Kuka mä oikein oon?

Pelkäsin eilen siivoushommista kirjoittaessani, että aihe olisi maailman triviaalein ja tylsin, mutta sepä onkin herättänyt paljon kiinnostusta. Olen saanut jonkin verran kyselyitä kirjasta, joka auttoi urakassa alkuun. Tässä siis siitä tarkemmin.

En ole orjallisesti noudattanut kirjan juttuja, mutta paljon se on laittanut liikkeelle. Olen nyt selättänyt ne kolme kaikkein eniten stressannutta ja ärsyttänyttä paikkaa täällä kotosalla: makuuhuoneen kaapit ja hyllyt, kylppärin kaksi isoa laatikkoa ja eteisen. Ne ovat nyt kaikki putipuhtaita, raikkaita ja täysin järjestyksessä.

On ollut aika ihmeellistä huomata, miten paljon vanhaksi mennyttä, tyhjää tai rikkinäistä sitä tulee säilöttyä. Samoin, miten paljon turhaa tulee ostettua, jos ei löydä etsimäänsä. Makkarista jo kerroinkin, mutta tämän aamun projekti kylppärissä paljasti, että laatikostossa asui kokonainen roskapussillinen noita tarpeettomia asioita. Kerrostumista löytyi isohoko määrä täysin tyhjiä tai hyvin lopuillaan olevia hiuskamppeita, pesuaineita ja kosmetiikkaa, varsin vanhentuneita ja kokonaan tarpeettomaksi käyneitä tavaroita, kamoja jotka eivät alkuunkaan kuulu kylppäriin, sekä esimerkiksi viisi pakettia tampooneja (hui, se sanoi tampooni!) vaikkei niitä täällä kukaan edes käytä. Ei varsinainen ihme, että on ollut vaikeuksia pitää laatikot järjestyksessä.

Hujan hajan olevien paikkojen haltuunotto on paljon tyydyttävämpää kuin kuvittelin. Olen ollut jonkinlaisessa ahdistuneessa alistuneisuudessa läjien ja kasojen edessä. Ikään kuin niille ei kertakaikkiaan mahtaisi mitään. Ikään kuin ne vain olisivat siinä tästä ikuisuuteen. Ikään kuin ne olisi mahdollista saada aina raivoisalla rypistyksellä hetkeksi aisoihin, mutta sitten ne alkaisivat taas sen oman elämänsä ja valtaisivat tilan takaisin vääjäämättömyydellä.

Tuossa kirjassa juteltiin paljon siitä, miten tunneosasto irrotetaan tavaroista ja niiden siirtelyistä. Se oli aika jännää. Miten aiemmin työläännyttäviä tavaramääriä voi lähestyä syyllistämättä itseään, ja vain panna niitä paikalleen mekaanisena toimintana. Niin olen nyt tehnyt, ja hitto että onkin mukavampaa. Ei tarvitse raivota ja hikoilla itseensä ja muiihin tympääntyneenä. Voi aamupalan jälkeen ajatella, että laitanpa tuon tuosta kuntoon, ja hups, sitten se on kunnossa. Eivätkä ne elä omaa elämäänsä. Makkari on ollut lauantain puuhasta lähtien moitteetoman hieno. Ja usko mua, neljä päivää on mun kirjoissani jo ihan oikea saavutus!

Olen varma, että tämä kuulostaa vähän mielipuoliselta niiden korvissa, joille siivoaminen ja siistinä pitäminen on ihan arkipäivää. Mutta samalla luulen joukosta löytyvän kaltaisiani säätäjiäkin. Meitä, jotka eivät jotenkin koskaan oikein oppineet asialle. Joskus oivallukset voivat olla juuri tällaisia. Hyvin arkipäiviäisiä ja latteitakin. Tajuamisia siitä, että minä pystyn tähän kyllä, kun ryhdyn asialle. Opettelen uuden taidon, ilman häpeää ja ärsyyntymistä. Vaikka sitten hitto vie äänikirja korvissani. Aika kivaa! ja mikä parasta, kun minä opin tätmän, osaan opettaa sen omillekin lapsille. Jospa meillä ärhenneltäisiin siivoushommien äärellä jatkossa vähän vähemmän. Minä en ainakaan ota kierroksia. Sen kun laitan vain.

Meinaan ratsastaa tällä uudella innolla niin pitkälle kuin se vain kantaa. Nyt, kun nuo kolme ilmeisintä paikkaa ovat hallinnassa, meinaan seuravaksi käydä keittiön kaapistojen kimppuun. Moikka teille, kannettomat astiat ja kulahtaneet pannut! Tuumin myös ratsata elintarvikejutut. Siellä on taatusti jos mitä vanhaa päiväystä ja turhaa toistoa.

Find a home on mun uusi lempimottoni siitä kirjasta. Onneksi täällä ei päivällä ole ketään muuta kuin minä. Kuljen nimittäin iloisena nostelemassa asioita oikeille paikoilleen tuumimalla välillä ääneen, että ”mäpä tiiän missä sun koti on, ja nyt mä vien sut sinne!”. Vähän mielipuolista, mutta mitäpä siitä. On erittäin ok fiilis, että asioilla on omat paikkansa. Hankin eilen tätä tarkoitusta varten 6 isoa ja 8 keskikokoista kannellista nättiä säilytyslaatikkoa. Yksi on enää tyhjillään.

Prosessin edetessä ollaan nyt päästy 13 roskapussilliseen ja yhteen isoon pahvilaatikolliseen vanhoja lehtiä ja muuta paperikamaa. UFFille on päätynyt 3 isoa kassia vanhoja vaatteita. Odotan, että määrä vielä vähintään tuplaantuu, jahka pimut päästävät mut kanssaan tuonne yläkertaan vähän hommailemaan.

Mainokset

4 thoughts on “Kuka mä oikein oon?

  1. Hienoo! Mulla on oikeastaan vain yksi paikka, joka on ihan levällään karsimista vailla. No se mis on kaikki ne ruuvit, naulat, mutterit, rissat jne. joista tarviin jotain noin kerran vuodessa. Miks niitä pitää olla niin raivo määrä? En tiiä. Ehkä joskus vielä karsin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s