Huilin kannalta

Torstain kauan kaivattu erikoislääkäritapaaminen huimauksen syiden selvittämiseksi lähenee, ja mitä lähemmäksi se tulee, sitä enemmän hermoni riekaloituvat.

Tämä on minulle tuttu kaava: odotan ja odotan ja kasaan hurjan määrän toiveita, ja sitten h-hetken lähestyessä alan jännittää, ettei niitä lunastetakaan. Eikä todennäköisesti voidakaan lunastaa, se on ihan faktaa. Odotuslistan kärkipäässä kun komeilee sellaisia asioita, kuten välitön paraneminen. Tai: syy löytyy, hoito keksitään. 

Koska alan olla – valitettavasti – sairastelun, kuntoutuksen, odottelun ja uusien alkujen ammattilainen, toimin tietyn kaavaan mukaan näiden h-hetkikiristelyjen äärellä. Avainasemassa on rauha.

Kun huomaan hermostuneisuuden alkaneen, otan käyttöön paksun rautalangan. Väännän siitä itselleni hetki hetkeltä ja päivä kerrallaan järjestystä elämään. Vähän kuin pienelle vauvalle tai hankalalle uhmaikäiselle puhellen. Lempeän määrätietoisesti.

Tänä viikonloppuna keskityin hyvään oloon ja rauhoittumiseen. Pakottauduin irti töistä. Tein perjantaina ihan vain pakolliset ja sain ihanan kaverin kylään. Mentiin sienimetsälle, syötiin hyvin ja lojuttiin sohvalla.

Lauantaina notkahti heti aamusta ahdistuksen puolelle. Ihan vain huonon olon vuoksi. Onneksi muru tuntee minut hyvin, ja lempeydellä melkein pakotti lähtemään ihmisten ilmoille. HRD:n B-tiimi pelasi Pasilassa ja olin itse kahden vaiheilla jaksamisesta. Olen nyt oikein herkillä sosiaalisten tilanteiden kanssa ja uuvahdan hälinään helposti. Samalla tunnen kuitenkin aika isoa ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunnetta ja kaipaan tärkeitä ihmisiäni elämääni. Muru kannusti katsomoon juuri tällä porkkanalla: ei ulkopuolisuuden olo haihdu ainakaan kotiin hautautumalla. Pää pitää välillä vetäistä pois sieltä perseestä.

Pillitin vielä autossa pikkuisen pahaa oloani, mutta sain sitten käännettyä ajatuksia parempiin suuntiin. Ehdinpä vielä ennen peliä moikkaamaan vanhempia kahvin merkeissä. Oli mukava jutustella siinä.

Kannatti lähteä. Peli oli tosi hieno ja voittokin tuli kotiin. Tankkasin myös paljon lämpöä ja välittämistä kivoilta tyypeiltäni, ja muistin taas että omat mörköni poisputoamisista ja yksinäisyydestä ovat visusti oman pään tuotoksia. Siellä ne ovat, minun tyyppini, kun rohkeasti vain menen mukaan. Hyvä ja tarpeellinen muistutus.

Sunnuntaina jatkoin koneen käytön kaihtamista. Tiesin, että työruuhka kutsuisi ihan vaan vähän tsekkaamaan posteja ja jäsentelemään artikkeleita, mutta se ei tekisi ololle hyvää. Sen sijaan luin kirjaa (Elias Koskimiehen Ihmepoika), neuloskelin (sukkaa, sukkaa) ja rakentelin äänikirja (Bear Grylls: Mud, sweat and tears) korvilla palapeliä makuuhuoneen lattialla. Teki erinomaisen hyvää.

Painuin nukkumaan suunnilleen samaan aikaan pimujen kanssa, kymmenen pintaan, ja vetelin hyvät ja levolliset unet aamuseitsemään saakka. Heräsin virkeänä ja naputtelin ekan artikkelin maailmalle jo kymppiin mennessä. Tankkaaminen kannattaa!

Illalla lähden keikalle kissanpentujen luo. Työ ja huvi yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla!

Eteenpäin elävän mieli.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s