Tavoitteita ja toteutumia

Juttelin Facebookissa eilen tavoitteista. Ajattelin availla sitä vähän pidemmin tänne. Olen aika tavoiteorientoitunut tyyppi. Tykkään siitä, että varsinkin työelämässä on selkeä tähtäin, tai oikeammin useita eri kantamalle viritettyjä tähtäimiä yhtä aikaa. Ajattelen, että kun työllistää itsensä yrittäjänä, on syytäkin asetella tulevaan pisteitä ja majakoita, niin pysyy kulkemassa oikeaan suuntaan.

Semmoinen ikuinen ykköstavoite on tietysti aina se, että seuraavaksikin kuukaudeksi saa tarpeeksi keikkaa toimeentulon turvaamiseksi. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, mutta toistaiseksi 15 vuotta niin on tapahtunut ihan muutamaa kituliaampaa kuukautta lukuunottamatta. Melkoista suunnitelmallisuutta se kyllä vaatii, ja asiakkaan jatkuvaa pitämistä tyytyväisenä tietysti. Mutta se nyt on ihan puhtaasti ammatinvalintakysymys.

Tuon ilmeisen elantotavoitteen lisäksi on meneillään paljon kevyempiä ja pienempiä tavoitteita ja haaveita. Ne pitävät mielen liikkeessä. Ne voivat olla oikeastaan mitä vaan. Pyrin asettamaan kullekin alkavalle vuodelle ainakin 1-3 erilaista.

Pitkän kantaman tavoite on esimerkiksi saada kirja valmiiksi. Sen kanssa ei voi hätäillä, mutta onneksi ei ole tulipalokiirekään. Lyhyen kantaman tavoite taas on usein, että saisinpa jonkin uuden lehden asiakkaaksi (vaikka viime vuosien taantuman aikaan realistisempi on voinut olla toive siitä, etten menettäisi yhtään asiakaslehteä niiden kaatumisen takia). Tai vaikka, että olisipa kiva, jos alkavalle vuodelle tulisi tilaus kolumnista tai blogista. Ne ovat yksiä lempitilauksistani aina. Niiden tavoitteiden erilaisia totutumia ovat vuosien varrella olleet blogit ja kolumnit Kotivinkissä, Hämeen Sanomissa, KG-lehdessä, Varjomaailmassa, Hämeenlinnan Kaupunkiuutisissa ja Osaavassa Kodinrakentajassa.

Viime vuonna haaveilin, että pääsisin pitkästä aikaa harjoituttamaan omaa kirjoitustaitoani ihan ohjatusti, ja niimpä ilmoittauduinkin Oriveden opistolle kirjoituskurssille. Se on ollut tosi antoisaa, vaikka on myönnettävä, että kiireisimpien duunihetkien päälle lävähtävät harjoitustekstidedarit kiristävät hiukan välillä sielua. Enemmän antoisaa kuitenkin ehdottomasti!

Jossain vaiheessa haaveilin, että pääsisin kirjoittamaan työkseni myös televisioon. Onnekkaiden yhteensattumien kautta niin tapahtuikin muutamaa vuotta myöhemmin. Siitä ja muista käänteistä ja sattumista on muuten tänään perjantaivideo YouTube-kanavallani. Ja niin, onhan sekin ollut yksi tavoite, siis oppia tekemään videoita sinne. Sitä tässä edelleen harjoitellaan. Ainakin se tavoite, että uskaltaisin niitä sinne pistellä, on siis toteutunut.

Olen pitkään haaveillut, että pääsisin tekemään radiota. Se tavoite on toteutunut vain ihan muutaman harjoittelukeikan verran, ja niistäkin on jo vuosia aikaa. Se tavoite pysyköön siis voimassa edelleen. Ehkä vielä joskus!

Eri kohdissa työuraa haaveet ovat olleet tietysti erilaisia. Alkupäässä ne ovat liittyneet asiakaskunnan laajenemiseen ja sitten kun uskoa omaan tekemiseen on tullut enemmän ne ovat alkaneet enemmän liittyä siihen, että saisi työn kautta vietyä eteenpäin sellaisia asioita, jotka uskoo hyviksi ja tärkeiksi, ja joiden äärellä voisi kehittää itseään monipuolisesti. Monet media-alan hommat ovat aika pinnallisia, ja minä en ole. Siinä on joskus tasapainottelemista leivän hankinnan välttämättömyyden ja oman arvomaailman välillä. Nyt tuntuu koko ajan yhä paremmalle senkin suhteen.

On tietysti niinkin, että kaikki tavoitteet eivät toteudu. Olen ihan varma, että se on hyväkin. Sitä kun tulee toivoneeksi ja tavoitelleeksi kaikenlaista, mikä ei välttämättä laajemmassa perspektiivissä olisikaan toteutuessaan hyväksi. Keskityn siis huomioimaan ne tavoitteet, jotka saavutan. Pysyy mielikin parempana.

Vuoden 2013 lopusta lähtien yksi iso haave oli saada alkoholistien lasten ääniä kuuluviin julkisuudessa. Herättää sitä keskustelua ja lisätä avoimuutta. Yksityiskohtaisemmin haaveilin (salaa ja vähän nolona) esimerkiksi, että saisin joskus kutsun yhteen arvostamistani ohjelmista, Inhimilliseen tekijään,  aiheen tiimoilta ja niin kävikin. Blogikirjoitukset antoivat mahdollisuuden puhua aiheesta myös radiossa, joten se toive alkoi toteutua hyvin.

Sen avauksen jälkeen aloin uskaltaa tavoitella sitä, että voisin yhä enemmän työskennellä aiheen äärellä ihan palkkaa vastaan. Tämä blogihan on puhtaasti harrastusta ilman mitään palkkiosysteemiä, ja vaikka nautinkin tästä tosi paljon, niin tietysti olisi loistavaa, jos myös tästä aiheesta puhumisesta ja kirjoittamisesta voisi saada välillä korvaustakin. Silloin siihen voisi käyttää enemmän työaikaakin. Se tavoite on onnistunut aihepiirin lehtijuttuja tekemällä, ja sitten erityisesti ihanan kutsun myötä, kun pääsin kirjoittamaan Varjomaailman nuorille aiheesta blogisarjaa kahteenkin kertaan. Se yhteistyö laajenee tämän kevään kuluessa vielä ihan uudella aluevaltauksella, mistä kerron heti kun saan luvan.

Myös vertaistuellisten kirjoituskurssien järjestäminen on ollut tavoite- ja haavelistalla, ja niitä onkin järjestetty jo kaksi. Kaksi seuraavaa pidetään helmi- ja huhtikuussa, ja lisäksi toiveissa on viedä sitä työskentelytapaa muuallekin Suomeen, kun vain tiloja järjestyy. Niiden ohella tavoitteenani on ollut saada tehdä luentotyyppistä keikkaa aiheen avaamiseksi, ja se haave lunastettiin viime vuonna Mielenterveysmessuilla. Lisää sitä puolta on luvassa seuraavaksi vasta tulleen keikkapyynnön myötä. Lähden puhumaan aiheesta syrjäytyneille nuorille. On vaikea edes pistää sanoiksi, miten mielissäni siitä olen. On tolkuttoman hyvältä tuntuva ajatus, että omat raskaat kokemukset voi kääntää edes vähän jonkun muun elämää keventäväksi jutuksi.

Se, että saan kirjoittaa, kirjoituttaa ja puhua tästä tärkeäksi kokemastani aiheesta koko ajan enemmän, tekee mut todella onnelliseksi. Kun aikanaan todella arkailin avata kipeää aihetta, ja minulle maalailtiin kaikkea kamalaa kasvojen menettämisestä ammatilliseen itsemurhaan, niin ei se kyllä niin ollenkaan mennyt. Rohkeudesta sanoa asioita ääneen syntyi valtava määrä uusia mahdollisuuksia.

Täytän tänä vuonna 40 ja tuntuu kovasti siltä, että tämä on uudenlaisen uraelämän aikaa. Tämmöistä kohtaa, jossa selkeästi nousee entistäkin suurempi halu tehdä työtä, jolla on merkitystä laajemminkin. Sosiaalisen omantunnon hommia. Uskaltamis- ja kehtaamishommia. Vuosi 2016 näyttää oikein hyvältä tämän tavoitteen edistämiseen! Uusimpana tavoitteena olkoon uskaltaa tavoitella vielä rohkeammin!

Asetatko sinä itsellesi tavoitteita? Millaisia?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s