Korttikapina – eli jouluprioriteetit uusiksi

Päätin olla lähettämättä yhtäkään joulukorttia. Syy on tosi vähän dramaattinen. En vain jaksa.

Olen aika monena vuonna ottanut melkoiset kipinät korttihommasta. Sinänsä kyllä tykkään muistaa ja laitella, mutta hitto se ärsyttää, jos pitää tapella hikisenä ja kireänä kelloa vastaan sen punaisen kuoren täyttelyssä just samaan aikaan, kun töissä pitäisi saada kaikki duunipuljaukset lomateloille yötä myöten ja lapsilla on jos minkälaista läsnäoloon velvoittavaa joulukeikkaa musaopistolla ja partiossa ja missä vielä. Ja mitkä olikaan kaikkien perkeleen tyypien osoitteet?!

Tajusin myös, että tämä joulu tulee ilman vähintäkään syyllisyyttä mistään. Linjasin Facebookissa jotenkin näin:

Mulla on tänä vuonna testissä joulu 2.0. Aion:

Possutella valmiissa anopin laittamassa joulupöydässä vailla hivenenkään tunnontuskia.

Vääntää kakki yhteydenpitolaitteet päältä ja viitata kintaalla syytöksille saamattomuudesta yhteydenpidossa.

Olla sortumatta jokavuotiseen ajatukseen siitä, että olkihimmelin tekeminen on rentouttavaa ja mukavaa.

Olla alistumatta ympäristön välipäivien hysteeriseen kyläänkutsumisen hulabaloohon edes lähisukulaisten taholta.

Möhnöttää itseeni ja per(h/s)eeseeni tyytyväisenä kirja nenällä ja suklaata suussa läpi pisimmän joululomani vuosiin.

Ah keski-ikäisyyden iloa, kun erilaiset ulkoa määrätyt paineet ja syyllisyyden tuskat vain solahtavat viemäreihin! Odottaka vaan nuoremmat. Luulette ehkä, että nyt on kivaa, mutta täällä sitä kivaa vasta onkin!

Jos joku kovasti loukkaantuu kortittomuudesta tai muusta muudestani joulun seutuvilla, niin menköön niin. Se kertonee enempi hänen sielunmaisemastaan kuin omastani. Jos tämä olisi ollut viimeinen joulu jonkun sairaan sukulaisen saada minulta kortti, niin se on toki surullista, mutta hänen menehtymiseensä se ei varmasti vaikuta millään tavalla, vai mitä?

Tänä jouluna ilkeän laittaa oman jaksamisen ja perheen hyvän fiiliksen kaikkien muiden tarpeiden yläpuolelle. Olen työni puolesta tutustunut nyt loppuvuodesta  perusteellisesti ajankäyttöön, arvoihin ja prioriteetteihin, ja jotakin jäi tuntuvasti korvan taakse. Tämä perhe on mun ihana yksikköni, ja se saa entistä enemmän näkyä myös kaikessa toiminnassani.

Älkää toki ymmärtäkö väärin. Rakastan joulua. Odotan tosi paljon sitä havuntuoksua ja hiljaisuutta. Hössötystä rakastan eri vuosina eri asteisesti, ja tänä vuonna en näemmä ollenkaan. Nyt on tarvis ihan muulle ja se tuntuu just hyvältä.

Millaisia joulupaineita te otatte? Vai otatteko ollenkaan? Tuntuuko velvoitteista irti päästäminen helpolta vai vaikelta?

Mainokset

4 thoughts on “Korttikapina – eli jouluprioriteetit uusiksi

  1. Ihanaa, noin mäkin oon tehnyt monena jouluna! Tänä jouluna taas tuntuu siltä, että teen kaiken mahdollisen ja just niinkuin haluan: laitan joulukortit, teen laatikot, kinkun, koristelen kuusen (muovisen), annan lahjat ja laitan jouluvalot yms – koko paketti. Se tuntuu hyvältä ajatukselta just nyt ja itse asiassa en oo juuri koskaan tehnyt esim. ruokia vaan on lähes aina menty valmiisiin pöytiin… Oon myös sitä mieltä, että ihmisen pitää tehdä niin kuin itsestä hyvltä tuntuu, varsinkin tässä iässä (48). Koska hyvältä ei tunnu todellakaan tehdä niin kuin muiden mielestä pitäisi tai olisi hyvä. Tosi hyvää joulua sulle, ja just selaista joulua kuin itse haluat! 🙂

  2. On vaarallista yleistää, mutta usein naisilla on tapana yrittää toimia niin kuin toiset toivovat. Oman itsen kuuntelu ja miellyttäminen on listalla viimeisenä. Mun mielestä on hyvä ja terveellistä tehdä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

    Mä oon tavannut tehdä kortit itse. Tänä vuonna ei huvittanut. Roskiinhan ne joka tapauksessa joulun jälkeen laitetaan, joten aivan sama vaikka laitoin kaupasta hankitut kortit.

    Huomenna aion tehdä lanttu- ja porkkanalaatikot, vaikka mies oli sitä mieltä, että ne voidaan ostaa. Mutta ne mä haluan kuitenkin tehdä itse. Ilman paineita. Muutenkin oon nyt niin väsynyt töistä, etten juurikaan jaksa stressata joulusta. Tuleehan se joka tapauksessa, oli mulla kaikki valmiina tai ei.

    Tärkeintä on saada muksut kumppaneineen kotiin. Se on parasta joulussa.

    1. No aivan totta! Mulla vaihtelee joulujen kanssa paljon. Toisinaan olen aivan innoissani korttitehtailijana ja haluan tehdä kaiken ruuissakin itse. Silloin nautin siitä täysin siemauksin. Tänä jouluna huomaan olevani aika väsyksissä. Vuosi on tuonut mukanaan kaikenlaista pääasiassa tosi kivaa uutta, ja se vaatii myös veroja. Siksi tuntuu just nyt parhaalta olla vaan ja antaa joulun tulla omalla painollaan. Raakasuklaata tein, koska sokerilakossa en halua konvehirasialle käydä, mutta se oli pelkkä ilo ilman sterssiä 🙂 Tulkoo joulu jokaiselle juuri omalla, ihanalla tavallaan! Ihanaa, että saat perheen koolle ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s