Paljon ensimmäisiä

Eilen oli ensimmäisten rykelmäpäivä! Aamulla menin ensimmäistä kertaa Näkövammayhdistykselle vapaaehtoishommiin. Tuumimme, että alan siellä lukea sanomalehtiä ja kirjoja nauhalle, ja kokeilinkin jo ekat pöpinät. Tänään menen lukemaan päivän Hämeen Sanomat ekaa kertaa itsenäisesti.

Ideana on se, että viikon lehdet luetaan nauhalle, joka sitten siirretään levymuotoon ja lähetetään noin 200 näkövammaiselle yhdistyksen jäsenelle kuunneltavaksi omassa tahdissa. Tuntui kivalta saada homma käyntiin!

Iso juttu oli sekin, että AJOIN SINNE AUTOLLA! Ensimmäisen kerran kolmeen kuukauteen uskalsin auton rattiin. Oli aamupäivä ja vähän porukkaa liikenteessä, ja tämähän onneksi on aika pieni pitäjä muutenkin. Kylläpä jännittikin!

huulipuna
Näin paljon! Olen kertonut ennenkin, että musta näkee varmimmin kuinka paljon jännittää, kun katsoo huulipunaa. Mitä räikämpi puna, sitä enemmän on tarvittu tsemppiä aamulla 😉 Tämä uusi ihanuus on MACin Heroine, ja teki tehtävänsä mitä mainioimmin!

Hienosti sujui, vaikka jälkikäteen väsytti aivan tuhottomasti. Simahdin palattuani tunniksi sohvalle nukkumaan. Aivo parka ei pärjää tällaisilla tehoilla.

Illalla autoilin vielä lapsen harrastuskuljetuksia. On ihan mahtavaa saada takaisin semmoinen tärkeä osa itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia liikkua. Olen inhonnut sitä, että joka kerta vaikka ruokaostoksille mennessään pitää velvoittaa kuski mukaa myös.

En edes haaveile ajavani vielä pitempää matkaa kuin tuollainen vartin pörähdys, jonka tässä kaupungissa siirtymä vaatii. Ei mitään asiaa vielä moottoritielle, saatika vilkkaaseen keskustaajoon vaikkapa Helsingissä. Mutta alku on hyvä!

Illalla menin vielä kolmannelle ensimmäiselle, eli punttikselle ekan kerran sitten huippaamisen alun! Oikotie Optimaaliin -verkkovalmenuksen treeniohjelma saapui, ja aion tehdä sitä kaiken kykyni mukaan.

Tuntui kivalta ja jännittävältä olla salilla pitkästä aikaa. Liikkeiden vaihdot heittivät päässä aika huolella, ja varsinkin makuulle menoa vaativat jutut on syytä tehdä putkeen, ettei tule liikaa sitä pyöritystä, mutta sainpa koko ohjelman tehdyksi. Niitä treenijuttuja tuumin tuolla Kg:n puolella sitten tarkemmin.

Illalla tuli todellinen endorfiinipölly tästä mainiosta ekojen päivästä! Vointihan sinänsä ei ole parantunut, mtta kun lääkäri kerran käski jatkotutkimuksia odotellessa elellä niin normaalia elämää kuin suinkin, niin on ilmeisesti syytä alkaa näitä rajoja rikoskella. Ainakin eilisen perusteella vaikuttaa lupaavalta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s