Taas lukujuttuja

Eilen loppui kaksi kirjaa. Toinen kuulokkeissa ja toinen paperiversiona. Perinteisen muotoisesti loppui jo aiemminkin kehumani Elias Koskimiehen Ihmepoika. Tartu siihen, jos haluat elävää murrekieltä, hauskan mutta painostavan ajankuvan, herkän ja suorasukaisen selviytymistarinan. Kirjassa on paljon Madonnaa, tapahtumarikas invavessa, ihan erityiset kengät, korppeja ja tunnepaskakohtauksia.

Ihmepoika viihdytti minua Hypoxi-tuubissa, junassa ja sairaalareissulla. Kiitos siitä!

Kuulokkeissa taas loppui Stephen Kingin On writing. En olisi millään halunnut lopettaa sitä vielä! Sitä on kehuttu ja suositeltu minulle tosi paljon, enkä yhtään ihmettele miksi. En ole tarttunut siihen aiemmin ehkä siksi, etten ole lukenut yhtään Kingin muuta teosta. Nyt ehkä pitää sekin tehdä, vaikka tämä on siis ihan erityyppinen kirja: lyhyen elämäkertaosuuden sisältämä kirjoittajan opas.

Sain Kingiltä monta hyvää kirjoittamisohjetta, joita olen ottanut jo käyttöönkin. Hän kehottaa esimerkiksi kirjoittamaan joka ainut päivä, vaikka vain 1000-2000 merkkiä päivässä, vaikka vain auttamatonta paskaa. Niin mielenkiinto tekeillä olevaan pysyy yllä, teksti virtaa, ja hommasta tulee ruttini. Tätä oppia ajatellessani olen herännyt joinakin aamuina normaalin klo: 7 sijasta jo klo: 6 tai 6.30, ja naputellut omia vapaa-ajan tarinoitani hiljaisessa talossa aamukahvin äärellä. Ja nauttinut syvästi. Näinä aamuitunteina on syntynyt parikymmentä sivua juttua. Kasvakoon ja kehittyköön kaikessa rauhassa, tai jääköön vain omaksi ilokseni. Pääasia on, että kirjoitan.

Yksi Kingin mukaan tärkeimmistä ohjeista kuuluu, että kirjoittaakseen hyvin on luettava paljon. Hän rohkaisee vetämään telkkarin seinästä ja lukemaan kaikkialla: niin kotona kuin odotustiloissa, busseissa ja vessassakin. Olenkin noudattanut tätä ohjetta nyt ihan itsestään. Antautunut kirjojen maailmaan. Odotushuoneitahan minun elämässäni riittää, mutta rittää myös työmatkoja busseissa ja junissa, kävelylenkkejä ja vesijuoksua. Kaikkialle nappaan kuulokkeet mukaan, ja annan musiikin sijasta tulla kirjaa.

Televisiota katson kyllä ihan hyvällä omallatunnolla 1-2 tuntia iltaisin HBO Nordicin tai Netflixin merkeissä. En ole iltakirjoittaja muutenkaan, en töissä enkä vapaalla, joten eipä hätiä. Omaan onnistumiseeni kirjoitusajan löytämisessä ja sille keskittymisessä vaikuttaa kiistattomasti eniten Facebookin jättäminen. Sinne solahti melkoisen turhia sirpaleolemisen, selailun ja pintapuolisen kaakottamisen hetkiä helposti  2-5 tuntiin päivässä. Ennen kaikkea se piti aivoni jatkuvassa valmisutilassa uusille, vaihtuville ärsykkeille, eikä sellainen tila ole otollinen tekstiin uppotutumiselle.

Takaisin lukemiseen. Olen hehkutellut Audible-palvelua aiemminkin. Suosittelen edelleen. Minusta se, että vaikkapa 10-tuntinen äänikirja maksaa vähän alle 12 euroa (kuukausiveloitus, jolla saa 1 valitsemansa kirjan)  on erinomaisen kohtuullinen hinta. Inhoan kirjakerhoja, mutta tässä idea on erilainen. Ei taritse olla palauttelemassa mitään, vaan krediitti ilmestyy tilillesi, ja voit käyttää sen koska haluat. Ei ole kulunut liittymisen jälkeen kertaakaan kuukautta, jonka aikana en olisi ostanut sillä luettavaa. Sen sijaan on mennyt jo usempi sellainen, jonka aikana olen yhden minulle kuuluvan krediitin lisäksi halunnut ostaa jäsenhinnalla vielä lisääkin kirjoja, koska olen kuunnellut kirjani loppuun niin ahnaasti. Parhaimmillaan olen kai ostanut kolme kirjaa kuussa. Rahaa voisi käyttää paljon huonomminkin, jos minulta kysytään.

Yksi juttu palvelussa on minusta ihan ällistyttävän hyvä. Jos et tykkää kirjasta, voit palauttaa sen. Siis vaikka sittenkin, kun olet jo kuunnellut sen. Riittää, että kerrot miksi. Juuri äsken palautin yhden kirjan ihan vain siksi, ettei se ollutkaan niin hyvä kuin luulin. En tykännyt siitä. Sain valita tilalle uuden, ja ah, nyt iPodiini latautuu juuri taattua kamaa: David Attenboroughin elämäkerran jatko-osa. 3,5 tuntia takuuhyvää aikaa siis tiedossa. (Attenboroughin kirjoissa on vain yksi huono puoli. Ne ovat liian lyhyitä! Onneksi niitä on monta.)

Nyt olisin ilman tätä peruutusta ollut juuri siinä tilanteessa, että kirja loppui ja seuraava krediitti kolahtaa tilille vasta sunnuntaina. Hyvä, että tuli tuo mahdollisuus juuri tähän saumaan. On myös hyvää odotettavissa sen varsinaisen uuden krediitin varalle! Torstaina nimittäin lmestyy kauan odotettu himokki: jatko-osa Stephen Fryn aivan huippuhyvälle omaelämäkerralle! En malttaisi odottaa, että saan hänen ihanan äänensä taas korviini!

fry

Sen lisäksi, että lukeminen ja kuunteleminen on puhdas nautinto ihan sellaisenaan, on minusta nyt kiva ajatella, että – ainakin Kingin mielestä – kehitän samalla jatkuvasti omaa ilmaisuani kirjoittajana. Sellaista vähän iisimpää multitaskaamista?

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s