Tämä yrittäjä ei ainakaan ole Suomen neekeri. Ihan tämmöinen Ani vaan.

Vietämme näköjään kansallista yrittäjän päivää. Onnea siis minulle! Ja sinullekin, kanssayrittäjä siellä. Yrittäminen on just parasta! En tiedä millaista sinun yrittämisesi on, mutta kurkataan vähän minun yrittäjyyteeni, kun nyt täällä mestoillani ollaan. 

Sanani -yritykseni on ollut pystyssä tammikuusta 2007. Sen toimiala on melko fancysti (ja minusta riippumatta) esittävät taiteet. Tämä huvittaa minua joka kerta, mutta näin se on. Olen taiteilija! Yhden hengen putiikkini listaa yritysrekisterissä seuraavia palveluita: Toimitustyö, kielenhuolto, tekstitykset, viestintä- ja monikulttuurikoulutukset, tapahtumien järjestäminen, ruokapalvelut, musiikin- ja liikunnanohjaus, käsityöt, kaunokirjalliset työt, viestintäpalvelut. Nykyäänhän riittää, kun yritys merkitsee yleistoimialaksi Kaikki laillinen liiketoiminta, mutta perustamishetkellä piti vielä listata. Minähän teen kyllä melkein kaikkea laillista ja suunnilleen siveellistä, kun hinnasta sovitaan. Olet tervetullut kokeilemaan!

Ihan vilpittömästi nautin yrittäjyydestä todella paljon, joka päivä. (Tai no, kaikkina muina paitsi verotietojen saapumispäivänä, ja silloinkin, jos tulee palautuksia = harvoin). Ehdottomasti parasta on oman ajan hallitseminen. Se on kiistatta myös vaikeinta, ja vaatii ihan kunnolla opettelua. Nautin suuresti myös siitä, että saan tarkkaan valita mitä teen ja kenen kanssa. Jos artikkeli/telkkuohjelma/mainos tms on ristiriidassa arvojeni kanssa, sanon kohteliaan ei:n. Jos joku on mulkku, tilatkoon muualta. Työskentelen ainoastaan kivojen, kohteliaiden ja luotettavien ihmisten kanssa, ja haluan jokaisen asiakkaani olevan tilauksensa lopputulokseen tyytyväinen. 

Hankalaa yrittäjäminälleni on sosiaaliturvan puute. Kuten lukija tietää, olen melkoisen usein lääkärin tarpeessa. Se olisi moninkertaisesti vähemmän sietämätöntä, jos voisi ajatella olevansa edes palkallisella sairauslomalla sellaista tarvitessaan, tai työpaikkalääkärin palveluiden parissa. Vaan ei, omasta pussista pitää kaivella, jos kotiin pitää jäädä. Onneksi olen myös melkoisen nihkeä jättämään töitä tekemättä, vaikka tulisikin terveyskremppaa. Olen siirtänyt artikkelin deadlinea oman terveydentilani vuoksi koko 13-vuotisen freeurani aikana kahdesti: kerran heti auto-onnettomuuden jälkeen ja yhden ulkomaankomennuksen tämän asentohuimausken tehtyä matkaamisen mahdottomaksi. Aika hyvin minusta. Eikä tämän ole tarkoitus kuulostaa miltään marttyyrimaiselta sanakaroinnilta. Sairastan kyllä, jos tilanne vaatii, mutta olen myös velho sommittelemaan aikatauluja, ja lupaan töitä vain sellaisessa rytmissä, joka kestää potentiaaliset äkkiyllätykset. Yrittäjyyden etuja on voida tehdä niin. Terveydenhuoltohommiin sommittelen juuri ratkaisua, sillä olen päättänyt sijoittaa työterveyshuoltoon. Kuka muukaan siitä huolehtisi, jollen minä? Hoi, kanssayrittäjä tai siitä haaveileva, take it from me!

Lomat ovat toinen kinkkinen juttu. Niitähän ei kerry. Lainkaan. Piste. Jokainen lomapäivä, -viikko tahi -kuukausi on kerättävä ennakkoon tilille paiskimalla yitöitä. Niinpä meikäläinen huhkii tyypilliseen tapaan todellisilla överitehoilla huhti-toukokuun ja loka-marraskuun pitääkseni lomaa saman aikaan kouluarkea elävän perheen kanssa. Syys-, pääsiäis- ja hiihtolomia en tapaa pitää paria pakollista pyhäpäivää pidempään, koska silloin kauppa käy yleensä mainosti, enkä koe noissa vuodenvaiheissa lomaa kaipaavanikaan. Joinakin vuosina onnistuu viikko jouluna ja kolme kesällä, joinakin, kuten tänä kesänä, onnistuin säästämään itselleni ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman. Oli taivaallista! 

Tiedän paljon yrittäjiä, jotka eivät pidä lomaa lainkaan, mutta minulle se ei ole vaihtoehto. Olen alkuajoista lähtien päättänyt, että viikossani on aina minimissään 1-2 vapaapäivää, ja jos se ei onnistu viikonloppuna (jota preferoin voimaperäisesti) niin sitten pidän arkivapaata (kuten esim. juuri tänään. Hengailen kotona shortseissa ja katselen telkusta hömppää. Juon vielä yhden kupin kahvia). Nämä ovat tärkeitä hommia pitää kiinni. Välillä unohtuu, ja heti kostautuu. Kesään on myös mahduttava yhtäjaksoista lomaa ainakin yksi kahden viikon pätkä, muu saa olla pakon niin vaatiessa pätkissä. Tunnen itseni ja tiedän, että luovuuteni tarvitsee huolellista tankkausta kahdesti vuodessa, tai loppuvat sanat. Ja niin ei saa käydä. Minun hommissani yksi heikko artikkeli voi tietää koko touhun tyrehtymistä. Tulokkaita tilalle on jonoksi asti, ja minun valuuttani on luotettavuus: nopeus ja tasalaatuisuus. 

vuodelta 79Yrittäjän elämää parjataan tosi paljon. Se on kuulemma kamalaa kituuttamista, orjan hommaa. Kuten kuvan kirja vuodelta 1979 hienovaraisesti vihjaa. 

No paskat on! Kyllä tässä veroja saa maksaa, eikä rikastumisen vaaraa ole, mutta työskentelytapanahan tämä on maailman paras. Pomokin on tosi kiva. 

Sinänsä hauskaa, etten koskaan, ikinä, milloinkaan lapsena ajatellut olevani joskus yrittäjä (hah! Vanhempani olivat kiihkeitä kommareita. Luulin yläkouluun saakka, että kapitalisti ja porvari olivat oikeita kirosanoja). Se ei käväissyt edes mielen liepeillä! Mutta niin vain livahdin vähän vahingossa sille tielle, kun aloin myydä vanhemmuuskirjoitelmiani lehtiin esikoisen synnyttyä. Nyt homma on ihan klaari. Minussa jylläävät tähän hommaan aivan esimerkillisen hyvin soveltuvat luonteenpiirteet.

Yrittäjyys vaatii ainakin suunnitelmallisuutta, tarmokkuutta, pitkäjänteisyyttä, paineensietokykyä, rautaista ajanhallintaa, oma-aloitteisuutta, kykyä omaehtoiseen työskentelyyn, ennakointia, rentoa suhtautumista yllättäviin käänteisiin, laajaa verkostoa ja halukkuutta huhkintaan. Niitä kaikkia minulla on. En ole koskaan tarvinnut ketään sanomaan, että nyt pitäisi pistää hösseliksi, että ehditään valmiiksi ajoissa. Enemmän kaipaan ihmisiä sanomaan, että älä nyt jumalauta laita ainakaan enempää hösseliksi. Ja onneksi niitäkin on ympärillä. 

Tuumisin niin, että yrittäminen on juuri niin palkitsevaa, kamalaa, hauskaa, repivää, luovaa tai tylsää kuin mitä tyyppi peilissä siitä itselleen tekee. Riskillähän tässä mennään päivä toisensa perään, mutta kyllä kokemukseni tästä elämästä näyttäisi todistavan, että riskillä ihan joka iikka täällä tamppaa jo muutenkin. 

Hyvää yrittäjän päivää siis! Keep on keepin’ on!

 

 
Mainokset

2 thoughts on “Tämä yrittäjä ei ainakaan ole Suomen neekeri. Ihan tämmöinen Ani vaan.

  1. Niin kuin itsekin toteat, yrittäjyys vaatii siihen sopivan persoonallisuuden. Mulle taas sopii oikein hyvin, kun saan päivän päätteeksi sulkea työpaikan oven perässäni eivätkä työt seuraa mukana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s