Kosteusvaurioita – liian rankkaa luettavaksi?

Kosteusvaurioita-kirjani oli päässyt lukuun Kirjat kertovat -blogissa.  Suurkiitos! Blogia pitävä Satu kirjoittaa tarttuneensa siihen Lue tietokirjaa! -päivänä. Satu nostaa kirjasta esiin sellaisen puolen, joka on minulle itselleni siinä erityisen tärkeä. Hän toteaa nimittäin seuraavasti”Vaikka kirja on oikeastaan varsin rankkaa luettavaa, kirjan sanoma ei ole lohduton – oikeastaan päinvastoin. Kirjassa kerrotut tarinat antavat toivoa siitä, että kipeistäkin kokemuksista ja mustista muistoista voi nousta ylös, kunhan itse on valmis työstämään niitä ja hakemaan tarvitsemaansa tukea.”

Välillä huomaan, että kirja on herättänyt sosiaalisen median keskusteluissa kiinnostusta, mutta siihen ehkä epäillään tarttua, koska pelätään aiheen olevan liian rankka, etenkin jos omassa menneessä on kovia kosteita kokemuksia. Ymmärrän ajatuksen erittäin hyvin, ja samalla haluan rohkaista uskaltamaan lukuhommiin kuitenkin. Kirja on nimittäin kirjoitettu nimenomaan eteenpäin menemisen tarkoituksessa, tueksi ja lohduksi, ihan käytännön avuksikin, eikä missään nimessä mässäilemään ”kolme hirveintä lapsuudenkokemustani listauksena”, niin kuin joku pelkäsi ennakkoarvioissaan. Se on kirjoitettu rakentamaan, ei hajottamaan lisää.

Kun muutama vuosi sitten aloin kirjoittaa aiheesta täällä blogissa, sain valtavan vyöryn avun pyyntöjä. Ihmiset kyselivät kovasti, mitä voisi tehdä, että paha olo alkaisi helpottaa, minne kääntyä kriisin keskellä ja mitä esimerkiksi lukea aiheesta lisää. Olen tähän toiveeseen vastatakseni kerännyt kirjan loppuun hyvin perusteellisen paketin kirjallisuudesta ja erilaisista auttavista tahoista linkkeineen. Myös kirjan kolmannen osan eteenpäin menemisen tarinat samaa kokeneiden suusta ovat erittäin lohdullista luettavaa.

Oma kokemukseni on väkevästi, että tieto ei näissä asioissa suinkaan lisää tuskaa. Epämääräisyys, tuntemattomat vedet ja yksin haparoimisen jatkuva yrittäminen lisäävät. Kirjan kertomuksista näkyy, että tapoja päästä tukevammin oman elämän ohjaksiin on hyvin monenlaisia. Tärkein sanoma on, että niitä on.

Mainokset

2 thoughts on “Kosteusvaurioita – liian rankkaa luettavaksi?

  1. Heipsis Ani! 🙂
    Oon lukenu tätä blogia tälleen kummituksena taustalla ja nyt uskaltaudun jopa kommentoimaan 😀 Oon lukenut myös sun kirjan ja täytyy sanoa, että itkin melkein koko ajan, tunteet oikein hyökyi mun yli ja se oli tosi vapauttavaa! Lohdullista myöskin, varsinkin kun sain tietää, etten oo tosiaankaan ainoa, jolla on ollu vaurioittava lapsuus…
    Siispä kiitos sulle todella todella paljon kirjan kirjottamisesta! Vielä pitäs uskaltaa suositella sitä kaikille mun sisaruksille 😛

    1. Moi Jonna! Jee! Kiva että uskaltauduit kommentoimaan ja kiva että olet ollut lukemassa! 🙂 Kiitos tosi paljon kirjan lukemisesta ja ihanasta palautteesta! Mulle oli iso asia aikanaan oppia itkemään pois monenlaisia tunteita, ja olenkin harjoitellut sitä sen jälkeen erittäin ansiokkaasti. 😀 se on, just niin kuin sanot, tosi vapauttavaa! Sujauta kirja ihmeellä sisaruksille myös. Siitä voi parhaimmillaan syntyä tosi hyvä mahdollisuus jutella kokemuksista. Ei se aina putkeen mene, niin kuin kirjassa totesinkin, mutta riski kannattaa kyllä ottaa. Kivaa syksyn alkua sinne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s