Hello, is it me I’m looking for?

Olen ollut pari viikkoa aika ahdistuksissani. Se tietysti on ollut lähipiirin luettavissa jo vaikka siivouskirjoituksista. On ollut ihan konkreettinen tarve laittaa asioita järjestykseen. Tänään tajusin, että pitää laajentaa sisätiloihin. Nahan sisäisiin.

Tänään tuli raja vastaan. Puhkesin poruun ruudun äärellä. Väsymystä kai, ja jonkinlaista yleistä pihalla oloani. Hokasin, että nyt pitää vähän ottaa happea. Pistin Facebook-tilin nukkumaan. Poistin appsin puhelimesta. Tuli tarve hahmotella oma paikka ja omat rajat uudelleen.  Olen viime aikoina ollut tosi monelle aika monena, ja sitten vähän laittanut itseäni sivuun. Nyt tuli minua ikävä. Se ei tarkoita sitä, etten haluaisi olla sosiaalisissa kuvioissani. Ei ollenkaan, päinvastoin. On iso ikävä lähi-ihmisiäni. Mutta muiden kuin klikaamisten tai kilkkaamattomuuksien kautta. Oikeasti.

”Mä en osaa toimia tässä some-ystävyydessä”, eräs ystäväni totesi jokin aika sitten. Häntä ahdistivat samat asiat kuin minuakin, ja lukuisaa joukkoa muita ihmisiä, joiden kanssa sittemmin olen aiheesta keskustellut. Ehkä siksikin ajattelen, että niistä uskaltaa vähän puhua ääneen. Uskoa, ettei ole hulluteluineen ihan yksin. Toivoa jonkinlaista ymmärtävää vastaanottoa. Tai hyväksyvää ainakin. Ihmismäistä.

Some on kokonainen uusi ympäristö ja tila, jossa olla. On tykkäämistä ja tykkäämättömyyttä, tietoista ja tiedostamatonta huomioimista ja huomioimatta jättämistä. Jakamista ja avautumista ja viestimistä erilaisin mikro- ja makrotavoin. Jonkinlaista järjestykseen laittamista ja kilpailuakin. Koulunpiha tai kotibileet potenssiin tuhat. Siellä on helppo eksyä itseltään. Otetaan nyt huomioon, että minun nuoruudessani huikein sosiaalisen kanssakäymisen sähköinen muoto oli 059-puhelinlinja, jonne kykeni (silloin mielestäni aivan hämmästyttävän modernilla tavalla) soittamaan useampi ihminen yhtäaikaa. Oli erikoista. Ja nyt sitten tällainen! Koko maapallon leikkikenttä!

Facebook sosiaalisen median pääkallonpaikkana on erityisen hankala paikka, koska se on totta ja epätotta samaan aikaan. Se on ihan oikeaa vuorovaikutusta, ja samalla ei sitten ollenkaan. Se on tulkintojen ja supinoiden ja ihmeellisyyksien paikka, jossa on paljon hyvää ja josta paljon pidän. Mutta on myös paljon sellaisia puolia, joiden kanssa en oikein pärjää. En varsinkaan silloin, kun olen väsynyt ja stressaantunut. Kyllä te uutterammin blogia lukevat jo tiedättekin, että rajojen vetämisessä on minulla vähän tekemistä. Ei oikein ole välivaihteita.

Voi kyllä sanoa, että rajaa mitä jaat tai rajoita päivässä käyttämääsi aikaa, tai ihan mitä vain, mitä nyt ulkopuolelta on helppoa sanoa. Mutta kun minä en oikein hallitse sellaista. Olen koneella kaiket päivät työn takia, ja ihan liian helpolla, koukuttavalla, huomaamattomallakin tavalla koko ajan saatavilla ja seuraamassa ja odottamassa jotakin uutta ärsykettä.

Olen myös luontaisesti kova tyttö tulkitsemaan ihmisten ajatuksia ja fiiliksiä, tarkoitusperiä ja sitten niitä todellisia tarkoitusperiä. Oikein menee usein, mutta luulen että pieleen vähintään yhtä paljon. Ja somessa tätä piirrettä ruokitaan oikein tuelta. On tosi helppo tulkita ja vääntää kotisohvalta menemään. Laittaa itseään suhteessa toisiin jonkinlaisiin järjestyksiin. Kokea isoja ihan oikeita tunteita lempeästä rakkaudesta isoon intoon, myötätuntoon, myötähäpeään, myötäeloon ja  kamalaan syövyttävään mustasukkaisuuteen tosi lyhyessä ajassa. (Nyt iso osa miehistä ja varmasti osa naisistakin miettii, että TERVE mikä pälli. Mutta olen viimeaikoina jutellut tästä aiheesta aika paljon tuttavapiirissäni, ja uskallan sanoa että  se en ole vain minä, joka vähän menee tunteilla mukaan tähän elämään.) Siellä on kaikki inhimillisen elämän elementit, jonkinlaisena laajana rottakokeena.

Ystävä, joka puhui hankaluudestaan virtuaalimaisemissa, jutteli tosi samoin sanoin kuin itsekin olen hahmotellut. Facebookpäivään mahtuu vaikka mitä ihmeteltävää. Mitä tuo nyt noin sanoi? Miksi se tykkäsi tuosta mutta ei tuosta? Mitä tuo mahtaa vihjailla? Miksi se ei vastaakaan tuohon viestiini, vaikka tuon tuommoiseen selvästi? Miksi tuo käy tykkäämässä kaikki kuvani läpi tai miten tuo tuommoista nyt meni tuolle seinälle sanomaan? Kuinka tuo on noin törppö ja onkohan noilla suhde ja oho, miten lihonneeltavanhentuneeltapsykoottiselta se tuossa näyttikään, näittekö?

En osaa kohtuukäyttää. Siksi pitää tehdä, niin kuin tekisin liikaa dataavalle lapselleni, laittaa rajat. Kertakatkaisu ja pieni nenänvalkaisu on toimiva tapa minulle muissakin ylilyönneissä. Niin toivon, että nytkin. Voi olla, että muutama päivä riittää. Voi olla, että tarvitaan pidempään. Katselen kaikessa rauhassa. Tiedän, että palaan, koska moni seuramme asiakin pyörii Facebookin ryhmissä. Ja koska tykkään olla siellä.  Sitten on vain opittava rajaamaan. Ja ehkä sitten olen taas päässyt paremmin takaisin omiin nahkoihini. Ollut riittävästi itselleni minuna.

Olen sosiaalinen henkilö. En halua tai yritä eristäytyä. En pakene vuorille tai kaivaudu kuoppaan. Olen tavattavissa monin eri keinoin, jos minua kaivataan. Ja toivon tietysti, että kaivattaisiinkin, kukapa ei? Sillä lailla oikeasti, eikä pelkästään peukuttamalla yksittäistä hassua netistä poimittua lainaa.  Silleen, no, IRL.

LOL.

 

 

 

Mainokset

3 thoughts on “Hello, is it me I’m looking for?

  1. Reblogged this on Kokovartalofiilis and commented:

    Oho, selaillessani vierailuhistoriaa tuli vastaan tämä. Ja noista tunnelmista ja FB-paaston aloittamisesta on jo muutaman äivän yli 4 kuukautta! Menipäs aika nopeasti. Ja tulipas parin päivän nenänvalkaisuna alkaneesta tauosta pitkä.
    Mitä fiiliksiä se sitten nyt herättää? No, nuo ahdistukset muista kyllä, mutta hurjasti on tullut etäisyyttä moisiin mietteisiin. Tuntuu melkein hullulta, että olo oli noin tukala. Melkein vain, koska ihan totta se oli, ja hyvin tiedän olevan monella muullakin. Ihmeellistä aluetta tuo some. Onnea teille sujuvat kohtuukäyttäjät!
    Alkuaikoina kaipasin takaisin välillä väkevästikin. Nyt huomaan, etten ole ajatellut koko asiaa ollenkaan pitkiin aikoihin. Vasta toissapäivänä, kun piti saada isolle joukolle olennaiset juhlainformaatiot yhdessä paketissa, lainasin muutamaksi minuutiksi murun profiilia ja naputtelin asiat maailmalle. Saman tien tuli vähän tukala olo. Sellainen, että en mä tänne halua. En halua olla jatkuvasti seuraamassa tuleeko vastauksia ja miten reagoidaan. Että ei mulla ole haluja eikä aikaa sellaiseen. Eikä siis onneksi tarvitsekaan. Laitoin infot ja muu sujuu omalla painollaan. Ihmiset, joille huhuilen, saapuvat tänne viikonlopuksi parhaalla mahdollisella tavalla livenä kekkeröimään.
    Asioiden hoitamisen helppous on ainut asia, jota kaipaan. Tiedon kulku isoille väkimäärille ja nopea tavoittaminen ovat Facebookin ehdoton ykkösvaltti. Nytkin, kun duunit taas käynnistyvät loman jälkeen, olisi monen haastateltavan löytyminen tosi paljon helpompaa huhuilemalla some-verkostoissa. Ei se silti riitä paluuseen. HUonoja puolia on vaakakupissa paljon enemmän. Täällä ulkopuolella on kivempaa ja rauhallisempaa. Päässä on hyvä olo, josta en suostu, ainakaan vielä, luopumaan.
    Kokonaan ilman virtuaalikontakteja en ole, enkä sellaista kaipaakaan. Blogihommien kautta tulee yhteyttä pidettyä helposti, ja huomaan Facebookittomuuteni näkyvän aika ajoin aika uutteranakin Instagrammaamisena (jos haluat katsella arkeani siellä, olen @animiini. Myös tekstarit ja erilaiset pikaviestimet ovat toimineet moitteettomasti.
    Tulen nykyään ihan hirmu hyvälle mielelle yhteydnotoista, koska ne kohdistuvat juuri minuun eivätkä ole tarkoitettu satojen silmille. Kahdenvälisissä, yksityisissä, omissa jutuissa asuu lämpö ja välittäminen. Ajatus siitä, että juuri sinä olet tärkeä ja mielessäni. Että muistan kyllä sinut ja tärkeät asiasi, vaikket koko ajan olisikaan näkösällä. Tärkeitä juttuja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s