Japaniseikkailu 2016 – ruokahommia

Aloitetaan rakkaasta, eli ruuasta. Lähdin reissuun sushivuoret silmissäni ja kuola poskissa suhisten. En lopulta kuitenkaan syönyt koko reissulla yhtäkään sushiannosta. Muutaman raa’an kalapalan kyllä muiden annosten kyljessä, mutta yhdessäkään sushipaikassa emme käyneet. Se ei ollut mikään tietoinen valinta, niin vain tapahtui. Muu ruoka oli niin hyvää ja mukavasti käsillä. Se, mikä meille täällä edustaa japanilaista ruokaa, on vain pieni osa todellisesta tarjonnasta.

Söin reissussa elämäni parhaita aterioita. Mieliinpainuvin oli pöydän omassa pikkugrillissä itse paistellut, älyttömän hyvänlaatuiset lihat ja erilaiset vihannekset. Yakinaku on paitsi älyttömän maukasta, myös tosi kiva seurustelun tapa.

neljä ruokaa.jpg

Myös erilaisia nuudeliannoksia tuli syötyä reippaanlaisesti. Suosikkini on paksu udon, jota kannoimme kotiin asti. Saa niitä meiltäkin etniksistä, mutta kuitenkin. Jos vehnättömänä pastansa halusi, niin se onnistui suositun tattarinuudelin avulla. On mahdoton kylläkin sanoa, miten vehnättömiä saman annoksen muut osuudet ovat. Nautin omani ihan surutta rajoituksitta, vaikka kotimaassa tapaan vehnää vähän väistelläkin.

Yksi juttu muuten tähän liittyen herätti uteliaisuuteni. En törmännyt kertaakaan koko reissun aikana siihen erikoisruokavaliohifistelyyn, jota ainakin pohjoisessa Euroopassa nyt harrastetaan innolla. Kaikista vierailemistani kahviloista ja ravintoloista puuttui tyystin gluteenittomuuden, maidottomuuden, sokerittomuuden, vegaanisuuden ym. esilläpito. Ne jutut, jotka meillä ovat nyt kaikissa listoissa merkittynä. Testasin vähän, ja koetin tilata lattea soijamaidoilla. Onnistui yhdessä kahvilassa. Jotenkin se tuntui tosi rentouttavalta. Sen kun syötiin vaan.

Perus lounassetti koostui useammasta kiposta. Oli tyypillisesti nuudelikulho lisukkeineen, kippo riisiä (jota saa santsata kaikkialla halunsa mukaan), kippo tofua (suosivat pehmeää versiota, joka on toisinaan maustettu esim. seesamiöljyllä), pikkukippo soijalle ja muille kastikkeille, toinen mokoma erilaisille pikkelsseille ja usein pieni misokeitto. Osassa paikoista pöydissä oli myös kulho raakoja kananmunia, joita sai halutessaan rikkoa nuudelisopan joukkoon.

Maukkaissa liemissä erilaisten kasvisten ja lihojen kanssa nautittavien nuudeliruokien hauskin puoli on niiden äänekäs syöntitapa. Siihen rohkaistiin suorastaan. Mitä isompi ryystö, sen parempi palaute kokille. Suomalaisella mässytysvihaajalla riitti tässä opettelmista.

Monissa lounaspaikoissa oli eteisessä hauskat automaatit, joilla ruokatilaus hoidettiin itse. Ainakin summittaiset avut annettiin niissä myös englanniksi, ja lisäksi mukana oli kuvat annoksista. Ruoka maksettiin automaattiin, ja tarjoilija tiesi sitten lipuketta vastaan tuoda annokset pöytään. Nopsaa ja vaivatonta.

Osassa ravintoloista listat olivat kuvattomia ja vain japaniksi, ja niissä mentiin sitten arpapelillä. Hyvin paljon ravintolat käyttivät näyteikkunoissa erilaisia muovisia ruoka-annosten kuvia, joista pääsi valitsemaan haluamansa.

Söimme useamman aterian paikallisten ystäviemme kanssa, ja niihin iltoihin kuuluivat monet pienet, yhteisiksi tilatut annokset, joista sitten kaikki maistelivat. Tyypillisesti tarjolla oli Japanin eri alueiden erikoisuuksia ja lisäksi paljon vaikutteita korealaisesta ja kiinalaisesta keittiöstä. Syömäpuikkoetiketistä opimme sen verran, että kapeilla päillä syödään ja yhteisiin annoksiin mennään sorkkimaan niillä leveämmillä päillä. Niillä on mahdollista tarjoilla myös toisille ruokia. Puikoilla syöminen lähti sujumaan varsin vaivattomasti. Ainoastaan näppärän näköinen yhden käden puikkojen paloittelutekniikka jäi vielä harjoitusta vaatimaan.

keräilyerät.jpg

Iso ero meikäläiseen syömismeininkiin liittyi oikeastaan juomismeinikiin. Japanissa ruuan kanssa juodaan vain harvoin vettä siinä määrin kuin meillä. Pöytään kannetaan ehkä yhdet pienet lasilliset, mutta useimmissa paikoissa ruuan kanssa juodaan joko mustaa tai vihreää teetä, useimmiten kuumana. Muita juomia sai toki tilailla mielensä mukaan lisukkeeksi, mutta teetä on tarjolla aina. Juotavia kaadetaan tarjoilijoiden puolesta useimmissa paikoissa jatkuvasti lisää, jos asiakkaan kuppi on tyhjänä.

Yleinen siisteystaso on maassa todella korkea, ja se näkyy myös syömisissä ja juomisissa. Mitään mahapulmia ei seurueemme kärsinyt kertaakaan, vaikka kaikkea vedettiin surutta raa’asta kananmunasta majoneesin ja katukiskapalleroiden kautta äyriäisiin. Kraanavesi on myös juotavaa, joskin monin paikoin siinä on vähän kloorinen maku.

Hintataso yllätti edullisuudellaan. Perushyvän täyttävän lounaan sai kaikkialta 4-8 euron hintaan. Edullisempiakin löytyy iisisti esimerkiksi katuruokaa nauttimalla. Päivällisillä hajonta on tietysti suurempaa, mutta noin 10-15 euron hintaan syö helposti hyvin. Japanissa, ainakaan Osakassa, Narassa ja Kiotossa joissa me vierailimme, ei harrasteta juomarahojen antamista.

Pikkusyötävän ystävälle Japani on kiltti ja hellä. Kaupat pursuilevat erilaisia snäksejä, vanukkaita ja hyytelöitä pilkkahintaan. Ihan erityisesti ihastuin superpehmoisiin kakkuihin, joiden välissä oli kermavaahtoa. Makuina löytyy vaikka mitä äitelää esanssibanaanista melonin kautta viinirypäleeseen. Vihreän teen makuisena löytyy muuten sitten AIVAN kaikkea.

snäksejä.jpg

Tietysti maasta löytyy myös kattava valikoima länsimaisia pikaruokapaikkoja, mutta mielestäni vain umpiurpo menee tuhlaamaan aikaansa ja rahaansa niihin, kun tarjolla on niin verrattomasti parempaakin. Mainio ruokamaa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s