What goes around comes around – ja pikana!

Haluatteko kuulla hauskan todistuksen sanonnasta what goes around comes around? Minäpä kerron. Enkä tarkoita nyt mitään vetovoiman laki -tyyppisiä henkimaailman juttuja – niistä en innostu yhtään – vaan ihan simppelisti sitä, miten hyvä muistuu mieleen helpommalla, kun on itse hyvän kohteena.

Kävin tänään, ihan just äsken, katsomassa Talvivaarasta kertovan elokuvan Jättiläinen. Se oli loistava. Koska todella nautin alusta loppuun, päätin kertoa sen myös elokuvan käsikirjoittaja Pekko Pesoselle. Noudatin erään viisaan ystäväni elämänohjetta, että aina pitää kiittää, jos on lukenut hyvän kirjan, nähnyt hyvän elokuvan, ohjelman tai näytelmän tms. Tuntemattomia tekijöitä niin kuin tuttujakin. Olen sittemmin noudattanut kehotusta.

Paha palaute kulkee aina. Hyvä harvemmin. Varsinkin, jos tekee julkista työtä, saa ehkä kehut lehden arvostelussa ja kollegoilta, mutta turhan moni lopputuotteesta nauttinut ajattelee, että kyllä se tietää. Että kyllä hyvä tekijä tietää olevansa hyvä, ja tuntuisipa tyhmältä ja jotenkin kiusalliselta olla antamassa palautetta. Olen tosi eri mieltä.

Jokainen, vaikka työssään miten näkyvä, ylistetty ja palkittu, tarvitsee suoraa ja hyvää palautetta – silloin siis, kun aihetta oikeasti on. En tunne ketään, jolle ei tulisi hyvä mieli, kun kohdeyleisö nauttii ja kokee elämyksiä hänen hengentuotteensa äärellä. Enkä ketään sellaistakaan, joka ei kyseenalaistaisi joskus rajustikin omaa osaamistaan, niistä kaikista kehuista huolimatta. Sellaisia ihmiset ovat.

Kiitoksen ei tarvitse olla pitkä ja analyyttinen. Kiitos on itsessään riittävä. Se saa tuntemaan, että se mitä tekee on muidenkin mielestä tekemisen väärtti. Viime viikolla mulle tuli esimerkiksi aivan tolkuttoman hyvä mieli, kun eräs toimittajakollega laittoi fanikirjeen, jossa kehui  sukupuolen moninaisuutta käsittelevää kirjaprojektia, jonka parissa työskentelen pienen työryhmän kanssa parhaillani. Ehkä juuri sen tuoneen hyvän mielen voimin itsekin muistin taas ystävän neuvon, ja päätin pistää hyvän kiertämään.

Kirjoitin Pesoselle vain nopeasti muutaman rivin, seistessäni remonttitarvikekaupan aulassa. Hän löytyi helposti Facebookin kautta, vaikkemme tunnekaan jotakin pikaista moikkausta enempää (Hämeenlinna ei ole mikään metropoli). Koko hommaan meni pari minuuttia. Laitan kiitokseni tähän näkyville, jotta se toimisi myös leffan mainoksena teille. Suosittelen nimittäin katsomista todella lämpimästi!

Katsoin just Jättiläisen ja haluan lähettää fanikirjeen. Aivan älyttömän hyvä, tärkeä, karmea ja samalla viihdyttävä elokuva. Piti kovassa otteessa alusta loppuun ja dialogi on toimivinta aikoihin. Meni helposti parhaiden kotimaisten leffaelämysten kärkikahinoihin. Erinomaista työtä. Kiitos!

Mistä alun sanonta sitten tuli mieleeni? No, tasan 3,5 minuuttia sen jälkeen, kun olin lähettänyt Pekolle fanikirjeen, sain eräältä haastateltavaltani viestin, sinne samaan Facebookin inboxiin, josta juuri olin palautteeni lähettänyt. Näin se kuului:

Heippa! Sain tänään lehden käteeni. Kiitos vielä sulle äärimmäisen hienosta ja kauniisti kirjoitetusta tekstistä ❤ 

Toimipas sanonta nopeasti! Tuli palautteesta ihan älyttömän hyvä mieli.

Haastan kaikki lukijani kokeilemaan ystäväni hienoa ajatusta kiittämisestä. Facebook on esimerkiksi aivan älyttömän helppo ja kätevä kanava pistää hyvä kiertämään. Jos olet lukenut, nähnyt, kuullut, maistanut, tuntenut tai haistanut jonkin hienon, sinuun vaikutuksen tehneen jutun, kerro se tekijälle! Oli ammattikunta sitten mikä hyvänsä, näytä arvostuksesi!

Mainokset

8 thoughts on “What goes around comes around – ja pikana!

  1. Tunnustan, että muutamaan kertaan on tullut laitettua palautetta bändille, jonka keikka oli mahtava ja kirjailijalle, jonka kirja kosketti. Mutta tunnustan myös, että enpä ole tullut ikinä ajatelleeksikaan laittaa palautetta lehtijutusta, vaikka olisi ollut miten hyvä!

    1. Kannustan siihenkin 🙂 Ainakin silloin, kun kirjoittaja tekee freelancerina töitä, eikä kuule toimituksessa oman väen palautetta, sellainen lämmittää ihan älyttömästi!

  2. Jättiläinen oli jäätävän hyvä. Harvoin olen kuunnellut sellaista hiljaisuutta teatterissa kun elokuva loppuu.

  3. Hei, löysin juuri blogisi kun satuin googlaamaan alkoholistin aikuiset lapset. Olen selaillut muutaman kirjoituksen ja tulen takuuvarmasti takaisin paremmalla ajalla. Isäni, alkoholisti, kuoli juuri vuoden viimeisenä päivänä. Olemme nyt veljeni kanssa järjestelleet hautajaisia ja tyhjentäneet isän asuntoa. Samalla kun olen käynyt läpi isältä jääneitä (kamalalle tupakalle haisevia) papereita, olen samalla käynyt mielessäni läpi isän elämää ja omaa lapsuuttani siinä perheessä. Isänä alkoholisti ja äitinä läheisriippuva… olisi nyt näin viisikymppisenä naisena jo aika päästä eroon ja irti näistä alkoholistin lapsen oireista… sellainen matka on tosin alkanut jo vuosia sitten, mutta nyt se taas isän kuoleman jälkeen tuntuu aktivoituneen ja hyvä niin. Kiitos, että olet kirjoittanut näistä kipeistäkin asioista, löysin nopealla vilkaisulla montakin itseen osuvaa kohtaa… jatkan lukemista, pähkimistä ja toivottavasti myös parantumista blogisi parissa. Pala kerrallaan :).

    1. Hei Terhi! Ja kiitos kommentistasi. Kiva että löysit lukemaan! Otan osaa isäsi kuoleman johdosta, ja todellakin uskon, että jäämistön kanssa puljaaminen nostattaa kaikenlaisia mietteitä pintaan. Niin kai usein sanotaan, että nämä elämän nivelkohdat ovatkin niitä, jotka aktivoivat vanhojakin juttuja esiin. Varmasti on siis myös hyvä aika käsitellä niitä uudella tavalla. Toivotan siihen paljon voimia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s