Työjuttuja ja itsensäpaljastelua

Minä en tykkää kokoustella, jos ei ole ihan pakko. Useimmiten se on minusta ajanhukkaa.  Äsken olin kuitenkin tosi kivassa Ideakeittiö-palaverissa. Se oli paitsi tarpeeksi lyhyt ja napakka, myös todella informatiivinen mulle kirjoittajana. Humps vaan, heijastuivat seinälle tarkat grafiikat siitä, kuinka moni ihminen on lukenut minkäkin artikkelini ja reseptini missäkin kuussa! Miksi olin tästä näin fiiliksissä? Selitän vähän.

Olen työskennellyt kirjoittamalla nyt 13 vuotta. Siinä ajassa olen kirjoittanut viittä tv-ohjelmaa (yhteensä 103 jaksoa), muutaman radio-jutun, yhden dokumentin ja satoja ja taas satoja erimittaisia artikkeleita yhteensä 11 eri lehteen. Ja jonkin verran mainosjuttuja ja maksettuja blogihommia. Sekalaista sälää päälle.

Lehtijuttuja kirjoittaessaan freetoimittaja menee ihan puhtaalla luotolla. Tiedät lehden levikin, muttet yhtään kuinka moni lukija lukee juuri sinun juttusi. Palautetta saa lukijalta noin 1-2 kertaa vuodessa ja toimitukselta vähän useammin (hyvin paljon toimituksesta riippuen).

Telkkarihommissa näet katsojaluvut, mutta ne nyt ovat niitä ärsyttäviä epämääräisyyksiä. Palautetta voi tulla enemmän, mutta silti olet tekijänä aika tyhjän päällä. Olivatko ne hyviä? Mitkä niistä olivat kiinnostavia? Millaisia tekisi seuraavaksi? Nämä hommat ovat kirjoittajalle elintärkeitä.  Freelancerillä ei ole mitään kehityskeskusteluita. Sitä naputellaan vaan. Sitten, jos ei enää mene mikään kaupaksi, tiedät ettei vissiin ollut hyvä. Sitä on vähän mälsä odotella.

Tämän vuoden aikana työni on siirtynyt 90-prosenttisesti nettiin. Ja kas, jopa alkaa olla lukemia! Meininki on ihan eri. Joka klikkaus näkyy. Mistä se tuli, milloin se tuli ja kauanko sivulla viivyttiin. Ja vaikka mitä muuta.

Tästä syystä tuijotin palaverissa lukuja hurmoksessa. Tuon verran ihmisiä tavoitan siis! Paljon! Ai TUO kiinnosti, mutta tuo ei niinkään? Oli tosi tyydyttävää nähdä iso joukko omia tekstejä ja reseptejä siellä ihan sivuston luetuimmassa kärjessä. Suoraa, selkeää, kyseenalaistamatonta palautetta! Erittäin motivoivaa!

Nyt on taas selvät sävelet kuukaudeksi eteenpäin, ja sitten katsellaan taas statistiikkaa! Rakastan taulukoita ja dataa. Varsinkin tietysti sellaisia, joissa oma työ näyttää hyvältä.

Haluatteko perjantain kunniaksi loppuun vähän höpöhöpöä? Saatte joka tapauksessa. Arvatkaa nimittäin mikä oli lukujen jälkeen kaikkein viihdyttävin juttu kokouksessa? Se, että vain yksi paikalla olleista tiesi, että tosi tyylikkään mekkoni koko selkäosa on villapaidan alla auki.

Aamulla kävi nimittäin kuvan osoittamalla tavalla, enkä edelleenkään ole päässyt ulos koltustani. Olen ammattilainen. Uskottava ja pätevä.

IMG_2007
 That’s just how I roll. En yhtään ihmettele, miksi mua joskus verrataan Bridget Jonesiin.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s