Voi Facebook, bänät pitää pintansa

Yritin äsken olla yleisöystävällinen, ja perustaa Kokovartalofiilikselle Facebook-sivun. Sieltä olisi helppo lukea tuoreimmat jutut. Ei tarttenut olla sinivalkoisella sivustolla kuin viisi minuuttia, kun alkoi jo vituttaa niin ankarasti, että pistin pois.

9 kuukauden poissaolo on näköjään tehnyt tehtävänsä. Lähdin pariksi päiväksi, ja näin siinä sitten kävi. Ei oo mun juttuja. Mitäpä sitä sitten väkisin yrittämäänkään. Olette te tänne löytäneet ilmankin, että siellä olen, joten menköön jatkossakin niin 🙂

Olen ilman muuta mielissäni, jos te lukijanne jotka Facebookkailette haluatte jakaa siellä jotakin postaustani. Kannustaisin suorastaan siihen, jos kehtaisin. En kai täällä naputtelisikaan, jos en toivoisi ihmisten löytävän tekstien äärelle. Melkoinen mahtihan somella onkin! Heti pamahtaa lukijamäärä ihan uusille tuhansille, kun joku juttu lähtee Facebookissa jakoon. Silti en nyt sivua perusta, kun ei kerta hyvältä tunnu. Muistin taas hyvin, miksi sieltä aikanaan poistuin.

Mielessä on muuten hyvän aikaa muhistellutkin juttu alkoholistien aikuisten lasten tiettyjen tunnistettavien kompastuskivien ja somen käytön jännistä vivahteista. Muhittelen vielä hetken, josko ottaisi selkeämmän hahmon ennen sanoiksi laittamista.

koitin

Mainokset

6 thoughts on “Voi Facebook, bänät pitää pintansa

  1. Mä olen tunnollisesti lukenut jokaisen postauksen aiheesta vaikka en niistä samalla tavalla saa tarttumapintaa kuin ihmiset, jotka on kasvaneet samantyyppisessä ympäristössä. Mutta uskon puhuvani monen muunkin puolesta kun sanon että nämä on olleet tosi mielenkiintoisia lukea vaikka ne ei omaan historiaan osukkaan.

    Sun tekstien myötä mua alkoi kiinnostamaan minkälainen suhtautuminen sulla itselläsi on aikuisiällä alkoholiin? Kun se kasvuympäristö itsellä on ollut niin sitä ääripäätä asian suhteen. Onko ollut vaikeaa löytää itselle ne rajat minkä sisällä mennään vai onko ne tulleet ihan itsestään kun on ollut sitä liikakäytön esimerkkiä niin lähellä? Millaista päihdekasvatusta suositte tytöille? Onko vaikea löytää sellainen kultainen keskitie vai tuntuuko että ääripäät tahtoo heitellä siellä omassa mielessä? Saisiko tästä aiheesta postausta aikaiseksi vai meneekö jo liian henkilökohtaiseksi? 🙂

  2. Minua taas kiinnostaisi lukea sinun äitiydestä, etenkin silloin kun omat lapsesi olivat pieniä. Minulla on ollut oppimista että millaisen mallin annan koska en saanut kotoa mitään hyvää. Tarkoitan kaikessa en vain alkoholikulttuurissa. Siihen viitaten kotona ei pullot kilise lasten aikana. Ihan aniharvoin näkee minulla siiderin kädessä ja se on se yksi.

    Oma suhtautumiseni alkoholiin oli erittäin railakas nuorena, paljon kului. Nykyään se ei houkuta mutta en sylje lasiinkaan.

    1. Kiinnostava teema, ilman muuta. Koska mun lapset ovat aika isoja jo, niin koitan puhua heidän elämästään aika vähän. Pitääpä miettiä joku sellainen tapa jutella näistä, joka ei tule liikoja heidän tontilleen. Tuohon juomisasiaan käyn seuraavaksi.

  3. Mun piti tulla ihan tänne tsekkaamaan, että vieläkö on Ani Kellomäki hengissä. Tulit ekan kerran mieleen pitkästä aikaa jo tossa kauan aikaa sitten ja tsekkasin sillon huvikseni vieläkö löydytkö facesta. Siitä on varmaan jo vuos aikaa. Nyt tulit yhtäkkiä mieleen taas (kun alkoi itseä ahdistamaan niin kovasti toi faceriippuvuus ja muistin sun siitä joskus kirjoittaneen)… Tulin siis lähinnä vaan sanomaan MOI 🙂 Poistin muuten appsin äsken puhelimesta ja suljin facen välilehden selaimesta. Se on mulla aina siinä auki ja ihan joka välissä käyn sen tsekkaamassa ja jumitun selailemaan niin että unohdan monesti mitä olinkaan oikeasti tekemässä. Tällasia minuutteja kertyy päivässä ihan järjetön määrä, ahdistavaa! Oon täydellinen facenarkki!

    1. moikka Milja! Facebookittomat 10 kk olivat ihan parasta! Suosittelen sitä tosi lämmöllä. Ja oikea askel on just tuo, että nappaa sen pirun pois puhelimesta, niin ei ole koko ajan silmissä.
      Mä jouduin sinne vähän takaisin, kun aloin valmentaa meidän derbyseurassa. Kaikki tapahtui faceryhmissä, joita olikin yhtäkkiä 5 kommentoitavana. Kamala muutos entiseen! Jaksoin sitä alle puoli vuotta, ja ihan juuri muutama viikko sitten irtisanouduin. Yksi iso syy oli juuri facebookin velvoite. En yksinkertaisesti halua olla siellä minkään pakon sanelemana.
      Olen siellä kyllä nyt, mutta en päivitä. Jonkun blogilinki laitan joskus, jos luulen saaneeni aikaan jotain lukemisen arvoista 🙂 Muuten pidän aivan minimissä.
      Suosittelen lämmöllä pitkää breikkiä. Löydät kyllä niille minuuteille paljon parempaakin käyttöä, usko pois! Esim. multa syntyi yhtäkkiä 100 sivua blogikirjoituksia, kun en ollut siellä jakamassa ajatuksiani sataan eri paikkaan 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s