Sairas kertomus

Sormiharjoittelin tänään tylsän sairaalapäivän tunnelmissa tarinanpätkää. Olen vähän leikitellyt ajatuksella lyhyistä, sangen kokemusperäisistä sairaalatarinoista. Aineistoa ainakin riittäisi.

Tyrkkään tämän tänne. Ihan näin vain raakilemuodossa sumeilematta. Josko teitä viihdyttäisi.

PINKO PAINAA NAPPULAA

Painan kädessäni olevan putkilon päässä olevaa nappia. Naks. Naks-naks. Naks. Kuuntelen niin intensiivisesti, että pidätän huomaamattani hengitystä. Piiip, puuuup, pöööööp. Korkeita ja matalia, erivoimakkuudella korviini soitettuja ääniä.

Ärsyynnyn testaajan vakionopeudella tapahtuvasta naputtelusta. Se saa minut arvailemaan. Etkö sinä tiedä, että minä alan tällaisesta arvata? Tee vaikeammin! Korkeammalta! Hiirenhiljaa! Kyllä minä kuulen!

Kuuntelen niin, että lihakset jännittyvät. Koitan kuunnella oman verenkiertoni kohinan takaa yli-ihmismäisetkin äänet, äänen poikaset, äänen aikeet ennen varsinaista ääntä. Miksi huoneen ilmastointi humisee noin kovasti? Arvaan, että tuossa kohti oli piippaus. Edellisestä oli jo aikaa.

Päden kuulotestissä. Haluan olla paras. Ei riitä, että kuuloni on normaali. Korvani terveet. Työkykyni olemassa. Haluan, että kuuloni on ilmiömäinen. Superkuulo. Että myytti tulee kiertämään kahvihuoneita sukupolvilta toisille. Muistatteko hänet? Siinä sitten oli hyväkuuloinen nainen!

Ne taitavat nähdä senn minusta. Keskittynyt ilmeeni kielii sen ehkä. Hyvänen aika, tämä todella pinnistelee! “Sinulla on aivan poik-keuk-sel-li-sen hyvä kuulo”, hoitaja toteaa. Kahdesti. Sitten lääkärikin sanoo niin. Asentohuimaus…MS-taudin poissulkeminen…kasvain…keskushermosto…poikkeus…häiriö…kuollut tasapainoelin. Bssssssssss. Yhtä puuroa ja surinaa. Mutta: aivan POIKKEUKSELLISEN hyvä kuulo.

Kävelen korva-, nenä- ja kurkkutautien polikilinikalta sankarin elkein. Voittajana. Vaivalle ei voitu mitään, mutta tietäkää, että kuuloni on omaa luokkaansa!

Tällaisia ovat aikuiset luottamusoppilaat, oppilaskunnan puheenjohtajat, hymytytöt ja jouluisten omenoiden tuojat. Viulunsoittajat, kansantanssijat, eturivin aerobickaajat. Amerikkalaiselokuvien cheerleaderjohtajat, suomalaisittain maatiaisempina, persjalkaisina.

Tällaisia ovat päihdeperheiden pärjäämään tottuneet, kilpailuviettiset, merkilliset pyristelijät. Näille ei riitä yhden nikamavälin vamma, nämä haluavat  viisi. Nämä osaavat esittää puhkaistavaksi suurimman paiseen ja ontua vähän taitavammin. Heidän satiaisensakin ovat vähän suurempia ja vahvempia. Täinsä sitä resistenttiä kantaa. Heidän karieksensa tuottaa syvempiä reikiä – onkaloita oikeastaan –  ja verensä pulputtaa laborantin tuubiin vähän naapuripotilasta kirkkaampana. Jos napautat vasaralla, niin refleksi taatusti löytyy. Nämä kuulevat kyllä, kun käsketään!

Mainokset

2 thoughts on “Sairas kertomus

  1. En tiedä, onko joku jo suositellut tätä kirjaa (olet jo ehkä saattanut sen lukeakin): Jack Wazenin Dizzy: What You Need to Know About Managing and Treating Balance Disorders. Kirjassa käydään läpi tasapaino-ongelmien mahdollisia syitä ja hoitomuotoja. On ainakin saanut hyvät arvostelut Amazonissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s