Fragile – särkyvää on kolahtava näytelmä alkoholismista

Kävin A-klinikkasäätiön pyynnöstä katsomassa Heikki Törmin Fragile -särkyvää -näytelmän, joka sai ensi-iltansa toukokuussa Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Tässä A-klinikkasäätiön Tiimi-lehdessä 3/2016 julkaistu arvioni teillekin katsottavaksi.

26585677093_9cb44314c7_z
Kuvassa Marjut Maristo, Kirsi Törmi ja Konsta Mäkelä. Kuvaaja Päivi Kettunen

FRAGILE – SÄRKYVÄÄ PUHUU TOTTA

Kaikki on hyvin, kiitos kysymästä. Isällä on hyvä, tärkeä työ, ja äiti tutkii renessanssia. Hän on aika aistillinen tyyppi, vapaa sielu, liian italialainen, siinä pulma. Perheen tyttärellä on homma hanskassa. Hän lähettää isänkin töihin, kun tämä jumittaa sydän nyrkissä, eikä tiedä mitä tehdä. Ja sitten tytär laittaa tagliatellea, hän on siinä, siinäkin, niin taitava.

Fragile – Särkyvää on yksinkertaisen tehokas. Henkilöhahmoja on vain muutama, mutta silti tarina onnistuu kertomaan valtavan ihmisjoukon totuudesta. Katsomossa miellytti eniten, ettei tarinassa sorruttu selittämään syitä liikaa, eikä varsinkaan puolustelemaan.

On erinomainen ratkaisu, että alkoholismia käsitellään teoksessa pärjäävän perheen kautta. Se tarjoaa kokemuksen oikeutuksen tunteita sille valtavalle joukolle päihdeongelmaisten läheisiä, jotka eivät löydä itseään rappiojuomisen sillanaluskuvastosta.

Klassisen musiikin ja kuvateiteen yhdistelmä antaa tilaa isoille ajatuksille. Se irrottaa sopivasti tästä hetkestä ja päästää alitajunnan mylläämään. Kun painostava pettymyksen, turhautumisen ja rikottujen lupausten mytty puristaa tyttären rinnassa Roomassa, on samastuminen helppoa. Samankaltaista tasapainoilua liukkaalla, kovalla ja kylmällä suihkulähteen reunuksella käydään suomalaiskodeissa joka päivä.

Näytelmä tavoittaa monta kipukohtaa. Kun tytär opettelee kirosanoja, koska niin teinit kuulemma tekevät, kuuluu yleisöstä tukahtunut naurahdus. Pikkuaikuisena esitelmöiminen, päteminen ja pirunmoinen pärjääminen on hyvin tuttua eri tavoin toimintahäiriöisissä perheissä kasvaneille. Myös virallisen puuttumisen hetkillä roolit kääntyvät vikkelästi. Vuosia auttajan roolissa häärinyt tytär terapoi kyllä terapauttinsakin, kun tilanne tarjoutuu.

Elokuvallinen toteutus toimii ja Marjut Mariston karisma tyttären roolissa kantaa loistavasti läpi vaikean ja vähäeleisen työn.

Näytelmän loppu pelastaa kaksi kolmesta ihmisestä. Tyttären irrottautumisesta alkaa isänkin matka terveempään elämään. Äiti, harson takana vuoroin eteerisesti leijunut ja rimpuillen uponnut etäinen, silti jatkuvasti läsnä vaikuttava hahmo, pääsee kyllä katse-etäisyydelle, mutta mitään amerikkalaista halailulopetusta ei saada. Siitä suuri kiitos tekijöille.

Kotimatkalla mielessä myllää monta kysymystä. Miten tarina jatkuu? Millaiseksi vanhemmaksi tytär kasvaa? Missä on äidin pohja ja tuleeko vielä havahtuminen, vai jatkuuko sama läheisyyden ja etäisyyden hippaleikki loputtomasti?

Komea, ajatuksia herättävä kokonaisuus, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

 

Fragile – särkyvää on nähtävissä seuraavan kerran ainakin Turun kaupunginteatterissa 8.-9.11, Oulun kaupunginteatterissa 22.-23.11. ja Kajaanin kaupunginteatterissa 5.-8.12.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s