IRL rules ok

Olipas kiva saada eilisestä postauksesta palautetta. Selvästi samoja teemoja mielessä muillakin kuin mulla. Lohdullista! Huomenna kolumnoin Hämeen Sanomissa samasta teemasta. Kiinnostavaa nähdä, herättääkö se siellä keskustelua.

Eilen sain ihan parhaan muistutuksen siitä, miten kivaa onkin olla IRL. Ihana kaverini pirautti iltapäivällä ja kysäisi sopisiko tulla kokoamaan palapeliä illaksi. No hitto! Ja sieltä hän hurautti vähän reilun tunnin matkan ja oli tuota pikaa keittiössäni palasten ääreen kumartuneena. Siinä meni kolme tuntia höpistessä ja rakennellessa. Syötiin ja rakenneltiin lisää. Sitten hän hyppäsi autoon ja hurautti takaisin.

Jäi superhyvä mieli. On aikamoista, miten vähiin tämäntyyppiset kontaktit ovatkin viime aikoina jääneet. Näen toki paljon ihmisiä vaikkapa treeneissä, mutta ihan erilaista olemista se on. Ihanaa tietysti sekin, mutta ihan eri tavalla.

Sellaistakin tosielämän kivuutta tehtiin, että poljettiin murun kanssa äsken tunnin fillarilenkki tuolla Vanajan linnan maastoissa. Juteltiin ja hikoiltiin. Teki mahtavan hyvää. Haistelin ja kuuntelin ja katselin ympärilleni siinä viiletellessä. Olin tosi läsnä. Aika arkista mindfullnessmeininkiä.

Se onkin nyt varmasti tämän hetken kivoin juttu, se joku rauha olla vaan omissa nahoissa höntyilemättä ja olla rajatussa suorassa kontaktissa ihmisten kanssa. Yhden tai parin korkeintaan kerrallaan. Kasvokkain, puhelimessa, tai – hitto – vaikka videoviestin välityksellä, kuulee toisen äänensävyt ja -painot. Jotain, joka someviestinnässä jää uupumaan. Tajuan nyt, miten olen kaivannut sitä ja miten siitä tykkään. Että ollaan läsnä kokonaan, kun ollaan. Hassua, että siitäkin pääsi niin pitkälle, vanhasta tutusta.

Jonkun verran kaverit huhuilevat palailemaan langoille, ja ilman muuta minäkin kaipaan joitakin Facebookin juttuja ja helppouksia, mutta tämän olemisen plussapuolet ovat tällä hetkellä vahvassa johdossa. Tykkään niin tästä tasoittuneesta olostani, enkä alkuunkaan luota että se säilyisi, jos nyt palaisin takaisin linjoille. Se säpsyminen ja särinä on ihan tuossa pinnan alla olemassa. Ei sille pikaratkaisuja ole.

Lupaan kyllä kirjoitella taas muitakin, kuin näitä mietteitä. Uutta jännääkin on tulossa, työrintamalla nimittäin, kun se kuntoilublogini, josta joskus alkuvuonna taisin vähän vihjaistakin, starttaa. Todennäköisesti pääsen sen kimppuun jo tällä viikolla. Ehkäpä jo huomenna, jos hyvin käy!

Blogikirjoittaminen onkin ollut nyt mukavaa. Semmoista omaa pohdintaa pitemmästi kuin statuspäivityksen rajatussa mitassa. Ja kiitos kun olette siellä lukemassa ja kommentoimassa. Se tuntuu tosi kivalta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s