I’m such a good friend of mine

Facebook-paaston eka vuorokausi oli hyvä. Vapautui aika paljon aikaa ja jonkinlaista henkistä kapasiteettia, kun ei ollut jatkuvaa standby-asentoa aivoissa uusille ärsykkeille. Puhelimen kuikuilu väheni rajusti myös. 

Kerran aamukahvin aikaan naputin itseni epähuomioissa sisäänkirjautumissivulle jollain vanhalla tottumuksella. Ihmettelin nanosekunnin, miksi sivu ei auennutkaan. Sen jälkeen koko paikka oikeastaan unohtui. Luin tai kuuntelin äänikirjaa niinä hetkinä, jotka perinteisesti ovat kuluneet datailun parissa; junassa ja työhommien tauoilla. Ja sitten ihan vain tuumailin, rauhaksiin ja säpsyilemättä. Kuuntelin itseäni. Nyt on selkeästi semmoinen hetki. 

Tajusin tänään, että isoin osa Facebookkailusta menee odottamiseen. Sen kyteksimiseen, onko jotakin tapahtunut tai tulisiko viestejä. Juuri sellaiseen täyspäiväiseen ennakoimistilaan. Aika pöljää. 

Irrottautumisen isoin haaste, minulle siis ainakin, on ajatus siitä, että jää asioista paitsi ja kontaktit chattikavereihin menevät. No, en kaivannut ainakaan tänään yhtään sekalaista kimpoilua ja peukuttelua, vaan enempi tuntui hyvältä ja rentouttavalta olla vähän tutkan ulkopuolella. Chattailua kaipasin vähän, mutta hyvin tuntuivat likelleni löytävän muilla keinoin ne, jotka sitä halusivat. Aivan hyvinhän kulkevat vaikka tekstarit, sähköpostit ja Whatsapp-viestit.

Päivän yleistunnelma oli jo vähemmän ahdistunut. Enemmän semmoisen mietteliään ja etsiskeleväisen oloinen. Vähän piti kyllä aamusta pillitellä, kun nyt on vissiin tilaa mielen nostaa pintaan kaikenmoisia nopeasyklisen säpinän alle hukkuvia tunnelmia. Mutta luulen, että se tekee ihan hyvää nyt. Putsata vähän kasautuneita.

junakuvaKävin hellimässä rispaantunutta sielua kampaajan tuolissa. Oli ihana hetki höpötellessä siinä ja uusi tukkakin on superkiva. Tässä hassu junaselfie. Vaalennettiin melkoisesti. Nyt on kultaisen, mahongin ja mattaisen pinkin sävyjä. Kevät olot 

Kampaajapäiviin kuuluu aina myös huulipunaterapiaa. Nämä ovat tärkeitä hommia. MACin uusimman setin Dreaming Dahlia on just niin ihana oranssi, kuin aurinko nyt vaatiikin. 

 Illaksi saimme rakkaan ystäväperheen ruokakylään ja pelailemaan lautapelejä. Laittelin uuniperunoita ja-bataatteja erilaisin täyttein, paljon teetä ja jäätelöä. Hyvää ja kivaa ja semmoista oloa hoitavaa rauhallista olemista. Ihan kuin vähän vähemmän jo särisisi päässä. Ainakin haluan ajatella niin. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s