
Mainokset

2 thoughts on “Inhottava vieras muumitalossa

  1. Onpa ihana pöllö! Mistä tuollaisia saa?
    Sairastan itsekin migreeniä, joskin kohtauksia on tullut viimeisen viiden vuoden aikana vain kaksi entisen pari kertaa vuodessa -tahdin sijaan.
    Yksittäinen kohtaus on silti aina ihan kamala. Minulla oli tällainen onnenpäivä viime viikolla, kaikilla mahdollisilla oireilla oksenteluineen, sahalaitoineen ja sanojen puuroutumisineen. Allekirjoitan täysin tuon surkean riepuolon, koska mitäpä tekee viimeisillä voimillaan 35-vuotias, naimisissa oleva nainen? Soittaa tietenkin viimeisillä voimilla äidilleen ja pyytää apuun (hän oli kylläkin tuolloin työmatkalla toisaalla, eikä päässyt). Tästä tuli vähän wtf-olo myöhemmin, mutta silloin se tuntui päivänselvältä toimenpiteeltä 🙂
    Onneksi nykyään on hyvät lääkkeet ja monella jo tuo magnesiumkin auttaa riittävästi.

    1. hahaa täysin ymmärrän tuon soiton! Musta tulee maailman huomionkipein surkea nysvääjä, peiton alla silityksiä kinuava rääpäle 🙂
      Pöllö on pelikaverien tuliainen ulkomailta. Ihana ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s