Sivuja ja silmukoita

Aloitin villasukkien neulomisen. Sen varmempaa syksyistä merkkiä saa hakea. Ihan taikaiskusta langat alkavat kääntää kaupoilla päätä ja mielessä pyörii kirjoneuleviehtymyksiä. Aloitin simppelillä raitasukalla. Lämmittelen. Haaveilen kuitenkin iosmman työn neulomisesta. Ehkä norjalaisvaikutteisesta villatakista. Ja baskerin haluan ainakin. Tai pari. Neulominen ei koskaa pysy minulla näpeissä. Siksi aloittelen nyt rauhaksiin. Melkein joka vuosi on käynyt niin, että lokakuussa töitä on jo tehtynä monta kymmentä. Voisi kai huonomminkin olla. Olen iloinen siitä, että vaikka huippaa ja pyörii, niin lukeminen ja neulominen onnistuu nyt taas pitkästä aikaa. Kesällä nousi heti yrjö poskiin, jos yrittikin. Se on edistymistä, eikö? Onkohan niin, että aivot ovat tottuneet sen pykälän verran vallitseviin oloihin? Luin juuri Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein. Ihan viihdyttävä oli, muttei Härköstä minusta parhaimmillaan. Nyt avasin Elias Koskimiehen esikoisen Ihmepojan, kun se postista eilen pöydälle kopsahti. Ihan ensimmäisten lukujen perusteella kovasti tykkään. Toivottavasti pysyy niin! Myös Qais Akbar Omarin Yhdeksän tornin linnake on meneillään. Viihdyn hienosti. Kirjoja on aina kesken useampi. Ne menevät eri tarkoituksiin. Kuljen pitkiä työmatkoja julkisilla, ja kassissa on silloin aina sekä paperiversio kirjasta, että äänikirja kuulokkeista. Eri aikaan sentään niitä nautin. Yöpöydällä on ainakin yksi iltakirja ja sohvan vieressä harvinaisiin päivälukuhetkiin omansa. Nyt olen lukenut myös siellä Hypoxissa, koska polkeminen olisi muuten tylsän puolella. Lisäksi laukussa kulkee 1-2 kirjoittamisen opasta. Hellin taas, monettakohan kertaa, haavetta omasta kaunokirjallisesta hankkeesta. Saapa nähdä, tuleeko koskaan valmista, mutta sormiverryttelen nyt ainakin.

Mainokset

4 thoughts on “Sivuja ja silmukoita

  1. Onpa ihana asia, että pystyt tekemään mukaviakin asioita sairauden keskellä. Käsityöt ja lukeminen tarkoittavat ainakin mulle pientä taukoa kaikesta muusta. Sitä keskittyy vaan siihen eikä anna muiden ajatusten liiaksi häiritä.

  2. Mulla on ollut bussipokkari erikseen, kun vuodenvaihteesta työmatka venyi yli puolituntiseksi. Olen ostanut lounassalaatin ohessa pokkarin, ja luettuani jättänyt jonnekin, bussiin tai kirjaston jättöpisteeseen. Harvoin ovat siis mitään merkkiteoksia. Aajttelin nyt kuitenkin ruveta kuljettamaan kirjaston kirjaa mukana, koska tyhmää ostaa aina uusi. Se vaan kun kirjaston kirjat on aina painavampia…

    Mullakin mieli palaa käsillä tekemisen pariin, viereiseen taloon avasi lankakauppa. Voi ei. Pitäiskö? Mutta kun en tarvitse mitään!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s