Turhauttava lääkärireissu vol. 666

Olin taas odotellut seuraavan guru-luokan huimauslääkärin vastaanottoa kuutisen viikkoa, ja eilen se koitti. Tämän piti nyt olla sairaalan messiaanisin ekspertti. Menin jännityksestä maha mutkalla aamuvarhaisella keskussairaalalle, jossa oli ensin nopea lääkärintarkastus, sitten hidas ENG-tutkimus ja sitten taas nopea lääkärin tapaaminen.

Aluksi lääkäri haastatti jo tuttuja juttuja. Hän tarkasti korvia ja silmieni reaktioita. Sitten minun piti taas seisoa aloillani silmät kiinni kädet eteen päin nostettuina (minusta huojuin hitosti, hänestä meni oikein mallikkaasti). Seuraavaksi piti kävellä sillä jenkkien poliisisarjoista tutulla rattijuoppokävelyllä (suoraa viivaa, kantapää toisen jalan varpaisiin jne) ensin silmät auki (heikko, huojuva esitys) sitten silmät kiinni (välitön kaatuminen joka askeleella, kauas on tanssivuosien yhden jalan korkeista pirueteista totisesti tultu).

Sitten oli vuorossa ENG-tutkimus, jossa kuvannetaan silmien liikkeitä erilaisten kallistuskokeiden ym ärsykkeiden aikana. Tosi herkulta kuulosti jo etukäteen, ja tosi herkuksi osoittautuikin.

Sain päähäni sysimustaa pimeyttä, eli aika painavat, täysin tummennetut lasit. Niiden kuva silmistäni välittyi tietokoneella tutkijan katsottavaksi. Ihan ensi alkuun huurustin kalliin laitteen sumeaksi spontaanilla pelkoitkulla. Huoh. Onneksi tutkija oli empaattinen ja ymmärtäväinen.

Testissä seurailin ensin kuvaruudulta erilaisia liikkuvia kuvia lasit päässäni. Sitten taas pimennettiin, ja piti tuijottaa kaukaisuuteen. Seuraavassa vaiheessa menin makuulle, ja minulle tehtiin niitä manaaja-sarjoistani tuttuja kivoja taivutuskokeita. Samaan aikaan piti pitää silmät apposen auki ja tuijottaa mustaan tyhjyyteen. Ei ollut kivaa.

Seuraavassa vaiheessa tärykalvoille suihkutettiin vuoron perään kuumaa ja kylmää ilmaa. Koko suihkutuksen ajan piti taas yrittää rävähtämättä tuijottaa pimeyteen. Oli erinomaisen ikävän tuntuista, etenkin vasemmalla puolella, jossa saatiin hoitajan mukaan ”hyvä” ja minun mielestäni paha hoitovaste, eli voimakas silmävärve. Toinen silmä lähti siis hakkaamaan ärsytyksen johdosta omassa villissä tahdissaan sivusuunnassa nykivää liikettä.

Olo pimeässä pyörityksessä oli kuin huonolla humalaisella avaruusmatkalla. Huone kieppui, sänky kieppui ja minä puristin sängyn laidoista täysillä ja tuijotin pimeään. Erittäin väsyttävää, erittän ikävän tuntuista.  Pelottavaa. Kokeiden jälkeen olo oli aika piesty ja pahoinvoiva. Huojuin siitä vielä lekurin puheille.

En tajunnut lääkärin puheista mitään. Toinen silmä ei ollut reagoinut kokeessa mitenkään ja toinen reagoi voimakkaasti. Ei hajuakaan, mitä se tarkoittaa ja kumpi oli se terve reaktio. Joka tapauksessa lääkäri totesi, että tasapainoelimeni ovat elossa. Jipii ja serpentiiniä tähän, kai.

Muuten vuoropuhelu oli suunnilleen tällainen:

Ani: No onko tässä nyt kyse asentohuimauksesta tämän perusteella?

lääkäri: joo, ei joo, ei joo, ei, ei tiedetä, ehkä.

Ani: No antaako tämä jotain viitettä siihen, voisko kyseessä nyt olla se ms-tauti?

lääkäri: joo ehkä antaa, tai ei anna, joo, ei joo, ei, no voi, no ei.

Ani: No säkö et nyt halua antaa mulle minkäänlaista diagnoosia sitten?

lääkäri: niin, joo. ei. noo. ei. Liiku paljon ja koita olla huomioimatta oireistoa. Nää nyt on tälläsiä tutkimuksia joista ei nyt silleen nönnön nöö nönnöti nöö.

Ani: No liittyykö nää mun muistiongelmat, orientaatiovaikeudet, tunnottomuudet ja väsymys susta tähän samaan nyt jollain lailla?

lääkäri: ei

Ani: ei?

lääkäri: ei. ei liity korvaperäiseen huimaukseen.

Ani: Onko tää siis nyt korvaperäinen huimaus?

lääkäri: no jo, ei joo, ei, joo, ei.

Ani: No voiko nää susta olla sieltä auto-onnettomuudesta koituneita ongelmia, jotka nyt vasta ilmenee?

lääkäri: No joo vois, ei vois, rankavamma, joo, tavallaan, eiii.

Ani: Eli nytkö mä oottelen taas sitten 6 viikkoa, että pääsen sinne magneettiin?

lääkäri: joo.

Ani: Musta on todella rankkaa odotella jatkuvasti monta viikkoa. Onko siinä mitään mahdollisuutta vähän aikaistaa sitä?

lääkäri: eeeei. Tää on semmoinen poissulkeva vaan ni eii. Siellä on niitä tärkeitä aikaisemmin. Eiii.

Ani: jaaha. Kiitos ja näkemiin.

Eli en tullut yhtään fiksummaksi tällä reissulla. Pahoinvoivemmaksi, surullisemmaksi ja ahdistuneemmaksi kyllä. Nyt odotellaan taas.

Ilta meni pillittäessä pettymystä, turhautumista ja yleistä väsymystä jatkuvaan ravaamiseen, odottamiseen, toiveiden kohoamiseen ja sitten tyhjän päälle joutumiseen. Ikäviin toimenpiteisiin ja tähän jatkuvaan huonoon humalaan. Olin surkea mytty, mutta annoin nyt tulla ulos välillä sitäkin puolta sitten.

Eli ei kun oottelemaan sitten joulukuuta jälleen. Siellä onkin tuplariemut edessä, kun viikon välein on aivokuvaa ja mammografiaa. Saiskohan sinne sairaalanmäelle jonkun huoneen, niin ei tarttis koko ajan siirtyillä?

Sillä välin business as (if) normal. Paljon sitä liikuntaa. Se kyllä sopiikin mulle hyvin. Tää muu vähän huonommin, mutta eipä pääse näemmä valitsemaan.

Mainokset

8 thoughts on “Turhauttava lääkärireissu vol. 666

  1. Voi nyyh, kurjaa!

    Lääkärit on kyllä turhauttavia joskus, kun ei niitä oikein kouluteta auttamaan ihmisiä vaan tekemään yksittäisiä diagnooseja.

    Ja et ei varmaan sitten oikein voinut tehdä diagnoosia. Kai sä voit yrittää olla tyytyväinen, kun jos se on poissulkeva tutkimus niin silloin on aika varmaa ettei se ole ms-tauti tms. Kun jos ne oikeasti epäilisi jotai vakavaa niin hoidettaisiin kiireellä.

    Mutta kyllä tässä näkyy lääketieteen nykyiset rajat, kun ei osata auttaa sua nopeammin vaikka et voi elää normaalia elämää. Toivottavasti tutkimuksista selviää jotai minkä pohjalta voi antaa apua. ❤ tsemppiä ja anna pahan olon välillä tulla päälle, kyllä läheiset kestää tukena niin kauan kun ei jää jumiin vellomaan kuukausiksi siihen pelkään pahaan oloon.

    1. On se niinkin. Ja kiitos ❤
      Yksi jännä pointti tuli eräältä ms-tautipotilaalta. Hän tuumi, että diagnoosien kanssa ei haluta kiirehtiä senkään vuoksi, että kyseessä on yksi kalleimmista hoidettavista sairauksista. Mutta mene ja tiedä sitten. Tämähän voi tosiaan olla iavn mitä tahansa. Kuvia nyt vain odotellessa. Nähdään ainakin se, onko mulla aivoja ylipäätään 🙂

  2. Hei Ani! Kiitos hyvästä blogista! Alkoholistiperheen aikuisen lapsen vaimona olen saanut paljon lisäymmärrystä teksteistäsi. Tuohon huimausasiaan: tiedän monia, jotka ovat kokeneet rankavamman jälkeen samanlaista välinpitämätöntä kohtelua kuin sinä. Oireisto voi olla vaikeaa, eikä monikaan lääkäri osaa/halua ottaa siihen riittävästi kantaa. Suosittelen lämpimästi tätä Facebook-ryhmää; sieltä saa paljon asiantuntevia vinkkejä ja vertaistukea: http://www.facebook.com/groups/NiskajaSelkaVaivat/?fref=ts

  3. Tiedän niin tunteen! Itsekin samoista ongelmista kärsineenä, symppaan ihan täysillä!
    En itsekään lääkäriltä saanut varsinaista diagnoosia miksi maailmani pyörii välillä ympyrää…
    oiskohan se vain ton sun flunssan jälkitautia, tai sitten ehkä sittenkin asentohuimausta, mutta hei noi oireet se sopis tohon migreeniinkin tai sitte……….
    Lopputulos – se nyt on vaan jotakin, toivottavasti loppuu pian.
    Jos se osoittautuu asentohuimaukseksi, niin onneksi siihen on jumppaliikkeet eli ainoa mihin voi oikeasti jotenkin vaikuttaa, muista täytyy vaan kärsiä niin pitkään kuin se nyt sitten vaan sattuu kestämään.
    Tsemppiä ja toivottavasti maailmasi ei pyöri enää kauaa – se on jotain aivan hirveetä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s