Lääkehuuruja ja selkeyttä

Opettelen siivoamaan. Olen nyt tajunnut, näin 37-vuotiaana, että se on taito taitojen joukossa ja minulta se puuttuu. Joten opettelen. Alusta asti. Pidän siististä kodista, mutten ole koskaan oppinut kunnollista rutiinia sellaisen ylläpitoon. Siivoan paniikissa ennen vieraita, ja sitten alkaa vyöryminen kohti seuraavaa vierailupaniikkia. Sotku stressaa ja syyllistän itseäni siitä. No sehän ei ole hyvä. Onneksi uskon myös muutokseen, ja etenkin siihen, että muutos alkaa itsestä.

Kun ajoin sen onnettomuuden, oli mielessä monta paljon oleellisempaakin juttua, mutta tuli jälkilähetyksenä myös yksi aika erikoinen oivallus. Sen paljastaminen tuntuu nyt vähän henkilökohtaiselta ja herkältä, mutta hei, ihmisten asioita.

Mietin nimittän, miltä kotini näyttäisi sen raivaajan silmin, joka saapuisi hoitelemaan sitä jos minä olisinkin kuollut. Ei draamailua, mutta niinkin olisi voinut käydä. Ja let’s face it, jossain vaiheessaa meille kaikille käy. Niin että Cheekin sanoin ”mitä musta jää kun mä lähden täältä?”. Havahduin siihen, että aika paljon kasoja ja läjiä. Melkoisesti ihan roskaa ja kaikenlaista epämääräistöä. Se ei varmaan kuoleena sitten juuri puristele, mutta jotenkin jäin sitä miettimään. Miten kivaa leskelläni ja vanhemman menettäneillä lapsillani olisi muistella äitiään kaiken sen keskellä? Miksi ei jäisi siivompi paikka? Ei nyt tartte mitään Laventelipussukoita vaatekaappeihin ja pitsiä verhoon -kiiltokuvaa rakentaa, mutta jos ihan siis semmoista hyvää normaalia perustasoa. No, nyt treenataan.

Siivouspulmani on selkeästi sellaista laatua, että tavaraa on liikaa ja paikkoja tavaralle liian vähän. Olen myös avuttoman huono palauttamaan ottamiani juttuja takaisin paikoilleen, ja sitten kasaantuu. Ratkaisu tähän on melko ilmeinen: vähemmän kamaa ja enemmän säilytystilaa. Ja sitten sitä rutiinia.

Löysin äänikirjan, joka auttaa kaltaistani tumpeloa aloittelijaa. Unstuff your life on selkeä, hauska ja napakka. Sen ydinsanoma kiteytyy kahteen, monelle ihan itsestäänselvään, pointtiin. ”Find a home” ja ”like with like”.  Kun kuuntelin sitä toissapäivänä ensimmäistä kertaa, vietin 7 tuntia makuuhuoneessa roskapussien kera. Kävin läpi ison kirjahyllyn ja vielä isomman vaatekaapin jokaisen nurkan. Lajittelin, raakkasin, pinosin ja organisoin. Perustin kodin toimistotarvikkeille, huulipunille, laskuille, askartelutarvikkeille, keskeneräisille käsitöille, nuppineuloille ja elektroniikkalaitteiden johdoille. Ja kas kehveliä! Miten kivaa onkaan, kun asiat löytyvät kodeistaan! Tiesinhän tämän, mutta jonkun piti se vielä kerrata korviin. Loppu olikin vain toteutusta. 10 roskapussillisen ja ison pahvilaatikollisen jälkeen huone on nyt ihana. Se tuoksuu ja näyttää ja tuntuu ihan eri paikalta. Kaikkialla on tilaa!

Innostuin siitä, miten paljon siisteys toi selkeyttä myös mieleen, ja jatkoin. Eniten ärsyttävät asiat kasaantumispoliittisesti ovat lääkekaappi, eteinen ja kylppärin laatikko, jossa on tuhat kiloa kosmetiikkaa ja muuta putelia. Vituttaa joka kerta, kun kyseiset paikat näkee, ja ne näkee päivittäin, joten kannattaa varmaan tehdä jotakin.

Tänään kävin lääkekaapin kimppuun. Laitoin samankaltaiset samankaltaisten luo ja perustin koteja. Tässä ennen  ja jälkeen.

Lähtötilanne: joka kerta ovea avatessa päälle tippuu ainakin neljä pakettia epämääräisiä pillereitä.
Lähtötilanne: joka kerta ovea avatessa päälle tippuu ainakin neljä pakettia epämääräisiä pillereitä.
Lopputulema: asiat ovat lajiteltuina käyttötarkoitusten mukaan, etiketit ja kaikki. Jokaisen omat henkilökohtaiset lääkkeet vielä ominaan. (Surkuhupaisaa sinänsä, että nuo kaksi pikkuista puolityhjää ovat kahden perheen astamaatikon ja minulle sitten ovat nuo kaksi isoa täpötäyttä. Yksi perheenjäsen on täysin vapaa kaikista lääkkeistä. Onkohan se minun ollenkaan?)
Lopputulema: asiat ovat lajiteltuina käyttötarkoitusten mukaan, etiketit ja kaikki. Jokaisen omat henkilökohtaiset lääkkeet vielä ominaan. (Surkuhupaisaa sinänsä, että nuo kaksi pikkuista puolityhjää rasiaa ovat kahden perheen astmaatikon, ja minulle sitten ovat nuo kaksi isoa täpötäyttä. Kroonikko mikä kroonikko. Yksi perheenjäsen on täysin vapaa kaikista lääkkeistä. Onkohan se minun ollenkaan?)

Seuraavaksi aion perustaa kodit eteisen tuhannelle huiville ja derbyvarusteelle, sekä sille kylppärin puteliarmeijalle.

On myös hyvin tyydyttävää saada viimein vietyä ongelmajätteet. Siis näin pieniä ovat nyt iloni, mutta olen tosissani! Kertyvät paristot ja akut. Vanhentuneet lääkkeet. Kaikki se. Pois vaan, ja jo on kivempaa.

Hetkeksi pysähdyin huokaisemaan kipulääkevuoren äärellä. Muistelin selkävammaa nro 1 ja selkävammaa nro 2 ja kaikkia niitä maksaa murskaavia kuukausia täydellisesti huumattuna sohvalla. Toivottavasti ei koskaan enää tarvitse sinne mennä!

Lapset muistavat vuoden 2010 selkävamma 1:n ajan sellaisena, että minä makasin sohvalla kuola kirjaimellisesti suupielestä valuen ja hoin heille ”onko läksyt tehty?”, ”mites ne läksyt?”, ”tuliko läkejä?” yhtään liioittelematta 8 kertaa saman parin tunnin sisällä, koska yritin vain jollain tavalla pystyä osallistumaan heidän arkeensa, ja ehdin aina unohtaa jo kysyneeni. Ei mitään ohutta yläpilveä. Ihan täysimittainen hernerokkasumu. Huh huh.

Selkävamma 2 nyt viime keväänä meni sentään vähemmillä sumuilla. Aktiivisesti taistelin välttääkseni pitkittyneet lääkesulkeiset, ja otin vain välttämättömät ekat unilääkkeet ja muutaman viikon kivunlievityksen. Ja nyt ne saavat lähteä koko talosta!

Pistää miettimään myös sitä, miten helposti ihminen saa erittäin kovia lääkkeitä. Että määrätään tuosta noin vain kerralla 200 kpl sellaista kamaa, että silmissä sumenee saman tien. Onneksi ei ole my cup of tea.
Pistää miettimään myös sitä, miten helposti ihminen saa erittäin kovia lääkkeitä. Että määrätään tuosta noin vain kerralla 200 kpl paketteja sellaista kamaa, että silmissä sumenee saman tien. Onneksi ei ole my cup of tea.

Nyt on aika toimelias ja tyytyväinen mieli. Pikkuhiljaa opin tämän taidon. Etsin koteja ja saan selkeyttä ympärilleni. Näitä ne kai ovat, ne keski-ikäiset ilot.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s