Ana Ani. Ana taalibatun *

Syksyn alku tekee aina sen, että tekee mieli ryhtyä jollekin uudelle. Nyt aloin oikeastaan vanhalle.

Valmistuin vuonna 2007  Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta pääaineenani sosiaali- ja kulttuuriantropologia, suuntautumisvaihtoehtona arabian kielen ja islamin tutkimus. Nimi on siinä mielessä harhaanjohtava, että ehdin opiskella itse kieltä kai vain reilun vuoden ennen valmistumistani. Painopiste oli paljolti islamin tutkimuksen puolella.

Muistan kieliopinnot mielenkiintoisina, mutta tosi haastavina. Olen hyvä oppimaan kieliä ja nautin niiden opiskelusta, mutta nyt kohtasin voittajani. On hirmuinen kynnys opiskella kieltä, jonka kirjaimet ovat niin erilaiset omaan kieleen verrattuna, ettei niistä saa minkään valtakunnan apuja. Meni mielipuolisen pitkä aika pelkästään kirjainten piirtämisen oppimiseen! Kaunistahan se kyllä on, mutta tuntui jatkuvasti siltä, kuin operoisi jonkin salakielen kanssa.

Motivaatiota nakersi myös opintojen lopun häämöttäminen. Tiesin, etten saa kieltä mihinkään säälliseen kuntoon jäljellä olleessa ajassa. Oli syytä valmistua vikkelästi, sillä olin juuri pukannut maailmalle ihanan esikoiseni. Kävin pakolliset kurssit ja tentin tenttimästä päästyäni.

Kieliopinnoissa lisähaastetta toi sekin, että painopiste oli lukemaan oppimisella, tutkimustyötä helpottamaan tietysti. Minä taas olen sosiaalisena otuksena halukas saamaan puhutun kielen nopeati haltuun. Arabiassa pulmaksi muodostui kirjoitetun ja puhutun kielen suuret keskinäiset erot. Opettelin siis kieltä, jota en sellaisenaan saisi puhutuksi juuri kenekään muiden kuin akateemikkojen tai uskonoppineiden kanssa. Heidän kanssaan hengailua taas pidin melkoisen epätodennäköisenä urasuuntana (ja oikeaan osuinkin).

Valmistuin maisteriksi ja kieliopinnot päättyivät. Osasin kirjaimet ja pikkuisen lausuntaakin. Muutamia kohteliaisuuslauseita ja koko liudan uskonnollisia huudahduksia. Keskeytyminen jäi vuosiksi harmittamaan. Aika ajoin kurkin työväenopiston kurssitarjontaa, mutta arabian kursseja ei ollut kaupungissani tarjolla. Sitten ajatus hukkuin työ- ja perhe-elämän haasteisiin.

Tänä syksynä päätin ottaa asiaksi verestellä tuota kieltä. Huvikseni. Opikseni. Virkistykseksi. Eikä se vallitsevassa maailmanpoliittisessa tilanteessa ihan huonolta tunnu ihan hyötytarkoituksessakaan. Arabiaa puhuu äidinkielenään yli 300 miljoonaa ihmistä. Meillä kielen edes auttavia taitajia ei kantaväestön keskuudessa myöskään kai liikaa ole. Olen myös antropologin vinkkelistä hyvin kiinnostunut maahanmuuttajatyöstä, (graduaikanani vedinkin afgaaninaisille kotoutumisryhmää täällä Hämeenlinnassa.) Ehkäpä joskus eteen tulee tilaisuus tehdä sen tyyppisiä hommiakin taas.

Latasi jokunen päivä sitten Audiblesta Pinsleur Modern Standard Arabic – kirjan. Liki 16 tuntia nimenomaan suullisen taidon saavuttamiseen tähtäävää kielikurssia. Kurssi perustuu kiehtovaan Pimsleurin metodiin, ja ainakin näin alkuvaiheessa pidän siitä todella paljon. Menetelmä perustuu siihen, että kieltä opiskellaan siten kuin lapsi sen oppii. Siinä sanastoa, ääntämistä ja lausekokonaisuuksia opetellaan ymmärtämään samanaikaisesti. Metodissa myös kerrataan tiheään tahtiin, lausutaan kaikki ääneen, ja ollaan ehdottomasti kirjoittamatta mitään muistiin.

On ihan älyttömän hauskaa opetella kieltä pitkästä aikaa. Kun perhe on töissä, minä otan tauon kirjoitushommista, lyön luurit korville ja alan mongertaa. Lausunta on niin haastavaa, äänteet niin omaan suuhun ihmeellisiä ja menetelmä niin intensiivinen, että olen puolen tunnin jälkeen fyysisestikin väsynyt!

Jotakin taikaa menetelmässä on. On ihan ihmeellistä, miten aivot kykenevät tuottamaan oikean sanan ja lauseen, tai jotakin hyvin lähelle sitä muistuttavaa, tosi nopeassa tempossa, kun sen vain kakistaa annetussa muutaman sekunnin aikaraamissa ilmoille. Jos jäisi yhtään miettimään, iskisi kamala ramppikuume. Hykertelen täällä itsekseni, kun lause, jota en todellakaan olisi uskonut osaavani, meneekin oikein. Olen tänäänkin käynyt itsekseni ääneen hölöttäen kokonaisen pienen keskustelun arabiaksi! Huikeaa!

Mites maistuu kielten opiskelu? Oletko opetellut aikuisena uusia kieliä?

*Olen Ani. Olen opiskelija.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s