Kosteusvaurioita: Hammaslääkäri avaa lukon

Makaan hammaslääkärissä. Tätä todella inhoan. En tiedä mistä pelko kumpuaa, mutta kädet hikoavat joka kerta ja odotan madonlukuja. Lääkäri on ihanan rauhoittava ja tällä kertaa tekee minulle tietämättään melkoisen palveluksenkin. Hän luettelee ne perinteiset numerot ja kummat koodit, ja sitten: ”hyvä ylipurenta.”

Minä kakaisen hänen sormensa pois suustani ja tarkennan. ”Miten niin hyvä?” Hammaslääkäri toteaa vähän hämillään sen olevan juuri sellainen, kuin kuuluu ollakin. Hyvä. Etuhampaat laskeutuvat alaleuan hampaiden päälle sillä tavalla, kuin ihmisleuassa nyt hyvä on. Minua alkaa naurattaa.

Olen tähän asti joka kerta kuullessani sanan ylipurenta mennyt vähän itseeni. Minua on vähän hävettänyt. Taas yli-jotakin! Aina yli. Liikaa. En ole tajunnut sitä koskaan ennen, mutta nyt, kun lääkäri liitti eteen myönteisen adjektiivin, tajusin oman mieleni. Enkä ainoastaan oman, vaan aika yleisen kuvion toimintahäiriöisissä perheissä kasvaneille. Meidän tehdasasetuksissamme lukee, että olemme kaikkea muuta kuin sopivia. Olemme liian sitä ja liian vähän tuota ja aina ainakin vähän häiriöksi. Meistä lukuisia joukko oppii jo varhain poimimaan ympäristöstä meihin kohdistetun epätyytyväisyyden ja muovautumaan tyydyttävämmälle tolalle ilman kyseenalaistusta.

Minä esimerkiksi olen ollut liian äänekäs. Liian iloinen. Liian itsekeskeinen. Liian varma. Liian dominoiva. Liian tilaa vievä. Liian lihava. Liian lehmä. Liian sotkuinen. Liian tarvitseva. Liian huora. Liian vittumainen. Liian vaativa.

Ihan liian vähän hyvä.

Olen siksi läpi nuoruuteni ja varhaisen aikuisuuteni pyrkinyt: puhumaan hiljempaa, hymyilemään pienemmin, unohtamaan itseni, epäilemään itseäni, vetäytymään, seisomaan pienempänä, laihduttamaan, miellyttämään ja mielistelemään, häpeämään, olemaan pyytämättä, taipumaan tahtoihin, olla odottamatta mitään.

Olemaan edes suurin piirtein kelpaava.

Nyt tämä purenta, tämä on ollut minulle hankala paikka. Ymmärrän, jos sinua naurattaa, mutta olen tosissani. Siihen on niin pirun vaikea itse vaikuttaa. Kaikkeen muuhunhan melkein voi, kun oikein pinnistää. Ja piru minä olen hyvä pinnistäjä! Olen vääntänyt leukojani peilin edessä omituisiin asentoihin, ihan oikeasti olen. Olen syyllisenä luikkinut lääkäriin kuulemaan taas sen saman: ylipurenta. En ole kyennyt jalostamaan luustoani sopivaksi. Taas yksi merkintä loputtomaan vikalistaan!

Eivät tienneet vanhempamme, miten tiukasti päälle se asetus jääkään.

Ja nyt sen kuulen! Pikkujutun. Ihan triviaalin. Se onkin siis oikea ominaisuus! Hyvä, kuulitteko? Just kuten kuuluukin! Ihan tavallinen. Mutta kun meille meikäläisille normaalia ja tavallista on niin pirun vähän olemassa.

On naurettavaa, surullista ja aika pälliä kerta kaikkiaan, että tällaisen oivalluksen hammaslääkärissä sain, mutta ei näitä paikkoja kuulkaas pääse itse valkkaamaan. Lääkärin pikku toteamus avasi tajuamaan taas palasen sellaista, mitä olen pyöritellyt päässä pidemmän aikaa. Ja nythän sen onneksi tiedän jo, täällä paremmassa aikuisuudessani, että nuo liiat ja liian vähät, ali- ja yli- etuliitteet, voi poistaa kaikista muistakin minuun kotona lätkäissyistä määreistä.

Minä olen, ja niin olet muuten sinäkin, katsos ihan tavallinen. Normaali. Riittävä. Aika mainiokin. Purukalustoinemme kaikkinemme justiinsa hyviä!

Mainokset

6 thoughts on “Kosteusvaurioita: Hammaslääkäri avaa lukon

  1. Tiedätkö, ekaa kertaa oikeasti kyseenalaistan äidin aikoinaan latelemat loukkaukset. En siis niiden sisältöä vaan äidin ”oikeuden” kutsua teini-ikäistä tytärtään niillä nimillä. En halua tässä alkaa katkeroitumaan, mutta ihan pikkaisen pistää vihaksi just nyt. Silloin sitä piti jotenkin ”normaalina” vaikka sanat sattuivat ja joskus toivoin kuolevani jotta äiti joutuisi katumaan sanojaan. Hassua, miten nuokin tunteet on pakattu jonnekin tosi syvälle josta ne just nyt, tässä työpaikalla, pyrkii ulos mutta tulkoon. Ei kukaan kuole jos mä vähän tirautan. Ja olen itselleni se vanhempi, joka äitini ei pystynyt olemaan, itsekin nuorena loukattu, haukuttu. Myös minä olen kokenut hammaslääkärissä käynnin nöyryyttävänä ja valinnut käydä yksityisellä koska siellä maksavaa asiakasta ainakin kohdellaan paremmin. Kiitos taas Ani omien traumojeni sanoittamisesta ja yhden lukon avaamisesta. Pää pystyssä eteenpäin :).

    1. Kiitos Sinttu! Ja hienoa, jos lähtevät tulemaan nyt pintaan, koska se on ainut reitti kokonaan uloskin 🙂 tirautuksia mahtuu kyllä suomalaisille työpaikoille ylenmäärin, eli anna mennä vain! Nuo erilaiset kokemukset ja kuullut sanat ovat kyllä tosi syvällä jossakin, ja sitten putkahtelevat pintaan ihan kummissa paikoissa, niin kuin vaikka hammaslääkärissä. Pääasia kuitenkin, että tosiaan tulevat. Ees päin ees päin tiellä taistojen ❤

  2. Kiitos tästä kertomuksesta. Useampi kymmenen hammaslääkäriä ja muuta hammashoitoihmistä on käynyt lukemassa tämän, linkitettiin suun terveyden edistäjien fb-ryhmään, josta sen huomasin.
    Potilaalta tulevat parhaat ajattelemisen aiheet. Kiitos tuhannesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s