Kiitoskortit 15 vuotta myöhässä

KIITOS (Kolumni HäSa:ssa 28.10.15) 

Morsiamella on löyhistä lettiosioista koottu nuttura ja luonnonvalkea raakasilkistä ommeltu puku. Sulhasella on tukka pitkällä poninhännällä. Tarkkaavainen silmä huomaa kuontaloa hiljan sävytetyn tummempaan suuntaan. Vain lähipiiri tietää tämän johtuneen perusteellisesti vietetyistä polttareista, ja niiden morsiamen hermoja säästelemättömästä hassuttelusta tommiläntishenkisen hiussävyn äärellä.

Kukkina on oransseja kalloja. Komeaksi, pitkulaiseksi kimpuksi sidottuina. Sopivat loppukesän sävyihin täydelleen.

Kauniilta he kuvassa näyttävät. Ja tosi nuorilta. 23 -vuotiailta tarkalleen. Morsmaikun vatsassa köllii nuoren parin esikoinen viidettä kuukauttaan. Pappi on siitä saarnassa maininnut, yllätykseksi etäisemmille sukulaisille. Ilma juhlapaikan pihamaalla on paahteisen aurinkoinen. Saa parin siristelemään.

Pienempi kimppukin on, vaikkei kuvasta näykään, koska etikettikirjasta on luettu sellaista tarvittavan. Se heitetään illan aikana vierasjoukkoon. On kaikki kuten pitääkin. Nuori pari vähän pöllämystyneenä keskiössä. Mennään häitä.

Kuvan ympärillä on valkoinen pahvi ja pramea kultainen koristenauha. Kaunolla kortin laitaan vedetyt nimmarit jo vähän haalistuneet. Yhden kortin alla sata lisää. Kokonainen valtava kirjekuori kortteja pullollaan. Sieltä ne ilmestyivät nyt, sen morsiamen isältä perityn Lundian takaa, kun makuuhuonetta remontoitiin.

Etiketin mukaan kiitoskortti laitetaan matkaan mieluiten heti juhlan jälkeen, mutta koska usein tavataan lähteä häämatkalle, pidetään yleisesti kohteliaana vielä, mikäli kortti lähetetään noin kuukauden kuluttua juhlasta. Kuvan parikin lähti häämatkalle. Junareissulle Italiaan. Eli kaksi viikkoa kalliin ruuan vuoksi gelatolla.

Sitten tuli vähän kaikenlaista. Rakennettiin talo, ura ja avioliitto. Remontoitiin talon jälkeen vielä kolmea eri asuntoa kodeiksi. Vaihdettiin lakanoita, poliittisia näkemyksiä, tuloluokkaa ja kahdesti kaupunkiakin. Tultiin noin ylipäätään kokonaan aikuisiksi. Ja vielä toisen kerran vanhemmiksikin. Sen pikkukimpun saanut, silloin punasteleva kikattelevainen, ehti naimisiin, äidiksi ja eroamaan.

Kortit tilattiin, koska etikettikirjassa käskettiin. Ilman ihmeempää ymmärrystä yhtään mistään. Avioelämästä nyt varsinkaan. Siksikö ne hyllyn taakse unohtuivatkin, kun tehtiin tavan vuoksi?

Esikoinen morsiamen raakasilkkikummun alla täyttää joulukuussa 15 vuotta.Nythän sitä kiitettävää vasta kunnolla on. Kiitos ystäville ja sukulaisille siitä, että tulivat ja onnittelivat, ja sitten ajatuksin, teoin ja sanoin kannattelivat kypsyvää liittoa ja kasvavaa perhettä. Kiitos kortin vieruskaverille, ihan jokaisesta autereisesta aamusta ja verevästä vuodesta kortin ja kolumnin välissä.

Josko jouluksi laittaisi matkaan.

häät

Ps. Opin tänään editoinnin alkeet iMoviesilla. On yksi kivoimmista fiiliksistä tehdä uusia juttuja. Opetella vähitellen ja pala palalta ottaa hommaa haltuun. Päivän kuolematon taideteos löytyy täältä. Jos haluat seurata evoluutoita, näet pötkössä  helpoiten viimeiset 5 päivää tästä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s