Minä ja alkoholi – eli pieni päihdehistoriani

Miten juo tyyppi, joka kirjoittaa kirjaa alkoholista? No, kato täältä!

Mainokset

3 thoughts on “Minä ja alkoholi – eli pieni päihdehistoriani

  1. Kiitti tästä videosta. Mä oon nyt reilu 32v ja olen nuoruudessani <17v ja etenkin 18v- bailannut alkoholin kanssa rankasti. Mulla ei ollut mitään vastuuta, en ollut oppinut arvostamaan itseäni ja juomisen mallin sain äidiltä. Juomisesta sen jälkeen mulla oli aina jossain syvällä joku tunne joka teki mulle olon et tää ei oo ihan ok. Mut kännissä pystyin aina rentoutua kun muuten en pystynyt ja kännissä pystyin pitämään hauskaa. Hiljattain mietinkin nuoruusvuosiani kuinka su aamuna sitä suunnisti kotiin väsyneenä ja rähjäisenä ties mistä. Surullista.

    Lasten nähden en koskaan juonut, ne ei näe kaljapulloja ja pidin huolen, että sosiaalisissa tilanteissa ei sitä kaljaa ole mukana. Esikoisen aikana join kyllä mutta hän ei sitä tiennyt. Sain kuulla, ja jotenkin muut sai mut uskomaan et lapsien pitää nähdä juomista kun se on käsissä jne. Silti en halunnut. Nyt kun lapseni on 12v hän on kerran nähnyt minut humaltuneena, se oli vahinko. En saa nykyään mitään irti juomisesta, seuraavana päivänä aina kova morkkis, Kun juon, mulla on kivaa muutama tunti, sitten väsyttää ja tylsistyttää. Päätinkin/ harkitsen kokonaan juomisesta luopumista niin, että voin joskus sen yhden saunakaljan ottaa jos tekee mieli. Yleensä ei tee koska ne vaan väsyttää. Mua mietityttää juomisesta luopumista koska pelkään, että mulla tulee olemaan juhlissa tylsää, että miten viihdyn. Niin iskostunut muhun on, että silloin juodaan kun muutkin juo. Olen iloinen jos en voi ottaa jos on menoja seuraavana päivänä ja minulla on silloin kerrottavana muille hyvä syy. Muutenkin otan harvoin niin ei luopuminen sinällään ole haasteellista. Olen vain tottunut siihen toimintatapaan pitkälle toistakymmentä vuotta.

    En silti tuomitse muiden juomista. Paitsi jos juominen aiheuttaa lapsille kärsimystä. He ovat täysin viattomia.

    Tuntuu, että 80-90 luvulla sos.juominen oli yleisempää siinä mittakaavassa mitä se oli silloin kuin nykypäivänä.

  2. Kiitti tästä videosta. Mä oon nyt reilu 32v ja olen nuoruudessani <17v ja etenkin 18v- bailannut alkoholin kanssa rankasti. Mulla ei ollut mitään vastuuta, en ollut oppinut arvostamaan itseäni ja juomisen mallin sain äidiltä. Juomisesta sen jälkeen mulla oli aina jossain syvällä joku tunne joka teki mulle olon et tää ei oo ihan ok. Mut kännissä pystyin aina rentoutua kun muuten en pystynyt ja kännissä pystyin pitämään hauskaa. Hiljattain mietinkin nuoruusvuosiani kuinka su aamuna sitä suunnisti kotiin väsyneenä ja rähjäisenä ties mistä. Surullista.

    Lasten nähden en koskaan juonut, ne ei näe kaljapulloja ja pidin huolen, että sosiaalisissa tilanteissa ei sitä kaljaa ole mukana. Esikoisen aikana join kyllä mutta hän ei sitä tiennyt. Sain kuulla, ja jotenkin muut sai mut uskomaan et lapsien pitää nähdä juomista kun se on käsissä jne. Silti en halunnut. Nyt kun lapseni on 12v hän on kerran nähnyt minut humaltuneena, se oli vahinko. En saa nykyään mitään irti juomisesta, seuraavana päivänä aina kova morkkis, Kun juon, mulla on kivaa muutama tunti, sitten väsyttää ja tylsistyttää. Päätinkin/ harkitsen kokonaan juomisesta luopumista niin, että voin joskus sen yhden saunakaljan ottaa jos tekee mieli. Yleensä ei tee koska ne vaan väsyttää. Mua mietityttää juomisesta luopumista koska pelkään, että mulla tulee olemaan juhlissa tylsää, että miten viihdyn. Niin iskostunut muhun on, että silloin juodaan kun muutkin juo. Olen iloinen jos en voi ottaa jos on menoja seuraavana päivänä ja minulla on silloin kerrottavana muille hyvä syy. Muutenkin otan harvoin niin ei luopuminen sinällään ole haasteellista. Olen vain tottunut siihen toimintatapaan pitkälle toistakymmentä vuotta.

    En silti tuomitse muiden juomista. Paitsi jos juominen aiheuttaa lapsille kärsimystä. He ovat täysin viattomia.

    Tuntuu, että 80-90 luvulla sos.juominen oli yleisempää siinä mittakaavassa mitä se oli silloin kuin nykypäivänä.

  3. Tuttuja ajatuksia! Mutta eipä se ihme olekaan, että meistä monella on se normaalin juomisen mitta haussa, kun apuja sen löytämiseen ei ole saanut sieltä mistä piti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän luotan kykyihini pitää hauskaa selvinpäin. Ja silloin, kun ei tee mieli juoda, ja on epäilys että tulee tyhmät bileet, jätän mieluusti menemättä 🙂 Harvoin sitä todella jotakin missaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s