Väärällä tavalla aikuinen? Pokémon Go!

Pyydystin eilen Toijalan huoltoaseman käytävältä Pokémonin. Koska palvelu täällä sairastuvalla pelaa, sain autokyydin jahtiin. Reissu ulkomaailmaan pisti miettimään. Metsästykseni keskelle kuulin nimittäin keski-ikäisen täti-ihmisen ilkkuvan kaverilleen, että ”vitsi toi näyttää tyhmältä!”.

Olen nelikymppinen. Se on ihanaa. Minua ei todellakaan haittaa, jos joku pitää puuhiani tyhmän näköisenä, mutta yksi homma siinä herätti ajatuksia. Samaan aikaan huoltoasemalla oli nimittäin useamman kymmenen aikuisen jono kassalle. He jännittivät tuskissaan kalja- ja lonkerolasteissaan ehtisivätkö saada ostoksensa ulos ennen kuin myyntikielto alkaa. Joku hiki otsalla oikein juoksi kauppaan. Minusta se näytti paljon tyhmemmältä.

Musta on karua ja hassua, että meillä on maa, jossa ihan väärät asiat näyttävät tyhmiltä

Olen kesän varrella katsellut aikuisten somekanavilleen lataamia lomakuvia. Niissä melkein kaikissa pääosaa esittää joku drinkki. Kuvat on tekstitetty ”Vihdoinkin tätä skumppaa!” ja ”Olenpa odottanut tätä bisseä!”tai ”Lomalla viimeinkin!” ja sitten se juoma. Lomakuvissa bissejen ja festaridrinkkien kanssa heiluminen on sellaista aikuisuutta, jota meillä pidetään tavallisena, hyvänä ja oikeana. Tavoittelemisen ja odottamisen arvoisena. Sen kansanhuvin rinnalla muut tavat olla aikuinen näyttävät tyhmiltä ja ovat lapsellista ajanhukkaa. Turhaa puuhastelua. Outoa vähintään. Aika kapoinen kuva aikuisuudesta.

Vaikka olen täällä aika kipakoin sanankääntein käsitellyt alkoholismia, en ole mikään raivoraitis raittiuskilpakirjoittaja. Otan muutaman lasillisen ihan mielelläni muutaman kerran vuodessa. En kannata kieltolakia enkä väitä, että kaikki alkoholinkäyttö olisi väärin ja pitäisi kieltää. Mutta se, että aikuisten ihmisten kesään itsestäänselvästi kuuluisi dokaamista joka päivä tai vaikka joka viikko on omissa kirjoissani outoa ajanhukkaa ja aika mielikuvituksetonta puuhailua. Ei aikuisuuteen mitenkään itsestään selvästi kuulu dokaaminen, vaikka sitä meille elokuvissa ja sarjoissa aika paljon markkinoidaankin. 

Asetelmasta tekee hassun se, että ne samat tyypit, jotka tiuhimmin lataavat itsestään lomadokailukuvia, ovat usein ne samat, jotka ovat ensimmäisinä ilkkumassa, miten tyhmää on innostua milloin mistäkin uudesta jutusta. Jos minä mieluummin lataan Pokémon Go:n, koska haluan nähdä millainen se on ja haluan leikkiä sillä, tai jos käytän iltapäivää vaikka siihen, että treenaan miten tubekanavalle saa uuden logon, vesileiman tai muuta vastaavaa, niin se on monen mielestä omituista ja tyhmää aikuisen käytöstä. Sille voi ihan päin naamaakin vähän tuhahdella ja naureskella. Mitä sä nyt tollasia jaksat?

Entä jos se sama rentoutuminen ja arjesta ja stressistä irtautuminen, jota dokaamalla tavoitellaan, löytyisikin muualta? Vaikka Pokémonjahdista? Voisiko se löytyä, jos lakkaisi ylenkatsomasta kaikkea itselle vierasta ja ajattelemasta, että on jo liian vanha kaikkeen muuhun kuin dokaamiseen?

En halua olla sellainen aikuinen, joka ei saa innostua uusista asioista. Joka ei leiki. Joka ei kiinnostu ympäristönsä uusista tekemisistä. Joka pudottautuu ulos kaikista uusista kuvioista, koska ne ovat lapsellisia, tyhmiä eivätkä kuulu johonkin myyttiseen aikuisuuteen. Tai koska niitä tekee kaikki. Joka odottaa vain, koska pääsee seuraavan kerran korkkaamaan bissen. Kieltäydyn ajattelemasta, että olisin missään vaiheessa liian vanha iloon.

Olen varmaan vähän väärällä tavalla nelikymppinen, mutta tykkään tästä enemmän. Ja nyt meinaan mennä pyydystämään parit Pokémonit tonne muiden sekaan, koska se on tosi kivaa. 

Mainokset

47 thoughts on “Väärällä tavalla aikuinen? Pokémon Go!

  1. Mahtava asenne ja miten virkistävä näkökulma! Ja miten oikeassa olet kaljoittelun kuulumisesta hyväksyttävään arkeen ja aikuisuuteen. Jaan ajatuksesi sanasta sanaan ja siksi heti kävi mielessä jakaa kirjoituksesi omalla facebook-sivullani. Mutta mutta. Samantien putkahteli mieleen yksi jos toinenkin kaveri, joihin myös kirjoituksesi osuu viiltävän tarkasti – mutta siihen drinkit-lomakuvissa-osastoon. Valitettavasti. Nyt mietin, viitsinkö jakaa hienon kirjoituksesi jonka sisällön allekirjoitan täysin, mutta joka saattaa saada muutamat ystäväni ärsyyntymään minuun ja ajattelemaan, että olen kohdistanut viestin täsmällisesti juuri heille. Ajatukseni olisi jakaa yleisesti erilaista ajatusmaailmaa. Harmillista, että se osuu niin viiltävästi omaankin ystäväpiiriin.

    1. Kiitos Laura! Ymmärrän erittäin hyvin. Myös omassa lähipiirissä osuu tosi syvälle. Olen silti kirjoittanut näistä ja jakanut muiden vastaavia, koska vaikka aihe satuttaisi, on tätäkin puolta aika oleellista kyseenalaistaa ja pitää esillä. Voihan parhaassa tapauksessa olla, että joku havahtuu hetkeksi miettimään omia tapojaan. Ne, jotka pahiten suuttuvat, ovat usein ne, joille aihe on kaikkein ongelmallisin.

    2. Mitä välii jollain on jos se tykkää tehä noin tai sä näin ja jos ne niiden mielest näyttää tyhmält nii se ehk näyttääki oks sil välii eletään hienos maassa must 😀 jos joku tykkää juoda se tykkää juoda …Eiks mediaan kaut aik mones maas dokata

  2. Olen kai väärällä tavalla viiskymppinen kun Pokemon Go on kännykässä ja päivittäin sitä pelailen.

    Aikuinen on terve kun se leikkii.

  3. Hmm… Pelasin heti viikonloppuna Pokemon Go:ta, mutta laitoin instaan myös kuvan skumppalaseista… Toisaalta skumppa jäi kohtuulliseen määrän ja vain lauantaille. Pokemoneja on etsitty tänäänkin lasten kanssa. Hyvä kirjoitus! Herättää ajatuksia.

    1. Skumppalasit ovat ihan paikallaan sopivissa hetkissä, eikä niiden kuvaaminenkaan ole pahasta mitenkään kategorisesti 🙂 Pallot ja pullot sopivassa balanssissa on paras 🙂

      1. Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi jotkut ”aikuiset” suhtautuvat Pokemon Go:n niin negatiivisesti ja vähättelevästi. Ja kyseessähän siis ihmiset, jotka eivät ole ladanneet tai edes nähneet koko peliä! Asioista pitäisi ottaa ensin selvä eikä heti tuomita!

  4. Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,
    älä tietyssä asemassa olevaksi,
    niin olet vapaa tällaisenakin
    kevätpäivänä istumaan tavaratalon
    rappuselle syömään tötteröjäätelöä.

    – Helena Anhava –

    (vaikka nyt ei olekaan kevätpäivä)

  5. Hyvä kirjoitus mutta mitä Pokemoniin tulee niin en ole innostunut pihapiiriimme ilmestyneistä Pokemonin metsästäjistä. Joku raja tässäkin villityksessä pitäisi olla

    1. Jos omalle pihalle tulee pokemonin metsästäjiä, niin todennäköisesti siinä on pokestop. Pokestopit houkuttelee pelaajia paikalle. Sellaisen voi pyytää poistamaan, jos se on omalla tontilla. Täältä löytyy aika hyvät ohjeet englanniksi: https://nowloading.co/posts/4000106

      Poistohakemus vaatii tosin pokestopin nimen ja se taitaa vaatia pelin lataamisen ja hetken ajan pelaamista (5min).

      1. Tai sen nimen voi kysyä niiltä pokejahtaajilta joita paikalla pyörii (eikö voi vain pyytää siirtämään stoppia poistamisen sijaan)?

      2. En osaa yhtään sanoa, mutta luulisi, että onnistuisi. Ymmärrän kyllä mainiosti sen, että omalle pihalle ei ole kiva saada satoja pörrääjiä 🙂

  6. Mukavaa luettavaa. Piristää muistaa, että maailmassa on muitakin aikuisia, kuin minä ja metalliverstaan kahvihuoneessa toisiaan sekä muuta maailmaa arvostelevat aikuiset. Kesätyön lomasta pokemonikasta kesää toivottaa tuulimyllyjä vastaan taisteleva tuleva ammattikasvattaja.

  7. Kiitos hienosta kirjoituksesta. Minä harrastan partiota, siellä saa selvin päin leikkiä halutessaan myös lähes viisikymppinen täti-ihminen. Ja kaikki nauravat vain ilosta. Pokemon Go on kiva peli!

    1. Kiitos Minna! Nythän teillä onkin isot leikit alkamassa, kun meiltä ainakin lähtee tuonne Roihulle yksi innokas partiolainen huomenna 🙂

  8. On noitakin, jotka ei pelaa ja on silti kiinnostuneita hyvällä tavalla, varsinkin huomatessaan, että sinne ne lapset/lapsenlapset lähti ulos ekaa kertaa kesässä ja saavat liikuntaa. Osa taas sitten kokeilee ihan yllytyksestä kerran ja sitten se onkin menoa. Itse olen 25v enkä viihdy ulkona tekemättä mitään ja tuttuja maastoja on suht tylsä kiertää ympäri päivästä toiseen kuitenkaan. Nyt kulkee työmatkatkin kiertoreittiä (koska ei vain toivo, että matka loppuu mahdollisimman nopeasti) ja huonommallakin säällä voi uskaltautua ulos (eli alle 20 astetta, tihkusadetta, pilvinen sää tai vastaavaa). Itse olin sitä Suomen ekaa Pokemon sukupolvea, joten vaikka en muita pelejä ole juurikaan pelannut tai konsoleista niin perusta niin nyt on peli, josta mäkin tykkään. On mullakin välillä niitä drinkkikuvia, mutta monipuolisesti ja kohtuus kaikessa (PoGo:ssakin ne yksityisten pihojen rauhaan jättämiset jne).

    1. Totta puhut Erja! Tuo onkin ihan mahtava pointti, että nekin meistä, jotka eivät muuten juuri kävelylle tulisi lähteneeksi, ovat nyt jalan matkassa huomattavan usein. Mulla ihan sama 🙂 Ja just tuo monipuolisuus ja kohtuus ajatuksena mullakin, eli drinkkikuvat mahtuu mukaan myös, kun on muutakin kesäpuuhaa!

  9. Kiitos loistavasta kirjoituksesta, jonka jaoin fb:ssa, vaikka minäkin tiedän että se on monelle ystävistäni kuin tikun tökkäisy silmään 🙂

    Meillä koko perhe innostui Pokemon Go’sta, innokkain kouluttaja taidan tosin olla minä (äiti 47 v). Ikävä tunnustaa, mutta tähän asti olen julkisilla paikoilla hieman häpeillyt pelaamistani, mutta pitää nyt juttusi luettuani pohtia asiaa tarkemmin. Jos pelaamiseni joitain häiritsee, niin ongelma tosiaan on niillä muilla eikä minulla 🙂

    1. kiitos Salsaparilla! Omassa lähipiirissäni on paljon ihmisiä, joille se myös oli taatusti melkoinen sohaisu, mutta täytyy asioista puhua silti 🙂 Anna mennä vaan ihan häpeilemättä! Ja parastahan on, jos voi koko perheellä/kaveriporukalla jahtailla. Meilläkin jo 3/4 perheestä pelaa!

  10. En kyllä ymmärrä, miksi ”Holier than thou”-syyllistäminen sitten olisi sen kehittyneempi vastine. Sanonpahan vain, että huonostipa pullat ovat uunissa heti, jos jonkun typerää käytöstä itseään kohtaan suojellaan ”Mutku noinkin”-argumentaatiolla.

    Kuka tahansa järkevä aikuinen tajuaa, että aikuisuus itsessään on lähinnä vastuun lisääntymistä kuin muiden elämän osa-alueiden näivettymistä. Juuri tämän takia sellainen ”Mä en koskaan kasva aikuiseksi”-retoriikka kummastuttaa, koska tuskin kukaan tätä puoltava haluaa todella pysyä uusavuttomana peräkammarin tapauksena. Kuuluuko siihen Pokemon Go vai ei, on täysin toissijaista, sillä peli itsessään ei tuo vastuuta elämään.

    Samoin on vähän hölmöä tuoda mukaan mm. tubettamisen harrastaminen jotenkin samanarvoisena harrastuksena. Peleissä harvemmin on lopputuotteena mitään konkreettista näytettävää kuin oma viihtyneisyys, missä tosi monessa muussa harrastuksessa taas on. Kun vertaa videolla esiintymisen oppimista, siitä kasvavaa itsevarmuutta ja sitä videota eli itse lopputuotetta, mitä vloggaamisessa syntyy, on aika laihat vastikkeet Pokemon Gossa (enemmän ehkä parempia sivuefektejä tosin kuin monesta muusta pelistä, mutta silti aika mitättömät just vloggaamiseen verrattuna).

    1. Sehän tässä onkin, että Pokemon Go on ihan erilainen peli kuin useimmat. Se pistää ihmisen liikkeelle, jolloin ehkä huonokuntoiset, masentuneet tai muuten sisälle jymähtäneet lähtee liikkeelle ja kunto kasvaa (osalla on fb ryhmien mukaan n. viikossa tullut 100km kävelyä/pyöräilyä jo, jota ei olisi tullut ilman peliä). Vastuut voi kantaa ja silti leikkiä ja pitää hauskaa. Työt hoidetaan ja koti pidetään pystyssä, mutta mm. peleihin liittyy myös vilkasta sosiaalista elämää netissä tai sen ulkopuolella (lanit, live kamppailut netissä kavereita vastaan puheyhteydellä jne), joten pelaamista ei kannata dissata perehtymättä sen moniin puoliin. Nimim. paljon kavereita ja pari poikaystävääkin aikoinaankin nettipelin kautta löytänyt.

      1. Totta! Hyvin yhdistyvät nuo velvollisuuspuolet tähän, ainakin minulla 😀 Ja lisäksi tulee oltua paljon enemmän lasten seurassa ja on yhteistä kivaa juteltavaakin enemmän.

      2. Siksi sanoinkin, että enemmän, mitä MUISSA peleissä. Tässäkin voidaan miettiä, miten paljon suosioon vaikuttanut yksinomaan juuri julkaisuaikakausi; miten monipäisenä ollaan liikkellä sitten räntäpuukkosateessa? Paljonko sosiaalisuutta onkaan, kun Kaivarissa heitetään luret päälle ja pelaajat istuvat nurmikolla swipailemassa palloja? Kuinka kauan peli jaksaa kiehtoa tän alkuryntäyksen jälkeen? Saatikka mitä lopulta jääkään käteen koko harrastuksen osalta?

        Jokaisella on oma tapansa käyttää aikansa, mutta minusta vain on hassua olettaa pelissä olevan enemmän hyötyä kokonaisuudeltansa ihmisen elämään vain koska siinä liikutaan paikasta toiseen. Se on lopulta VAIN peli, siinä missä maraton tai jalkapallo.

        Miksi ihmeessä revit tähän mukaan velvollisuudet, kun kyseenalaistin vastuullisuuden tunteen keskustelun kuvakulmasta enkä niinkään itse harrastuksen kuvakulmasta? Se vain on kovin koomista, että juuri tätä ”En koskaan halua kasvaa aikuiseksi”-retoriikkaa ylläpitävät pitävät yhtä lailla yllä sitä ajatusta, että on jotain lapsille ja aikuisille suunnattuja harrastuksia.

  11. Juuri tässä itse mietin kun minua jo lapsena kiusattiin siitä kun tykkäsin Poksuista (olen siis 90-luvun lapsia) vielä sen buumin mentyä ohi. Olin vasta 11-12 -vuotias ja silloinkin olin jo lapsellinen muiden mielestä kun katsoin edelleen Pokemonia telkkarista ja keräilin kortteja. Aikuistuminen iskostetaan jo lapsiin erittäin aikaisessa vaiheessa niin tytöillä kuin pojillakin. Toki jokainen kehittyy ihmisenä omalla vauhdillaan ja ajatusmaailmat ovat meillä jokaisella erilaiset. Ja hei, voihan Pokemoneja metsästää vaikka terassille mentäessä! Kaks kärpästä yhdellä iskulla! (;

    1. Tuo on kyllä ihan totta, että ihan liian varhain odotetaan jotakin kummaa aikuistumista, josta sitten puuttuu kaikki ilo!Mutta onneksi nyt saa tehdä just niin kuin haluaa 🙂 vaikka kerätä terassireissultakin 🙂

  12. Päivitysilmoitus: Heitä on kaikkialla | Budbuda.
  13. Muuten hyvä kirjoitus, mutta ei viitsittäisi dissata toisia heidän mielenkiinnon kohteidensa mukaan. Vaikka se toisen mielenkiinnon kohde olisi sitten se dokaaminen 🙂

  14. Mukava pohdinto ja todella hyvä pointti, mutta tää todellisten aikuisten suhtautuminen alkoholin on vaan pieni osa sitä kokonaisihannetta joka ihmisten päähän on tuputettu.

  15. Ihmisten asenne raittiista ja mielenkiintoisesta tekemisestä on tuomitseva, koska he ajattelevat, että eihän suomalainen voi millään pitää hauskaa selvinpäin. Edellisen illan juominen pitäisi kaikilta viedä voimat ja lysäyttää sohvalle tuijottamaan televisiota. Pokémon Go, tuo kivan ja sosiaalisen lisän esimerkiksi lenkkeilyyn, jos vaikka satut tapaamaan toisen pelaajan kuka olisi mukavaa juttuseuraa ja voisi lähteä kanssasi lenkkeilemään ja etsimään lisää Pokémoneja. Pokémon esimerkiksi auttaa minua keskustelemaan uusien ihmisten kanssa helpommin.

    1. Totta 😀 Eilenkin tuli juteltua monien tuikituntemattomien eri-ikäisten tyyppien kanssa pokejahdissa. Ihan mahtavaa puuhaa! Yksi kelpo disauttaja, keski-ikäinen mies, ehti toteamaan, että ”täällä aikuiset pelaa lasten pelejä!” tosi paheksuen. Me huikkasimme vain hilpeästi JOO!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s