Irlantiseikkailu 2014 osa: 1

Palasin yöllä Dublinista. Oli ihana reissu siellä opiskelijavaihdossa olevan ystävän luo. Pikainen, vain kolme yötä, mutta kuitenkin.

Ensimäinen päivä alkoi melkoisen varhain. Noin tunnin yöunien jälkeen klo: 3 ylös ja taksilla linja-autoasemalle täällä Hämeenlinnassa. Olin aika hermona, koska olen matkustanut ihan itsekseni viimeksi omaan opiskelijavaihtoon Ruotsiin, ja se tapahtui Armon Vuonna 1997 ! Aina on ollut joko joku perheenjäsen, tai vähintään tanssi-, derby- tai työkaveri matkassa.

Tarvitaan Oikein Hyvä Syy, että lennän.  Pelkään sitä kuollakseni. En vähän, vaan paljon. Vältän sitä kaikin olemassa olevin keinoin, jos suinkin mahdollista. Nyt oli luvassa oikein koko rahalla – kaksi lentoa sinne ja samat kaksi takaisin. Niin lähellä sijaitsevaksi maaksi Irlantiin on merkittävän hankalat yhteydet. Lentojen välillä oli vielä epämääräistä haahuilua menomatkalla Tukholmassa ja palatessa Oslossa. Riitti siis jännitysmomenttia hannarimatkaajalle. Mutta olihan myös Oikein Hyvä Syy.

Ensimmäinen jännäri koettiin jo Hämeenlinnassa, kun yöbussi kentälle oli tupaten täynnä. Vähän aika paineisteltiin siinä, miten ihmiset saadaan kentälle ajoissa, ja laitettiin sitten lopulta tilatakseilla ylijäävät matkaan. Olin kentällä ajoissa ja setvin sujuvasti tieni koneeseenkin. Tukholman kentällä oli hipihiljaista aamutuimaan.

tukholma

Selvisin molemmista lennoista (ihmeekseni) hengissä, ja sain jopa nukuttua molemmilla vähän yön velkoja pois. Perillä Dublinissa suunnitelmana oli hankiutua kentältä keskustan turisti-infoon viemään matkalaukut säilytykseen, ja tappaa sitten kuutisen tuntia aikaa kaupungilla hengaillen ystävän työpäivän ajan. Matkalla infolle tuli kuitenkin mieluisa soitto, että työpäivä oli peruuntunut, ja treffasimmekin samoin tein. Kävimme syömässä ja veimme sitten matkakampsut kämpille, asetuin taloksi, pölisimme kuulumisia, tilasimme take awayta,  ja lähdimme sitten vähän istumaan iltaa. Irlantilainen olut on merkittävän hyvää.

Olin melkoisen pihalla pitkän päivän päätteeksi. Olen vakuuttunut, ettei sieluni osaa matkustaa lentokoneen nopeudella, vaan tulee reissuille vasta vähän viiveellä perässä. Haahuilin isäntäväen perässä zombioloissa ilman pienintäkään suuntavaistoa. Kaupunki tuntui hahmottomalta möhkäleeltä. Onneksi olin kylässä juurikin sielunturvajoukkoni tykönä. All grand.

Illalla ei juuri tarttenut unta houkutella. Sain sänkyyn sekä ihanan kuumavesipullon, että maailman söpöimmän Lucy-koiran lämmittämään. Vaikka keli oli päivällä ollut melko ok, oli sisällä semmoista irlantilaisen kosteaa ja viileää. Tukkina nukuin aamuun asti. Aamupalalla oli ihan uusi olo. Sielu oli selkeästi päässyt perille.

lucy eka yö

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s