Aamun hempeät sekalaiset – maitoa ja muuta olennaista elämästä.

Vaaleanpunaisessa Niiskuneiti-mukissa on kahvia punaisella maidolla. Mikä täydellinen yhdistelmä! Kerma on liian paksua, rasvaton on melkein vettä, kevytmaito jotakin epämääräsitä vähän siitä väliltä. Kulutusmaito, joksi sitä ei kai kukaan missään juuri enää sano – ehkä koska sitä ei kuluteta enää läheskään entisissä mitoissa – on parasta kahviin laitettavaa ainetta. Ja kahviin on laitettava ainetta! Eilen juuri oli maito loppu (ja melkein kuristin lapset) ja voi hirveää pimeään aamuun heräämistä, kun piti vielä mustana kahvinsa juoda.

Te kyllä tiedätte, miten tärkeitä nämä kahvimaitokysymykset minulle ovat. Lapset ovat olleet kuristusuhan alla ennenkin. Olen myös kantanut kaupasta purkkeja, joihin olen isosti tussannut oman nimeni. Toinen konsti, ja hyvin toimiva kunnes täydennys unohtuu, on hankkia kaappiin iskukuumennettuja parin desin tetroja, jotka riemastuttavalla tavalla sieltä sukeltavat pelastamaan aamut ja lasteni kaulanseudun.

Maitojauheeseen en lähde. Voikahvi epäilyttää. Kaura-, kookos-, ja mantelimaidot nostattavat vastenmieltä. Punaista ja luomua, niin aamu on aivan hyvä.

Heräsin kuudelta, vaikka seitsemäksi tähtäsin. Selkä vihottelee öisin. Patja on paska. On turhattavaa, että olen kivuton päivän, ja sitten sängyssä sattuu. Turvapaikassa! Sikailua. Haaveilen hyvästä, napakasta petauspatjasta, koska koko settiä ei ole rahaa uusia vielä aikoihin. Valinta vain on vaikeaa, koska selkä alkaa ilmaista inhoaan tai tykkäämistä vasta useamman yön jälkeen. Saa suositella, jos on jostakin hyvän löytänyt! Ei niin, että olisi sitä nyt varaa juuri käydä hankkimaankaan, mutta aina voi vähän etukäteishaavetta virittää.

Varhaisen madon voittopuolet ovat nämä hiljaiset aamut, joita rakastan. Olen sohvan vakosametilla, porovilttiin kääriytyneenä, kahvini lumoissa yksin. Ikkunasta näkyy pelkkää pimeää, mutten vielä raatsi alkaa kirkasvaloille. Josko tämä talvi menisi ilmankin? Sellaiset korvavalot olisivat muuten kovaa kamaa, joissa olisi kuulokkeet samalla! Tajunnanvirta on toisen kahvikupillisen selkeä seuralainen. Nyt alkaa tulla.

Tämä on ollut täyteläinen viikko. Olen sen varrella itkenyt, nauranut, lojunut ja liikkunut. Töitä tehnyt ja rentoillutkin. Olen kuunnellut, lukenut ja suunnitellut kirjoja, ja kokenut monta rakkaudellista kivaa hetkeä.

Top 3 on varmasti tämä, kaikki jaetulla kärkisijalla, tässä aika- ei tärkeysjärjestyksessä siis:

– Tapasin ihanan Outin, jonka olen viimeksi nähnyt joskus – hitto sentään – varmaan vajaa vuosikymmen sitten! Hän oli lämmin ja niin kivalla tavalla läsnä, että oli vähän kuin olisi sanoillaan ottanut syliin.  Ei yhtään lälly, vaan oikea ihminen. Kovaa naurettiinkin! Inspiroiduin ja virkistyin, ja todella tulin kauniilla, en lainkaan synkkämielisellä, tavalla kuunnelluksi. Niitä treffejä, joissa akku latautuu.

– Sain mustalla hetkellä kirkasta ystävyyttä. Pyyteetöntä, suoraa ja tarpeeseen. Kultainen ystäväni hommaili minulle vertaistukityypin, tuosta vain, sillä tavalla nätisti ei yhtään tuputtaen mutta rohkeasti oikeaan suuntaan tuupiskellen, vaikken sellaista ollut osannut ajatellakaan (ei tarvii auttaa!, tiedättehän). Ja sitten uskalsin siihen ajatukseen tarttua. Ekaa kertaa koskaan. Tuntui oudolta, hyvältä ja toiveikkaalta samaan aikaan. Rakkauden tekoja.

– Juttelin isän kanssa. Minun iskäni, tärkeän ja rakkaan. Rehellisesti, kivasti vanhoista aiheista, mutta  jotenkin uudesta tulokulmasta. Muistin taas, että enemmän voisi raotella syvempiäkin juttuja. Uskaliaasti keskustella vain, eikä niin paljon raamittaa arkisiin aiheisiin. Että kohtaamista ja kapasiteettia riittää yllin kyllin kummallakin puolella. Sinne voi ihan hyvin mennä, ilman hukkumisen vaaraa. Hyvä fiilis.

Tällaisia aamukahviajatukset ovat. Sohvan turvasta lausuttuina jotenkin vähän lumpsahtavat melankolian tai paatoksen puolelle. En silti suostu muovailemaan arkisemmiksi. Tällaistakin tämä välillä on.

Kaikki nämä ehdin rauhassa ajatella, ja nyt soivat herätyskellot ja sängyistä täällä kömmitään. Ei tartte kellekään paljastaa, että kahvikin on jo kolmas!

Mainokset

4 thoughts on “Aamun hempeät sekalaiset – maitoa ja muuta olennaista elämästä.

  1. Kivasti kuvailit kohtaamisiasi!
    Patja-asiasta: löysin pari vuotta sitten tällaisen sijauspatjan http://jysk.fi/makuuhuone/sijauspatjat/gold/sijauspatja-160×200-gold-t30-wellpur ja olen tykännyt siitä mahdottoman paljon. Ostin myös hyväksi havaittuani toisen vierashuoneen sänkyyn ja moni meillä nukkunut on sitä ihan spontaanisti kehunut.
    Makuasioitahan nämä ovat, mutta omalle aikoinaan välilevyvaivaiselle selälleni tämä on ollut hyvä ja selkävaivaton miehenikin on tykännyt. Ostin tämän itse ihan kunnon alennuksesta, olisiko ollut peräti puoleen hintaan vuosi pari sitten? Kannattaa seurailla, jos kiinnostaa tällainen vaihtoehto.
    Ai niin, tähän muuten meni muutama yö tottuessa ja se tuntui ensin kesäkuumalla vähän ahdistavallekin, kun olin tottunut kovempaan ja viileämpään patjaan. (Tähänhän siis jää hetkeksi kuoppa, kun patjaa painaa. Mukautuu kroppaan sillä tavalla.) Mutta sitten, kun tultiin kavereiksi niin en mielelläni muuhun vaihtaisi.
    Kannattaa muuten kysellä eri kaupoista palautusehtoja, joillakin liikkeillä on hyvät kotitestausmahdollisuudet varsinkin arvokkaammille patjoille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s