Hei, olenkin sellainen siisti!

Muistatteko, miten reilut pari viikkoa sitten intoilin ahdistuneen ja levottoman olon masinoimasta siivousinnostani? Kuuntelin äänikirjaa ja opettelin uusia tapoja.

Pelkäsin, että into tyssäisi lyhyeen ja opit valuisivat kuin sen poloisen hanhen selästä, vaan kuulkaas ei! Opin sen homman! Mikä vielä siistimpää (pun intended) osasin opettaa sen myös muulle perheelle. Ja nyt meillä puhutaan sujuvasti tavaroiden kodeista, ja palautellaan niitä asuinsijoilleen. Suuria muutoksia!

Yksi iso juttu on just se, että asioille on kodissani kodit. Raivasin hitosti kamaa pois, ja perustin uusia hyviä koteja. Hyvän kodin lähtökohdat ovat tämän lyhyen kokemukseni mukaan seuraavat:

– hyvä koti sijaitsee paikassa, jossa sen asukasta käsitellään useimmin. Esim. avaimet asuvat keittiössä, jonne tullaan koulu-, työ- ja kauppareissuilta kassit käsissä.

– hyvä koti asuttaa vain tietyntyyppisiä juttuja. Huulipunien kodissa ei esimerkiksi asu kyniä, toimistokamppeiden kotiin ei tuupata käsissä ylimääräisenä pyöriviä heijastimia jne. Läjien, kasojen ja epämääräsitöjen aika on ohi.

– hyvän kodin sijainnin tietää jokainen talon asukas. Niinpä riittää, että totean nätisti ilman kiivailuja ”vie tää kotiin” tai ”tämä ei asu täällä”, tai kun olen sillä tuulella, puhkean laulamaan Mun koti ei ooooooo täääälllläääää. Se on lasten mielestä useimmiten hauskaa, sellaisella semisti hävettävällä sivumaulla.

Tällainen lempeä kotiretoriikka toimii ihmeen hyvin myös aikuisten kesken. Meillä on perinteisesti saatu aikaan sanaharkkaa sellaisissa arkipäivän tilanteissa, joissa toisella vanhemmista (lue: miehelläni) palaa hermo siivottomamman puolison (lue: allekirjoittanut) heittäessä vaikkapa nyt kanamunankuoria väärään roskikiseen. Merkittävästi ärsyyntynyttä ”voi vittu että näitä taas on täällä” -tyyppistä lausetta paremmin puree ”hei, näiden koti on tossa toisessa roskiksessa”. Se vaan toimii niin. Myös lapset herppaavat tuntuvasti harvemmin siivoamiseen liittyvistä asioista puhuttaessa, kun puhutaan näistä kodeista. Heidän huoneisiinsa on myös perusteltu hyviä koteja, ja jos heillä on hankaluuksia pitää paikat siivona, he tulevat itse ilmoittamaan, että uusille kodeille olisi kysyntää.

Makuuhuone on ollut oma ikuinen murheenkryynini. Olen kasannut vaatteita lattialle ja elänyt muutenkin kuin pellossa. Vetänyt sitten vain oven kiinni perässä. Siellä on tapahtunut kenties isoin muutos. Jo kolmatta viikkoa huone on moitteettomassa kunnossa. On ollut sitä joka päivä aloituksesta lähtien. Sänky on päivittäin pedattuna, huoneessa on lattiatila siistinä ja muutenkin on viihtyisää ja nättiä. Tavarat ovat hyllyillä omissa kodeissaan. Itse asiassa se on nyt se huone, jossa viihdyn melkein parhaiten. Makoilen lukemassa tai juttelemassa puheluita siellä sängyllä. Nautin rauhasta ja siisteydestä. Ihmeiden ihme!

Tyttöjen tehtäviin kuuluva viikkosiivouskin sujuu tosi paljon nopeammin ja vähemmillä raivoamisilla nykyään. Molemmat ovat myös useampaan kertaan todenneet ääneen, miten mukavaa on, kun on niin siistiä. Ja toden totta, se on ihan älyttömän mukavaa.

Olen saanut itseni kiinni sellaisista asioista, kuin imurointihimosta tai hyväntuulisesta järjestelystä! Nyt juuri katselen talvilikaisia ikkunoita sillä silmällä. Siis minusta tulikin tällainen! Tällainen siisti!

Miten pikkuinen arkinen asia ja uusi oppi. Miten iso ilo.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s