Sumustelee ja heiluu aina vaan

Olen Sirdaludinen, hoiperteleva, sumupäinen nainen. Jo 1,5 viikkoa on mennyt kamalan ”selvän kännin” parissa, eikä loppua näy. Sairaalalla on pengottu aivokuvaa, sydänfilmiä, labraa ja kaikenmoista, mutta vikaa ei löydy. Paska ranka visiiinkin vittuilee, ja lyö lukkoja tasapainoelinten hermotusten alueelle.

Hävetti hulluna, kun lapsen ystävän isä soitti eilen illalla sopiakseen lasten touhuista. Olin just napannut relaksantti-kipulääkeseoksen, torkahtanut sohvalle ja täysin pelti kiinni. Sössötin luuriin sekavuuksia. Teki mieli laittaa selitysviestiä perään, mutta se olisi varmaan vain pahentanut tilannetta. Pitää seuraavalla kerralla jutellessa vähän valottaa taustoja, niin ei tartte soitella sossuja tarkastukselle.

Tahtoisin töihin ja punttikselle ja selkeään arkeen. Olen tosi kyllästynyt ja harmissani tästä sumuisesta tilasta. Pystyn tsemppaamaan läpi päivän pystyasennossa, mutta se vie hirveästi voimia. Jos koitan tehdä jotain samalla kuin kävelen, kuten esim. naputella tekstaria tai katsella sivuille, alan kaatuilla saman tien.  Lähinnä tekee mieli nukkua, koska silloin ympäristö ei keinu näin kovin.

Kohta pääsen taas 1,5 h hierojalle. Koitetaan nyt sarjana availla tuota ylärankaa, jos salaisuus selväpäisyyteen löytyisi sieltä. Kaikki ulokkeet pystyssä ja ristissä sinne suuntaan, mutta mieli on valmiiksi pessimistinen. Epätyypillinen. Epäminunlaiseni.

Kokeilin viikonlopulla pitkästä aikaa myös humalaista känniä. Oli erikoinen olo. Sama sumea keinuva fiilis, mutta oli sentään kivaa ja hassua, eikä vain ahdistavaa ja huolestunutta. Juhlat olivat täällä kotona, joten pääsin välillä pariksi tunniksi makuuasentoon tasoittamaan laineita. Muualle en olisi uskaltanut lähteä humalaa kokeilemaankaan.

Tänään tuntui sitäkin ärsyttävämmältä herätä jatkuvaan sumuiseen oloon. Haluan arkeni. Haluan pääni takaisin. Haluan tasapainon ja selvyyden ja kirkkauden ja työkyvyn.

Kuinka paljon  yhden tyypin täällä pitää oikein sairastella?

Mainokset

31 thoughts on “Sumustelee ja heiluu aina vaan

  1. Hei, mikä on olosi nyt. Itselläni keikkunut jo 7viikkoa ja eilisessä pään magneetissa ei löytynyt onneksi mitään mutta silti epätieto syystä alkaa olemaan psyykkeelle liian raskasta! Alku oli rajua asentohuimauksen tyyppistä pahoinvointeineen päivineen ja ekan viikon jälkeen tasaantuikin liki jarkuvaksi huojuvaksi tunteeksi. Kävelykin alkuun vietti ja penkki meinasi heittää sängyn ohella kyydistä. Nyt yhä seisoessa,istuessa ja kävellessä heiluu. Vähiten makuulla. Meinaavat että on vestibulaarineuroniittia. Kuinka tätä pitäisi jaksaa pienten lasten kanssa? Oletko jo toipunut?

    1. Heippa! Kurja kuulla että heiluu! Kovasti tsemiä. Mulla heiluu vieläkin päivittäin joitakin kertoja, mutta ei enää läheskään yhtä pahoin kuin alussa.
      Muutaman sekunnin heittämistä kun käyn maate tai liikun kovilla tehoilla (sellainen on siis jo mahdollista!) Pahin vaihe kesti mulla n. 3-4 kk. Mitään syytä ei edelleenkään ole löydetty, eniten epäillään tuota samaa kuin sulla. Aivot kuulemma vähitellen tottuvat oloon. Sitä odotellessa!

      Toivon pikaista tokeentumista sulle, ja ison kasan jaksamista! Tosi viheliäinen vaiva.

  2. Voi kiitos vastauksestasi. Itkun seassa epätoivoa auttaa se että muillakin on kestänyt kauan mutta helpottaa. Mutta tää on kyllä sellanen vaiva että jos kuukausia vielä menee niin hulluksi tulisi ilman perhettä! Oliko sulla siis hiipuvaaa vai heräsitkö vaan tajuamaan että se on poissa. Kamalan kauan sullakin kesti! Mutta tuo on kai mahdollista. Itselläni on ollut nyt neljä hiukka huonompaa eli huojuvampaa päivää mutta kait ne vaihtelevat päivät kuuluu kuvioon. Auton rattiin ei mitään asiaa ja tosiaan kaukana kaikesta asutaan 🙂 No, armonaikani on loppu kun koulut alkaa ja yksi on vietävä ja haettava oli olo mikä tahansa. Kiitos tsempistä!

    1. Tiedän tunteen, ihan täysin epätoivoon vetää helpolla, eikä tunnu loppuvan koskaan.
      Jossain vaiheessa huomasin, että heittämiset harvenivat eli ei mitään yhtäkkistä kokokirkkautta, vaan hiipuen helpommaksi. Sain onneksi jättää pois ekaksi määrätyt asentohoidot, koska ne vain pahensivat oloa. Nyt määräys on tehdä mahd. paljon huimaavia asioita, että aivo oppii niissä toimimaan. Eilen esim. rullaluistelin varovasti 6 kk tauon jälkeen! Voit uskoa että tuntui eksoottiselta 😀
      Mulla väsymys ja pimeä heiluttavat eniten. Ja kiihtyminen. Tasaista oloa toivottelen täältä! Kyllä se vielä helpottaa!

  3. Noita ”manaajia” mietinkin että jossain vaiheessa saattavat olla tarpeettomia, vielä ei uskalla pois jättää. Huikeaa tuo rullaluistelu!!! Itse olen vaiheessa missä ei uskalla pienen kyläkaupan läpi kävellä ilman tukihenkilöä 😉 Sen verran vielä vertaisutelua että oliko välillä huonojakin päiviä, siis huomattavasti huonompia kuin tavalliset huonot päivät? Kerran jo pari päivää melko hyviä ja nyt mennyt esim.tänään parikertaa kunnon kiertohuimauksessa vaikka on ollut pitkään pelkkää keinuntaa. Kai tämä ajan kanssa…harmi että olen vasta alkutaipaleella.

    1. Juu oli, ja on edelleenkin. Välillä oikeinkin hyviä päiviä ja sitten taas heiluu enemmän. Tänään esim on heilunut kunnolla. Aivot varmaan väsyivät sen verran eilisestä.
      Ylipäänsä väsyneenä ja stressaantuneena tai muuten kiihtyneenä aina pahenee. Alussa keskityinkin siihen, että otin pöivään vain yhden yhtään vaativamman jutun. Se saattoi silloin olla esim suihkussa käyminen 🙂

    2. Vielä: seuraile alkaako sua huimata pahemmin kun teet niitä manaajia. Mulle ne eivät auttaneet yhtään vaan pahensivat vaan oloa. Siksi jätettiin pois.

  4. Kamalaa kuulla että vieläkin oikein huonojakin päiviä, ei hitto ei mun psyyke tollasta aikaa kestä! Mun tarvii joku aamu jättää kokonaan pois ja kattoo millanen päivä tulee. Kiitos hirveästi kaikista tiedoista! Vertaiskokemukset on ainoita joitten apu kannattelee!

    1. Muista kuitenkin, että tulee paljon niitä parempiakin päiviä! Ja ne tuntuvatkin sitten muuten toooooosi ihanilta sinne väliin 🙂 Psyyke on yllättävän sitkeä veikkonen. Kyllä se vaan kestää ihmeellisellä tavalla.
      Kirjoitele ihmeellä kuulumisiasi aina välillä. Vertaistuki on kultaa!

  5. Onkos muilla muuten kokemusta toipumis ajasta joilla tämä vestibulaarineuroniitti vaivannut. Eräs lääkäri sai minut tänään tolaltaan kun käski ehdottomasti hakeutumaan neurologille vaikka siis pään magneetti juuri tehty! Koita tässä pysyä rauhallisena! Hän myös sanoi että vn:n olisi pitänyt jo mennä ohi!? Miksi sitten oikeat kokemukset puhuvat eri kieltä, toipumiseen on muillakin mennyt aikaa? Onkos muilla kokemusta toipumisajoista`? Olisi kiva kuulla.

  6. Koitan olla kyselemättä mutta pakko kun kerran löysin ”kohtalotoverin” 😉 Pitkään ollut pelkkää huojuntaa ja tällaista epävarmuutta mutta eilen ja tänään tuli sellaiset sekunteja kestävät ikään kuin joku olisi tönäissyt seistessä taaksepäin. Tuskanhiki nousee tilanteessa kun pelästyttää ja mentävä istumaan. Myös oikeanpuolen asentohoidoista toipuminen eli aika kun odotan tasaantumista ennen seuraavaa settiä, on pidempi. Oikea siis todettu alkuun pahemmaksi. Ja kaiken kukkuraksi viimeyönä heräsin parikertaa huoneen pyörimiseen. Siis voiko näin paljon pahentua vaikkei mitään edes tee?

    1. Voi valitettavasti. Mullakin oli vaihe, jossa tuli hyvinkin voimakkaita iskuja/potkuja takaraivoon. Inhottavia!
      En tiedä onko niin, mutta mä ajattelinniiden manaajasarjojen siirtävän niitä korvakiteitä vähän eri paikkaan ( niin kuin on tarkoituskin) jolloin vähän vaihtuu aina oireet ja tuntemuksetkin samalla.

  7. Ok. Sais jo tulla sellanen päivä kun ei ihan jatkuvasti keikuta tai kaaduta! Vaikka magneettikin otettu niin silti hemmetillinen epävarmuus josko sittenkin on jotain muuta…voi kun olis sellanen koe jolla 100%varmuudella voitaisiin sanoa että tää on nyt tätä. Mutta kun ei näy missään:-(

    1. Tiedän tunteen tarkalleen. Näistä kuulema n. 80% jää selvittämättä. Tulevat vaan ja sitten ehkä menevätkin – tai sitten aivo vain tottuu toimimaan uusissa oloissa. Kovasti tsemiä!

    1. Tää ei oo totta! Monta päivää vaan muistutellut olostaan kevyesti ja tänään on niin huono etten meinaa uskaltaa liikkua. Hirveä pelko valtaa mielen… voiko oikeesti olla näin huonoja päiviä hyvien jälkeen?

      1. Kurjaa 😦 kyllä mulla vaihteli todella rajusti olot ekojen kuukausien aikana. Ootko huomannut eroa esim. Siinä, kummalla kyljellä nukut? Ne kiteethän siellä saattavat liikuskella yön aikana, ja sitten aamulla on taas kuuppa sekaisin. Mulla selkeästi oli toinen puoli se pahempi, ja on edelleenkin. Jaksamista! Mä tiedän että sua pelottaa ja se on kauhea tunne, mutta jos on samaa kuin mulla, niin se on vain tunne. Aivot huiputtaa sua.

  8. Nyt alkaa totaalisesti usko loppua. Tämä päivä sängyn vankina kun huimaa niin paljon. Uskomatonta! Vasta torstaina pääsen kalorisiin kokeisiin ja pelkään ettei syytä sisäkorvasta löydykään ja selvittely alkaa alusta. Onko muita lukemassa enää näitä kuin Ani joilla kokemusta samasta? Myönnettävä on että pelottaa!

    1. Voi hitto sentään 😦 mulla se kalorinen ei muuten antanut selvää vastausta sekään. Toivotaan että sulla menee hyvin ja tulee apuja!

  9. No huh,huh! Toi on pahin pelkoni ettei tuu selkeetä korvaperäisyyttä…itseni tuntien jään miettiin että mistä oikeesti johtuu… Ja kieltämättä hirvittää aatella että sulla vieläkin huippausta vaikka noin jäätävän pitkä aika jo takana. Itselläni tuli tänään ”vasta” 10viikkoa täyteen…

  10. Nyt sitten kalorisissa varmistui että vasemman puolen tasapainoelimen toiminnassa 40% vaje! Lääkärin mukaan pitäisi jo olla huimauksen helpottanut paremmin kuin mulla nyt on. Samalla kävin n.1,5vkoa sitten OMT-fysioterapeutilla joka totesi melkoiset vaivat niskassa ja kaularangassa. Saattaa kuulemma hidastaa toipumista koska ei hermosto, verenkierto ym toimi normaalisti. Tässä melkoinen yhteisvaikutus siis todennäköisesti. Toivon nyt että niskaa saataisiin paremmaksi ja ne hemmetin aivot oppis kompensoimaan nopeesti 🙂 Vielä kun sais tän järjettömän painonlaskun loppumaan niin hyvä. Johtuneeko pelkästä stressistä mutta nyt yhdessätoista viikossa pudonnut liki 8kg! Vaikka en liiku yhtään 😦

    1. Hyvä, että sentään löytyi jotakin selittävää! Silloin ei tarvitse olla niin kovin peloissaan kaikista mahdollisuuksista yhtä aikaa ❤ mulla oli samanlainen yhteisvaikutus niskoissa ja tasapainoelimissä, ilmeisesti aika tyypillistäkin. Hurjasti on kyllä painoa pudonnut. Ei se ihan ihme ole, kun ei siinä pyörityksessä tee mitään mieli syödäkään 😦 Nyt toivotaan aivoille nopeaa adaptoitumista ja paranevaa oloa! Mulle teki tuo valkoinen lumimassa temput kauppareissulla 😀 en erottanut riittävästi pinnanmuotoja, ja siksakkasin menemään kuin umpitunnelissa 😛 Onneksi tapahtuu enää harvoin.

  11. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman juttusi löytymistä! Kummasti sitä tukeutuu myös muiden kokemuksiin. Vaikka lääkäri sanoo että homman kuuluisi olla jo normalisoitunut niin oikeesti mistäs se sen tietää…joillain voi mennä kauemminkin varsinkin kun on muutakin vaivaa. Tähän koitan luottaa ja uskoa parempaan. Joka päivä tulee muistutus tilanteesta mutta pari kertaa olen jo kahden kilometrin matkan kuljettanut autolla koululaista! Pienestä sitä on onnellinen. 🙂 Ja OMT:tä jatkan nyt niin kauan että saan niskan ja rangan kuntoon. Taitaa se niinkin olla että ei tämä koskaan kokonaan lopu, esim.juuri tuo lumi,pimeä ja näkökentän kaventaminen esim.huppu päässä tekee ikuisesti huljun tunteen.

  12. Luota ja usko vain! Tulin juuri tunnin rullaluistelutreeneistä, joissa syöksähtelin maahan, nousin nopeasti, luistelin takaperin ja tein muita temppuja 🙂 Ja hyvältä tuntui, vaikka aamusta heittikin pässä ihan kunnolla. Aivot oppivat kyllä, kun opetetaan! Ja varmasti tosiaan tulee niitä hetkiä jatkossakin, jolloin tuntuu pahemmalta. Mulle flunssa, väsymys, kiihtyminen, metsäpolku, pimeä ja näemmä se liian valkoinenkin ovat pahoja, mutta on jo tosi paljon hyvääkin. Suosittelen muuten tosi lämpimästi sellaista kirjaa kuin Ojala: Huimaako? Löytyy ehkä ihan kirjastostakin. Kiinnostavaa juttua!

  13. Ollut parempiakin päiviä selvästi enemmän mut esim.tänään menee taas amppareita takaraivossa ja huimaa melkoisesti sillain ”kohtauksittain”. Aattelen että johtunee just niskoista. Kuulostaa yhä hurjalta että sulla on yhä noita tosi huonojakin hetkiä. Lääkäri siis sitä mieltä et mulla (12vko) pitäs olla jo asiat ok! Siis tasapainoelimen puolesta…mistä hemputista ne senkin arvioi? Mulla alkaa oleen psyykkisesti toi uskaltaminen hankalaa. En uskaltais mennä kauppaan tms.ilman jotakuta joka tietää tilanteen. Ja autolla en uskalla tietty lähteä kuin tohon koululle parin kilsan päähän. Toivon että luottamus yksin kulkemiseen parantuu kun tajuan paremman ajan kestäneen pitempään. Katson kirjastosta tuota kirjaa! Kiitos vinkistä!
    Kuinka ihmeessä sä uskallat tehdä kaikkea normaalia vaikka yhä huonojakin hetkiä, tässä mulla vielä työstämistä 🙂 Ilman lapsia olisin vajonnut sängyn pohjalle aikaa sitten…Luulin aina etten koskaan tekis niin…

  14. Ja kysyn vielä että mitä sulle sanottiin, onko miten todettu diagnoosi ja mitä olivat toipumisajasta mieltä? Tuntuu niin vaihtelevan lääkäreittenkin ajatukset.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s